Лев Балашов: Ленин - критические заметки

rus Наследие Ленина с сегодняшней точки зрения

Автор этой повести мне знаком, одна его книга переведена , другая занята , три раза столкнулись, большое количество обмена вестами, строгие споры, неуправляемые конфликты, но остались друзьями. Как это началось? Однако, это тысячелетие с моей отставкой. Впервые в моей отставке я придумал, что мне нужно изучить что-то новое для меня. И это была философия. Он продолжался и по сей день и, по-видимому, будет продолжаться до тех пор, пока нога летит.

Однако последние контакты продолжаются в долгосрочной перспективе. По сути, день рождения изменились. Он был моложе меня пять лет назад. Но пару лет назад он начал предлагать ссылки на его производство и обсуждение fb с моим fb-достижением. Когда Suomi-100 одновременно является и Россией 100, поэтому, разумеется, «Революция 100», я был доволен его «Ленин-критическими замечаниями» по этому вопросу. Я заметил несколько пар, но они по обе стороны пропустили обычный peukutustasolle. Это действительно не оставалось - по крайней мере, с моей стороны. Интересно посмотреть, что говорит Лев Евдокимович, до тех пор, пока я это делаю для него. Я подозреваю, что он не будет падать со стороны.

Ранняя часть Ленина - критические замечания текста - это документально-ориентированное резюме, которое он может прочитать. Jaha, это было, знакомо, приятно узнать новую, новую перспективу. Он не уставал от сна, как судьба Помпея в исполнении царя. Но тогда! Последняя половина документа. Pum, präks, pum! Это очень замечательное резюме дискуссий автора об этом и о том, что происходит прямо сейчас. Ну, это все время в полном объеме. И у меня нет обложки, чтобы сказать, что она будет нечитабельной по цвету. Но, тем не менее, все понимают, что он антироссийский, Россия разочаровывает и запугивает угрозу России. Вот разговор, из которого эти элементы отсутствуют. И, что более важно, пропадает и обратное, то есть российская угроза. Вместо этого дискуссия открыта для критики нынешнего кризиса. И можем ли мы найти почти, если не совсем американский уровень, противоречивое противоречие между Львом Евдокимовитчиным и мной. Это роль Горбачева в судьбе русского народа и во всем мире. По моему мнению, Горбачев - величайший государственный деятель прошлого века, бегущий мимо Черчилля, многие из которых величайшие. Горбачев, на мой взгляд, выпустил 200 или более миллионов рабства людей. ЛЕБ говорит, что значение Горбачева было незначительным (а Ельцин еще хуже). Я ничего не говорил о Ельцине, но горбачевская гласность была, на мой взгляд, решающей. По его мнению, освобождение России от коммунистического ига было исторически неизбежным событием (Pentele в процессе: так же, как предлагает марксизм-ленинизм, пролетарская революция, и, короче говоря, глубоко укоренившаяся свирепость россиян вообще - все, что происходит в мире). Разве человек, особенно один человек, не влияет на судьбу нации? Ну, как только это банализация Горбачева, то он, по крайней мере полдюжины ударила жесткое имя таблицы и спрашивает: что бы Россия без них? Это художники-близнецы и ученые. Неужели профессиональные политики не влияют на судьбу нации? И я думаю, что я должен сомневаться в том же, что и мой друг Левин, - не плохо!

