|
| 00 |
01 |
02 |
03 |
04 |
05 |
06 |
07 |
08 |
09 |
10 |
11 |
12 |
|
|
 06
|
Ihminen ihmisten joukossa
(Miten käyttäydytään yhteiskunnassa?) |
|
06000001
|
Mitä tarkoittaa 'käyttäytymisen kultaisen säännön tutkimisesta syntyvän prisman läpi'?Tässä osiossa vastataan etiikan, moraalin inhimillisen yhteiselämän peruskysymyksiin käyttäytymisen kultaisen säännön tutkimisen prisman läpi tarkastellen. (”älä tee toisille mitä et toivoisi toisten tekevän itsellesi” ja ”käyttäydy toisten kanssa niin kuin haluaisit, että toiset käyttäytyisivät sinun suhteesi”).
|
1. Käyttäytymisen kultainen sääntö.
”Älä tee toisille mitä et toivoisi toisten tekevän itsellesi” ja ”käyttäydy toisten kanssa niin kuin haluaisit, että toiset käyttäytyisivät sinun suhteesi”. (06000001) |
|
0601 |
Ihminen ja yhteiskunta |
|
06010001
|
Miksi filosofi on sopivin henkilö puhumaan ihmisestä yleensä?Ihmisestä puhuvat ja kirjoittavat monet: kirjailijat, eri alojen tiedemiehet, uskonnolliset toimijat, filosofit… Kirjailijat ja taiteilijat kuvaavat ihmistä vain subjektiiviselta puolelta. He ovat objektivisteja. Uskonnolliset vaikuttajat puhuvat ja kirjoittavat ihmisestä vain suhteessa uskoonsa, yliluonnolliseen; heille ihminen on toimija subjekti vain siinä määrin kuin tämä on tuonpuoleisen henkilöitymä, toteuttaa tuonpuoleista, ihmisen yläpuolista alkua. Tämä kaikki edustaa yksipuolista näkökulmaa. Vain filosofilla on hartioillaan kaikinpuolinen näkemys ihmisestä. Hänelle ihminen on subjekti ja objekti ja yksilö ja ei-yksilö, sekä ’minä’ että ’me’, sekä yksilö että ihmissuku. Sellaista näkemystä ihmisestä edellyttää filosofi universaalisena ajattelijana.
|
2. Filosofin asema.
Vain filosofilla on hartioillaan kaikinpuolinen näkemys ihmisestä. Hänelle ihminen on subjekti ja objekti ja yksilö ja ei-yksilö, sekä ’minä’ että ’me’, sekä yksilö että ihmissuku. Sellaista näkemystä ihmisestä edellyttää filosofi universaalisena ajattelijana. (06010001) |
|
06010002
|
Mitä on universalismi?Tietenkin myös filosofit voivat erikoistua ja olla rajoittuneita ennakkokäsityksissään. Kuitenkin verrattuna muihin ’ihmistieteilijöihin’ he suuremmassa määrin ovat orientoituneet universalismiin näkemyksessään ihmisestä. Äärimmäistapauksessa nimenomaan heidän keskuudessaan on ajattelijoita, jotka pyrkivät tähän universalismiin.
|
|
06010003
|
Jakaen ja keräten sanojen merkityksiä?Ihminen on subjekti, liittyen kahteen merkitykseen: erottavaan ja yhdistävään. Erottavassa mielessä ihminen on yksilö, persoonallisuus, elävä olento. Yhdistävässä mielessä ihminen on ihmiskunta, ihmissuku, ihmisyhteiskunta.
|
|
06010004
|
Anna esimerkkejä merkitysten jakamisesta ja keräilystä!Näiden kahden ’ihmisen’ välillä on tietty etäisyys, joka käytännön sananvalinnassa merkitsee vastakkainasettelua ’ihminen – yhteiskunta’ (tai: ’persoonallisuus – yhteiskunta’, ’yksilö – laji’, ’minä – me’ jne.). Sanaa ’ihminen’ käytetään useimmiten erottavassa mielessä. Yhdistävässä mielessä käytetään tavallisesti sanaa ’yhteiskunta’.
