1. Luetuin kirja: Seitsemän veljestä
2. Paras kirja: Dostojevskin Karamazovin veljekset

Aina olen lukemisesta tykännyt. Varhaisin selvästi mieleen jäänyt lukukokemus on hieman erikoinen. Vuonna 1945 makasin koko kesän sairaalassa saatuani jo neljännen keuhkokuumeeni, tällä kertaa talviturkin heittämisestä kesäkuun 16 päivä koulun loppumisen jälkeen kotimatkalla Vaalimaanjoen sillan kupeessa pyöreällä uimakivellä. Mahtaako vielä olla kivi paikoillaan? Aluksi makasin Virojoen sairaalassa. Äiti toi minulle viihdykkeeksi kirjoja. Muistan ainakin kaksi: Kapteeni Marryat: Uudenmetsän lapset ja Jonathan Swift: Gulliverin matkat. Aloitin siis maailmankirjallisuuden huipulta. Välillä luin muutakin, mutta viime vuosina olen taas huipulla jatkanut. Tauti sitten paheni ja loppukesän jouduin viettämään Kymenlaakson keskussairaalassa Kotkassa, kumiletku keuhkoista sängyn alle mätäpönttöön. Eipä tainnut lukemisesta tulla mitään silloin.

Myöhemmin kansakouluaikana luettiin ahkerasti Poikien seikkailukirjoja koulun kirjastosta. Sitten menin 1949 syksyllä Haminaan oppikouluun. Kaksi ensimmäistä vuotta asuin äidin sisaren Aili-tädin luona. Aili oli Haminan kaupunginkirjaston hoitaja, joten oli luonnollista että ahkerasti vierailin kirjastossa ja luin kirjaston kirjoja. Sitä en muista mitä kirjoja silloin. Siltä ajalta ovat kuitenkin mieleen jääneet Yrjö Kokon luontokirjat. Erityisesti kirja jossa kerrottiin, olikohan Kanarialta vai Espanjasta ja kirjassa oli runsaasti espanjankielisiä nimiä ja sanontoja. Ilmeisesti oli kirja 'Hyväntahdon saaret', kertoi nimenomaan Kananrian saarista. Ne kiehtoivat ja pysyivät pitkään mielessä. Espanjaa aloin opiskella sitten vasta 10 vuotta myöhemmin kauppakorkeakoulussa.

Luetuin kirja: Seitsemän veljestä

Lukiossa aloin harrastaa systemaattisesti ulkomaankielisiä kirjoja. Kuudennella luokalla luin ruotsiksi, seitsemännellä saksaksi salapoliisiromaaneja ja kahdeksannella kirjoja englanniksi. Tilasin kirjoja postitse, olikohan Akateemisesta vai Suomalaisesta Kirjakaupasta. Tärkeimmän eli Aleksis Kiven Seven Brothers, siis englanninkielisen sain Karhulan kirjastosta. Silloin luin myös Heinrich Harrerin Seven Years in Tibet, siis englanniksi. Nyt 60 vuotta myöhemmin luin saman kirjan italiaksi. Aivan erinomainen teos. Englanninkielinen arvioni on julkaistu Amazonin sivuilla.

Palattuani ylioppilaskevään viimeisestä tentistä toukokuun 13 päivä ostin Jules Vernen Voyage au centre de la terre, siis ranskankielisen kirjan, Easy Readers lyhennelmän ja WSOYn Ranskankielen taskusanakirjan. Aloin opiskella ranskaa. Pitäisi kirjan olla vielä tuolla hyllyssä, vai olenko senkin pyhäinjäännöksen muiden paperikirjojen mukana vienyt divariin. Kirja on sillä tavoin huvittavan näköinen, että rivien välit ovat täynnä lyijykynällä kirjoitettuja sanakirjasta katsottuja sanoja. Vielä sotaväessäkin minulla oli ranskankielinen kirja ja sanakirja tuvassa tyynyn alla ja onnistuin löytämään itselleni myös opettajan Aulis Hellsténin, joka suoritti asevelvollisuuttaan jo valmiina insinöörinä.

Sitten kauppakorkeakoulussa opiskellessani luin tietenkin kurssikirjoja. Olisipa mieluisaa, jos saisin vielä käsiini sen ajan ekonomitutkinnon kurssivaatimukset. En käsitä mihin ovat joutuneet. Samoin kuin esim ekonomi ja kanditutkintojen tutkintotodistukset, eipä löydy lisensiaattitutkinnon sen enempää kuin tohtoritutkinnonkaan todistusta. On sentään Tasavallan Presidentti Ahtisaaren allekirjoittama ja Paavo Lipposen varmentama diploomi, jolla minulle professorin arvonimi myönnettiin 1999. Epäilen vaimo Sallin loputtomia mappikokoelmia. Pitäisi tarkastus suorittaa.