Это то, чего я не делаю с эссе Льва Балашова, поэтому его можно назвать категоризацией: он отнюдь не просто полемика и не остается в рамках блога - для указания содержания. Опять же, это уже много, когда я недавно придумал утопический побег в ваших собственных классификаторов, не много помех, я бы сказал: старые добрые времена низового анархиста. Но, на мой взгляд, разница между утопией и анархистом заключается в том, что утопист смотрит вперед, анархист только теряет все. Последнее более чем легко сделать, и, конечно, мне часто жаль. Но около года назад я придумал этого утописта. Сильный гвоздь, с которым я полагаю. Он держится на низовом уровне, то есть на небольшом человеческом уровне. Это особенно касается экономической деятельности, но и политики. Демократия основана на индивидуальной свободе, где движущей силой экономики являются потребности частного лица, психического и физического. Моими утопическими властями являются Адам Смит, а Дж. М. Кейнс лежит прямо сейчас и совершенно неожиданно Томасом Пикетти. И тогда, конечно, мы верим в человеческое и технологическое развитие, которое в значительной степени основано на методологии. И все это позади - математика! 😃

PS Это резюме является одним из лучших, если не лучшим доказательством моей системы примечаний MyeBooks. В случае языковых глоссариев и идиомы значение MyeBooks очевидно, но в этом случае примечания текста также включают в себя секрецию сообщения.

eng The inheritance of Lenin seen from the today's point of view

The author of this text is an acquntance of mine , book translated , another being done , three times encountered, a large number of messages exchanged, strict controversies, unmanageable conflicts, but we remained friends, however. How did this begin? However, this millennium with my retirement. At the beginning of my retirement, I came up with the idea that I should study something new for me. And that was the philosophy. It has continued to this day and apparently will continue as long as the foot flies.

However, recent contacts have been ongoing in the long term. In essence, birthday incomes have changed. He was younger than me five years ago. But a couple of years ago, he started to offer links to his production and fb discussions with my fb-reaches. When Suomi-100 is at the same time also Russia 100, so, of course, Revolution 100, I was caught up with his "Lenin - Critical Remarks" on his subject. I commented more pairs, but they are on both sides missed a conventional peukutustasolle. This really did not stay - at least from my side. It's interesting to see what Lev Evdokimovitsh says, as long as I do this for him. I suspect that he will not be dropping from the side.

The early part of Lenin - the critical remarks of the text is a document-oriented summary that he can read it accordingly. Jaha, that was, familiar, nice to know a new, new perspective. It did not get tired of sleep as Pompey's fate in the Tsar family's performance. But then! The last half of the document. Pum, präks, pum! This is a very wonderful summary of the author's debates on this and what is happening right now. Well, that's all the time in full media. And I have no cover to say that it would be unreadable in color. But, nevertheless - everybody understands that it is anti-Russian, Russia is frustrating and intimidating with Russia's threat. Here is the conversation from which those elements are missing. And, more importantly, the opposite is also missing, that is, Russian wreck. Instead, the debate is open to criticism of the current crisis. And can we find it almost, if not quite the American level, an inconsistent contradiction between Lev Evdokimovitshin and me. It is the role of Gorbachev in the destiny of the Russian people and throughout the world. In my opinion, Gorbachev is the greatest statesman of the last century, running past Churchill, many of whom are the greatest. Gorbachev, in my opinion, released then 200 or more of a million people's slavery. LEB says that Gorbachev's significance was negligible (and Yeltsin's even worse). I did not say anything about Jeltsin, but Gorbachev's glasnost was, in my opinion, the decisive thing. In his opinion, the liberation of Russia from the Communist yoke was a historically inevitable event (Pentele in the process: just as Marxism-Leninism suggests, the proletarian revolution, and, in short, the deep-rooted ferocity of the Russians generally all that happens in the world). Does not man, especially one person, influence the destiny of a nation? Well, as soon as this trivialisation of Gorbachev then he at least half a dozen hit the table hard name and asks: what would be Russia without these? These are twin artists and scientists. Do not professional politicians, therefore, do the fate of the nation affect them? And I think I have to doubt the same thing with my friend Levin - not a bad thing!