|
|
06010005
|
Kumpi on ensin: ihminen vai yhteiskunta?Ihminen – yhteiskunta on kaksoissubjekti, jossa määräävää osaa näyttelee ihminen. Ihminen on ensimmäinen subjekti, yhteiskunta on toinen. Ihminen ’valaisee’ valollaan, yhteiskunta heijastuksellaan. Toisaalta nämä kaksi subjektia ovat kuin kaksi Magdeburgin puolipalloa, mahdottomia erottaa toisistaan. Ihminen itsessään on subjekti kaikissa suhteissa. Ihmiselle yhteiskuntana on osittain todellisuutta, osaksi omaa itseään. Suhteessa luontoon yhteiskunta on subjekti; se toimii ja uudelleen muotoilee luontoa, mutta suhteessa ihmiseen se on myös objekti, ja sen olemus on jotakin riippuvaista, ilmentyen, kuten jo olen sanonut, osana ihmistä. Esimerkiksi tiede on osa yhteiskuntaa eikä voi olla olemassa ilman yksittäisiä tieteenharjoittajia. Jälkimmäiset tekevät tieteestä tieteen!
|
|
06010006
|
Mikä se on todellisuudessa: ihminen vai yhteiskunta?Suurin reaalisuus ei ole yksityisessä ihmisessä eikä yhteiskunnassa, vaan jossakin näiden kahden välillä: ihminen – yhteiskunta tai yhteiskunta – ihminen, joka elää yhteiskunnassa; yhteiskunta – ihminen on yhteiskunta, joka toteuttaa itseään yksittäisessä ihmisessä, joka elää ihmisen ansiosta.
|
|
06010007
|
Mikä on ikuinen ristiriita ihmisen elämässä?Näin ihminen on olemukseltaan yksilö, yksilöllisyys, persoonallisuus, ja samalla edustaa homo sapiens lajia, yhteiskunnan jäsen. Toiselta puolen hän haluaa olla kuten kaikki, ja toiselta ei halua olla muiden kaltainen, haluaa jotenkin erottautua. Tämä on elämän ikuinen ristiriita. Ihminen on ei-kollektivisti ja ei-individualisti, ja molempia yhdessä. Tästä tulee ongelmia…
|
|
0602 |
Käyttäytymisen kultainen sääntö |
|
06020001
|
Mikä on molemminpuolisen suhteen perussta muiden ihmisten ja yhteiskunnan kanssa?Ihmisen keskinäisten suhteiden perustana muihin ihmisiin, yhteiskuntaan kokonaisuutena on käyttäytymisen kultainen sääntö: ”älä tee toisille sitä, mitä et haluaisi toisten tekevän sinulle” (kielteinen muotoilu).ja ”kohtele toisia niin kuin haluaisit toisten kohtelevan sinua” (myönteinen muotoilu). Rikkoen käytöksen kultaista sääntö ei voida odottaa hyvää suhtautumista itseen. Parhaassa tapauksessa rikkojaa ei huomata; huonommassa häneen suhtaudutaan periaatteen ”silmä silmästä, hammas hampaasta” mukaan.
|
|
060201 |
Hieman historiaa |
|
06020101
|
|
|
06020102
|
Mikä on vanhin dokumentti kultaisesta säännöstä?Kultainen sääntö on ihmisille tuttu ikiajoista. Se muistetaan eräänä vanhimmista Aloharesta kertovan kirjoitetun muinaisbabylonialaisen tekstin muistomerkeistä. Ikivanha visiiri kääntyy lapsenlapsensa puoleen ja toteaa: ”Poika, mikä sinusta on pahaa, sitä sinun ei pidä tehdä toverillesi” (F103).
|
3. Kultainen sääntö - Babylonia.
”Poika, mikä sinusta on pahaa, sitä sinun ei pidä tehdä toverillesi” (06020102) |
|
06020103
|
Ketä pidetään kultaisen säännön keksijänä?Kultaisen säännön keksijäksi mainitaan kaksi seitsemästä muinaiskreikkalaisesta viisaasta: Pittakos ja Thales (VII-VI vuosisata e Kr). Pittak: ”Mikä sinua kiusaa lähimmäisessäsi, älä tee sitä itsekään" (F104). Kysymykseen: ”Miten parhaiten ja oikeudenmukaisimmin eläisimme?” Thales vastasi: ”Jos itse emme tee sitä, mistä moitimme toista” (F105). On tunnettu myös Thalesin lausuma: ”Millaisia palveluksia teet vanhemmille, sellaisia voit odottaa myös vanhuudessa lapsiltasi" (F106). (Vrt. Tunnettu Raamatun käsky: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi jotta kauan eläisit maan päällä" — Katekismus 4. käsky).