Saatuani maisterin paperit, tarkkaan ottaen kauppat kandin tutkinnon suoritetuksi tein itselleni hyvän työn: aloin merkitä muistiin kaikki lukemani kirjat. Ja se on jatkunut tähän päivään saakka. Luettelo on tämän teoksen liitteenä. Siellä on koko lukemisen historiani vuodesta 1965, vuodesta 2011 lähtien kirjanmerkki kirjanmerkiltä eli viiden vuoden ajalta 1500 merkintää eli lähes päivittäinen tieto siitä mitä olin lukemassa ja millä sivulla. Sopii minun tilasto- ja numeromiehen luonteenlaadulleni. Olen juuri saanut kuulla että onkin sukuvika. Sisar Irma sanoo kirjoittaneensa muistiin kaikki asiat elämänsä varrelta. Minulla myös on mielessä oman jättiläisaikajanan laatiminen. Tämä on mahdollista varsin helposti, kun olen aina käyttänyt ainoata täysjärkistä ajan merkitsemistä yyyymmddhhmmss, josta käytössä tarpeen mukaan pätkä vasemmalta. Aikajanaan 8 merkkiä, valokuvien identifioimiseen kaikki 14. Mutta sittenpä saakin kaiken aikajärjestykseen kun panee samaan tiedostoon ja komentaa Sort. Siinä on sitten lukemiset skannatut vieraskirjamerkinnöt, valokuvat urheilusuoritukset, perheenjäsenten merkkipäivät, kaikki muu päivälleen aikajärjestyksessä.

Kirjaluettelossa on siis kirjallisen sivistykseni koko kuva viimeisten 50 vuoden ajalta. Olisipa mukava nähdä vertailun vuoksi jonkun toisen vastaava luettelo. Puhuu puolestaan, mutta vilkaisu siihen paljastaa myös joitakin piirteitä. Ensimmäisen vuoden aikana olen eniten lukenut 89 kirjaa ja 29000 sivua. En kai silloin sitten muuta tehnytkään, vaikka olin kyllä jo Liiketaloustieteellisen tutkimuslaitoksen nuorempi tutkija. Sitten seurasikin varsin vaatimattomia sivumääriä vuodessa kunnen 1990 repäisin ja luin 42 kirjaa ja 15000 sivua. Sen määrän ylitin sitten vasta 2011, kun hankin Kindle lukulaitteen ja luin ensimmäiset sähkökirjani. Ihan ensimmäiseksi luin historiaa, sitten oman alani ammattikirjallisuutta, kansantaloustieteen oppikirjoja. Sitten painotin ranskalaisia, mutta jo vuonna 1965 myös Tolstoin Sota ja rauha venäjäksi. Neliosaisen Churchillin A History of the English speaking Nations luin vuosien 1966 ja 1967 vaihteessa.

Sitten 1970 luvun taitteessa panostin matematiikkaan ja ekonometriaan tueksi ohjelmointiharrastukselleni. Vuonna 1969 ja 1973 ja vielä 1979 luin vain yhden kirjan ja 1970 ja 1980 kaksi, mutta 1976 en yhtään ainoata. Mutta sen jälkeen vähintään 10 vuodessa. On jäänyt mieleen, että saatuani 1988 luetuksi Bacchellin 'Il mulino del Po' eli kaikkiaan 5000 sivua italiaksi olin sitä mieltä että nyt olin päässyt sisälle italian kieleen. Mutta silloin oli vielä kaukana edessäpäin se kieli aloittamatta, jolla tähän päivään mennessä olen eniten lukenut, suomi ja englanti mukaan lukien. Vuonna 1995 luin ensimmäisen unkarinkielisen kirjani, Seitsemän veljestä. Ensin unkariksi ja suomeksi rinnakkain, sitten heti perään ääneen unkariksi uudelleen. Huomaanpa, että olen myös Waltarin Sinuhen lukenut unkariksi ääneen.

Paras kirja: Dostojevskin Karamazovin veljekset

Nyttemmin mielikirjailijaani Dostojevskiin olen kyllä tutustunut jo 1974, sitten suurella innostuksella lukenut suomeksi Sallalta joululahjaksi saamani Rikos ja rangaistus kirjan mutta vasta 1993 lähtien todella paneutunut Dostojevskiin ja lukenut koko tuotannon kahteen kertaan venäjäksi, mutta Rikoksen ja rangaistuksen myös unkariksi ja portugaliksi. Siihen aikaan aloitin vasta myös Waltarin kirjojen lukemisen, monilla klielillä: suomeksi italiaksi, espanjaksi, unkariksi, puolaksi. Kas, enpä olekaan lukenut englanniksi, en saksaksi enkä ranskaksi. Sähkökirjoissa on punaisena lankana ollut suuret klassikot ja samalla ilmaiset kirjat. Niitä ovat nimittäin asianharrastajat skannanneet korvauksetta levitettäviksi. Niinpä olenkin tullut hemmotelluksi pahanpäiväisesti ja karsastan vakavasti kirjan hintaa yli 10 dollaria. Keskihinta muistiin merkitsemistäni noin 50 kirjasta on vähän yli 5 dollaria, itse asiassa 3-4 dollaria, sillä juuri 0-hintoja on jäänyt merkitsemättä.