This is what I do not do with the Lev Balashov essay - so it can be called how to categorize it: it is by no means just a polemic and does not remain within the limits of the blog - to specify the content. Again, this is already a lot when I recently invented a utopian escape to your own qualifiers, not a lot of interference, I would say: the good old days of grassroots anarchist. But, in my opinion, the difference between the utopian and the anarchist is that the utopian looks forward, the anarchist only loses everything. The latter is more than easy to do, and of course, I'm often sorry. But about a year ago I came up with this utopian. A strong nail with which I suppose. It is keeping on grassroots, that is, on a small human level. This is especially true of economic activity, but also of politics. Democracy is based on individual freedom where the driving force of the economy is the needs of a private person, psychic and physical. My utopian authorities are Adam Smith and JM Keynes is lying right now and quite unexpectedly by Thomas Piketty. And then, of course, we believe in human and technological development, which is largely based on methodology. And all this behind is math! 😃

PS This summary is one of the best, if not the best proof of my MyeBooks note system. In the case of language glossaries and idiom, MyeBooks' meaning is obvious, but in this case, the notes of the text also include a secretion of the message.

fin Leninin perintö tämän päivän näkökulmasta katsottuna

Tämän Lenin - kriittisiä huomioita teoksen kirjoittaja on tuttu mies, kirja käännetty, toinen tekeillä, kolme kertaa tavattu, iso määrä viestinvaihtoa, tiukkaa kiistaa, sovittamattomia ristiriitoja, ystävinä kuitenkin pysytty. Milloinkahan tämä alkoi? Kuitenkin tämän vuosituhannen puolella minun jo eläkkeellä ollessani. Sillä vasta ensimmäisinä eläkepäivinäni keksin, että ryhdyn opiskelemaan jotakin minulle uutta asiaa. Ja se oli filosofia. Sitä on jatkunut tähän päivään saakka ja ilmeisesti tulee jatkumaan niin kauan kuin jalka vipattaa.

Viime aikoina on kuitenkin yhteydenpito ollut suvantovaiheessa. Pääasiassa on syntymäpäiväonnitteluita vaihdettu. Hän viitisen vuotta minua nuorempi. Hän on kuitenkin pari vuotta sitten alkanut tarjoilla fb-ulottuvilleni linkkejä tuotantoonsa ja fb-keskusteluihinsa. Kun Suomi-100 on samalla myös Venäjä 100, siis tietenkin Vallankumous 100, tulin tarttuneeksi tähän hänen 'Lenin - kriittisiä huomioita' aiheeseensa. paria muutakin olen kommentoinut, mutta ne ovat puolin ja toisin jääneet tavanomaiselle peukutustasolle. Tämä ei totisesti jäänyt - ainakaan minun puoleltani. Onpa mielenkiintoista nähdä mitä Lev Evdokimovitsh sanoo, kunhan tämän hänelle syötän. Epäilenpä, että ei peukutukseen hänenkään puolelta jää.