|
4. Kreikan seitsemän viisasta.
(06020103) |
|
06020104
|
Mitä Konfutse sanoo kultaisesta säännöstä?Konfutsella (VI-V vuosisata e Kr) kultainen sääntö on käyttäytymisen perusta. Selittäen oppilaalleen ihmisyyden ajatusta hän sanoo: ”Älä tee ihmiselle sitä, mitä et toivo itsellesi" (Lunjui, 12, 2) (F107).
|
|
06020105
|
Entä Buddha?Suunnilleen näihin aikoihin Buddha on sanonut: ”Älä aiheuta toiselle tuskaa tavalla, joka on itsellesi kivulias”.
|
|
06020106
|
Entä Intian viisaat?Muinaisintialaisessa ”Mahabharadessa” (V vs. eKr) legendaarinen viisas Bhishma antaa ennen kuolemaansa asetuksia:
|
6. ’Mahabharate’
(06020106) |
|
06020107
|
”Niitä muiden rikkomuksia, joita ihminen ei toivo itselleen, jotka ovat itselle epämieluisia, älköön tehtäkö toisille ihmisille. |
|
06020108
|
Kuka toisen vaimoa häiritsi, mitä voi sanoa toiselle? Mutta se mitä silloin teki toiselle, eikä toivoisi sitä itselleen, joka itselleen toivoo elämää, kuinka voi tappaa toisen? Täytyy huolehtia toisista siinä, mitä toivoo itselleen” (F108). |
|
06020109
|
Tietäjä Bhishmyllä kultainen sääntö esiintyy normien normina. (Niin sanotut raamatulliset neuvot älä tapa, älä varasta, älä tee huorin jne eivät ole mitään muuta kuin kultaisen säännön yksittäisiä sovelluksia. |
|
06020110
|
Mainitsevatko myös Kreikan ja Rooman ajattelijat kultaisen säännön?Kultainen sääntö voidaan tavata Homeroksen Odysseiassa, Herodotoksen Historiassa, Aristoteleella, Senecalla, Raamatussa …
|
|
06020111
|
Kysymykseen, kuinka käyttäytyä ystävien kanssa, Aristoteles on sanonut: |
|
06020112
|
”Siten kuin haluaisit heidän käyttäytyvän meidän kanssamme” (F109). |
|
06020113
|
Muinaisroomalainen filosofi ja moralisti Seneca muotoili kultaisen säännön näin: ”… neuvojen yleinen olemus on: käyttäydy alaistesi kanssa kuten toivoisit omien ylempiesi käyttäytyvän kanssasi” (F110). |
|
06020114
|
Ja varmaan myös Raamatussa?Raamatussa kultainen sääntö muistetaan ainakin kolmesti: Tobiaksen kirjassa (4, 15), Luukaksen evankeliumissa (6, 31) ja Matteuksen evankeliumissa (7, 12: "Myös kaikessa, mitä haluatte muiden tekevän teille, niin tehkää myös te heille, sillä tämä on laki ja ennustus").
|
|
06020115
|
Raamatun käsky ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”(Levit 19; 18). (Matt. 22; 39) toimii myös kultaisen säännön mukaan. Evankeliumeissa se tunnustetaan suurimmaksi käskyksi laissa käskyn ”rakasta Herraa, sinun Jumalaasi” jälkeen. Tämän käskyn moraalinen merkitys kerrotaan seuraavassa katkelmassa Luukkaan evankeliumista: |
