| -463 | 0001 | Der erste Teil |
| 24 | 0002 | Der zweite Teil Wie weit sich weltliche Obrigkeit erstrecke |
| 39 | 0003 | Der dritte Teil |
| 1 | nhalt | +51p | =51p | 98% | ************************************************* |
| 2 | 20170220 | +-37p | =14p | 27% | ************** |
| 3 | 20170221 | +25p | =39p | 75% | ************************************** |
Ganz einzigartiges DenkenAber keinesweg im bösen, sondern laut im guten Sinne. Luther spricht gerade laut, was er denkt. Und er denkt viel, als ob er nie müde würde. Seine Gedanken formuliert er zu Sätze, die oft eine ganze Menge voneinander selbständige Teile enthalten. Luthers geschriebene Sätze sind fern von eines Schülers, und jedes klarsprechenden Schreibers Ideal: ein Subjekt und ein Prädikat. Deshalb fragt sich häufig der Leser: was soll man denken? Was ist hier die Hauptsache?
Eines ist bei Luther immer die Hauptsache: die Nächstenliebe. Liebe soll bei allem Umgang zwischen Menschen, gäubigen oder ungläubigen, den Vorzug sogar über Gesätze und Vernunft haben. Der goldene Regel des Naturrechts muss immer der Grundstein bleiben. Denn die Natur lehrt, wie die Liebe tut: daß ich tun soll, was ich mir getan haben wollte.
Grundlegend bei allen Obrigkeitsbetrachtungen ist die Idee der zwei Regimente, wie Luther sagt: seiner Meinung nach hat Gott die zwei Regimente verordnet: das geistliche, welches durch den heiligen Geist Christen und fromme Leute macht, unter Christus, und das weltliche, welches den Unchristen und Bösen wehrt, daß sie gegen ihren Willen äußerlich Friede halten und still sein müssen. Beide Regimente haben ihre Ordnungen und Gesätze. Der Mensch muss beide kennen und demgemäss leben. Das weltliche Regiment hat Gesetze, die sich nicht weiter erstrecken als über Leib und Gut und was äußerlich auf Erden ist. Denn über die Seele kann und will Gott niemand regieren lassen als sich selbst allein. Das weltliche Regiment kennt zweierlei Menschen: Fürste und Untertanen, aber im himlishen Regimente sind alle Menschen gleichwert, nur dem Gott entgegen Untertanen. Fürste sollen regieren, aber nicht zu ihrem eingenen Nutzen, sondern zu Nutzen ihrer Untertanen. Darüber sind sie verantwortlich vor Gott.
Vier Sterne dem unermüdlich verkündenden Reformator, auch fünf wäre nicht zu viel. | Very unique thinkingBut by no means in bad, but only in the good sense. Luther is just talking aloud about what he thinks. And he thinks as if he never would get tired. He formulates his thoughts into sentences that often contain a whole lot of independent parts. Luther's writings are far from a school boy's, and every clear writer's ideal: containing just a subject and a predicate. This is why the reader often asks himself: what is to be thought? What is the main thing here?
One thing in Luther is always the principal thing: charity. Love should have the privilege, even with regard to all intercourse between men, believers, or disbelievers, in laws and reason. The golden rule of natural law must always remain the cornerstone. For nature teaches how love does: that I should do what I would have done to myself.
The idea of ??the two regiments, as Luther says, is fundamental to all considerations of power. In his opinion, God has decreed the two regiments: the spiritual, which makes Christians and pious people under the Holy Spirit, under Christ, and the secular, Evil, that they must keep peace and quiet against their will. Both regiments have their orders and statutes. Man must know both and live accordingly. The secular government has laws that do not extend beyond the body and the good, and what is external on earth. For God can not and will not let anybody else but himself govern over the soul. The secular regiment knows two people: princes and subjects, but in the heavenly regiment, all human beings are equivalent, only subjects against God. Princes shall reign, but not for their own good, but for the benefit of their subjects. On top of that, they are responsible before God.
Four stars to the tirelessly proclaiming reformer, even five would not be too much. | Aivan ainutlaatuista ajatteluaKuitenkaan ei mitään pahaa, vaan pelkkää hyvää. Luther puhuu ääneen mitä ajattelee. Ja hän ajattelee paljon, ikään kuin hän ei koskaan väsyisi. Hän muotoilee ajatuksensa lauseiksi, jotka usein sisältävät paljon toisistaan ??riippumattomia osia. Lutherin kirjoitetut lauseet ovat kaukana opiskelijan, ja selvää itsensä ilmaisevan kirjoittajan ihanteesta: lauseesta, jossa on vain yksi subjekti ja yksi predikaatti. Siksi lukija joutuu usein kysymään: miten tämä pitää ajatella? Mikä on tässä tärkeintä?
Yksi asia on Lutherille aina tärkeintä: lähimmäisenrakkaus. Rakkaus on tärkein kaikessa tekemisessä ihmisten välillä, uskovien ja epäuskoisten, monasti jopa yli lakien ja järjen. Kultainen sääntö luonnon laki on aina oltava kulmakivenä. Luonnosta opitaan, miten rakkaus toimii: minun tulee tehdä, mitä haluaisin että muut tekevät minulle.
Kaksi valtapiiriä on ihmisten välisissä suhteissa, kuten Luther sanoo. Hänen mielestään Jumala on nämä kaksi valtapiiriä säätänyt: hengellisen, joka toimii Pyhän Hengen kautta ja koskee kristittyjä ja hurskaita ihmisiä, Kristuksen alaisina, ja maallisen, joka on myös ei-kristityille ja pahalle ja hallitsee heitä, myös vastoin heidän tahtoaan pitää heidät ulkoisesti rauhassa ja sovussa. Molemmilla valtapiireillä on järjestyksensä ja lakinsa. Ihmisen on tunnettava molemmat ja elettävä niiden mukaan. Maallinen hallitus ylläpitää lakeja, jotka eivät ulotu pidemmälle kuin elämään ja omaisuuteen ja mitä on maan piirissä. Mutta Jumala ei haluaa päästää ketään muuta hänen lisäkseen hallitsemaan sielua. Maallinen Hallitus tuntee kaksi ihmistä: hallitsijat ja alamaiset, mutta taivaan valtapiirissä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, vain J?umalan alamaisia. Hallitsijoiden tulee hallita, mutta ei omaksi hyödyksi, vaan alamaisten hyödyksi. Tästä he ovat vastuussa Jumalalle.
Neljä tähteä väsymättä julistavalle uskonpuhdistajalle, viisikään ei olisi liikaa. |