Alkuosa Lenin - kriittisiä huomioita tekstistä siis dokumenttipainotteinen yhteenveto, jota pystyy lukemaan sen mukaan. Jaha, näin oli, tuttua asiaa, mukava tietää uutta, uutta näkökulmaa. Ei jäänyt unessa vaivaamaan kuten Pompejevin esityksen tsaariperheen kohtalo. Mutta sitten! Dokumentin jälkimmäinen puolisko. Pum, präks, pum! Onkin aivan upea yhteenveto tekijän käymistä keskusteluista tässä ja nyt siitä mitä on tapahtunut ja juuri nyt tapahtumassa. No sitähän tulee tuutin täydeltä mediassa kaiken aikaa. Eikä minulla ole kanttia väittää, että se olisi lukemiskelvottomaksi väritettyä. Mutta kuitenkin - jokainenhan sen käsittää, että se on venäjävastaista, Venäjää vähättelevää ja Venäjän uhalla pelottelevaa. Tässä on keskustelu, josta nuo elementit puuttuvat. Ja mikä vielä tärkeämpää: puuttuu myös vastakkainen, eli venäjäuho. Se sijaan keskustelussa on avointa nykymenon kritiikkiä. Ja löytyypä lähes, ellei aivan Amerikka tason sovittamaton ristiriita Lev Evdokimovitshin ja minun välilleni. Se on Gorbatshovin merkitys Venäjän kansan kohtalossa ja koko maailmanmenossa. Minun mielestäni Gorbatshov on viime vuosisadan suurin valtiomies, ajaa ohi Churchillin, jota monet suurimpana pitävät. Gorbatshov mielestäni vapautti silloin vielä 200- vai oliko yli miljoonaisen kansan orjuudesta. LEB sanoo, että Gorbatshovin merkitys oli mitätön (ja Jeltsinin vielä mitättömämpi). Minä en Jeltsinistä sano mitään, mutta Gorbatshovin glasnost oli mielestäni ratkaiseva asia. Hänen mielestään Venäjän vapautuminen kommunismin ikeestä oli historiallisesti väistämätön tapahtuma (pentele vieköön: aivan kuten marksismi-leninismin mukaan proletariaatin vallankumous ja sivumennen sanoen venäläisen syvälle juurtuneen kohtalonuskon mukaan yleensä kaikki mitä maailmassa tapahtuu). Eikö siis ihminen, varsinkaan yksi ihminen voi kansakunnan kohtaloon vaikuttaa? No, pian tämän Gorba vähättelyn jälkeen hän sentään lyö pöytään puolen tusinaa kovaa nimeä ja kysyy: mitä olisi Venäjä ilman näitä? Nämä mainitut ovat kakki taiteilijpita ja tiedemiehiä. Eikö siis ammattipoliitikot pärjää kansakunnan kohtaloihin vaikuttajina näille? Minäkin taidan joutua epäilemään ja ystäväni Levin kanssa samaan karsinaan - ei suinkaan paha asia!

Tämän tarkemmin en ryhdy Lev Balashovin esseen - niinköhän sitä voidaan nimittää, miten itse mahtaa luokitella: ei missään tapauksessa ole pelkkää polemiikkia eikä jää bloginkaan rajoihin - sisältöä erittelemään. Tämäkin on jo paljon, kun olen äskettäin keksinyt paeta omaan karsinaani utopistiksi, ei paljon puutu, etten sanoisi: vanhan hyvän ajan ruohonjuuritason anarkistiksi. Mutta mielestäni utopistin ja anarkistin ero on siinä, että utopisti katsoo eteenpäin, anarkisti panee vain lyttyyn kaiken menneen. Jälkimmäinen on monin verroin helpompaa ja siihen ilman muuta usein sorrun minäkin. Mutta noin vuosi sitten keksin tämän utopistin. Vahvan naulan, johon käsitykseni ripustan. Se on pitäytyminen ruohonjuuritasolla, siis pienen ihmisen tasolla. Tämä erikoisesti ja nimenomaan taloudellisen toiminnan suhteen, mutta myös politiikassa. Demokratia perustuu yksilönvapauteen siinä missä talouden liikkeelle paneva voima on yksityisen ihmisen tarpeet, psyykkiset ja fyysiset. Minun utopiani auktoriteetteja ovat Adam Smith ja loordi JM Keynes ja nyt aivan yllättäen näiden rinnalle putkahtanut Thomas Piketty. Ja sitten tietysti usko ihmiseen ja teknisesn kehitykseen, joka taas perustuu suurelta osalta menetelmätieteisiin. Ja kaiken tämän takana on matematiikka! 😃

PS Tämä yhteenveto on yksi parhaista, ellei suorastaan paras todistus MyeBooks muistiinpanojärjestelmäni puolesta. Kielten sanastojen ja idiomien kannalta MyeBooksin merkitys on ilmiselvä, mutta tässä tapauksessa myös tekstistä tehdyt muistiinpanot sisältävät erityksen onnistuneesti teoksen sanoman.

Muistiinpanot Highlights Примечания (Code: h)

Muistiinpanot Kohokohdat Huomautuksia (koodi: h)