8. Evankeliumi.
(06020115) |
|
06020116
|
”Ja niin eräs lainoppinut nousi ja koetteli häntä sanoen: Opettaja! Mitä minun pitää tehdä, jotta saavuttaisin iankaikkisen elämän? |
|
06020117
|
Hän sanoi hänelle: mitä on laissa kirjoitettu? Kuinka luet? Hän vastasi ja sanoi: rakasta Herraa sinun Jumalaasi koko sydämestäsi ja kokosielustasi ja kaikin voimin, ja koko järjelläsi, lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Jeesus sanoi hänelle: oikein vastasit: tee niin ja elät ikuisesti. |
|
06020118
|
Mutta hän halusi tehdä oikeutta itselleen ja sanoi Jeesukselle: mutta kuka on lähimmäiseni? Tähän Jeesus sanoi: joku ihminen lähti Jerusalemista Jerikoon ja tapasi matkalla pahantekijöitä, jotka anastivat häneltä vaatteet, haavoittivat häntä ja menivät pois, jättäen hänet henkihieveriin. Sattumalta eräs pappi kulki sitä tietä ja nähdessään hänet, meni ohitse. Myös leviitta ollen sillä paikalla, tuli ja katsoi ja meni ohitse. Joku samarialainenkin kulki ohi, näki hänet ja sääli häntä. Ja hän meni hänen luokseen, sitoi hänen haavansa, vuodattaen öljyä ja viiniä; ja nostaen hänet aasinsa selkään vei hänet majataloon ja huolehti hänestä (…) Kuka näistä kolmesta oli mielestäsi pahantekijöiden runteleman lähimmäinen? Hän sanoi: se joka teki hänelle laupeuden. Niin Jeesus sanoi hänelle: mene ja tee samoin” (Luuk. 10; 25-37). |
|
06020119
|
Mitä vielä sanotaan Raamatussa: ”Älkää tuomitko, jottei teitä tuomittaisi, sillä niin teidätkin tuomitaan; ja millä mitalla mittaatte, sillä teillekin mitataan” (Matt. 7, 1-2). "Älkää tuomitko ja teitä ei tuomita, antakaa anteeksi ja teille annetaan anteeksi, antakaa ja teille annetaan: hyvällä mitalla, täydellä, kukkuraisella mitalla teille annetaan helmaan; sillä millä mitalla mittaatte, sillä teillekin mitataan” (Luuk. 6, 37-38). Nämä ovat kaikki kultaisen säännön erikoistapauksia. |
9. Kultaisen säännön erikoistapauksia.
(06020119) |
|
06020120
|
Vielä pitää huomata, että antiikin aikaan kultainen sääntö sisältyi latinankielisiin lentäviin lauseisiin: Quod tibi fieri non vis, alteri ne feceris (Älä tee toiselle sitä, mitä et halua itsellesi tehtävän). Erityisesti se oli Rooman keisari Aleksanteri Severiuksen (222-235 jKr) mielilause (F111). |
|
06020121
|
A.A. Huseinovin mielestä kirkkoisä Augustinuksesta (IV-V vs jKr) ”alkaa traditio, jonka mukaan kultainen sääntö katsotaan perusperiaatteeksi luonnonoikeudessa ja etiikassa, joita vuosisatojen kuluessa monet teologit ja keskiaikaiset filosofit noudattivat ja joita tunnetussa määrin myös uuden ajan filosofit noudattivat" (F112). |
10. Luonnonoikeuden ja moraliteetin perusperiaate.
(06020121) |
|
060202 |
Hobbes ja Locke kultaisesta säännöstä |
|
06020201
|
Ketkä ovat Uuden ajan tärkeimpiä kultaisen säännön esittäjiä?Puhuttaessa Uuden ajan filosofeista tulee ennen muuta viitata T. Hobbesiin ja J. Lockeen. Hobbesille kultainen sääntö oli ”kaikkien ihmisten laki”, ”laki, joka sisälsi kaikki muut lait” (F113), sääntö, jonka mukaan ”voidaan ymmärtää, onko luonnon laki ristiriidassa vai ei jonkun toimenpiteen kanssa" (F114), sääntö, jossa on yhteenveto luonnon laeista (F115).
|
|
06020202
|
Hän kirjoittaa erityisesti: ”Oikeudenmukaisuus, jonka mainitsemme yhdeksänneksi luonnon laiksi, jonka mukaan jokaiselle kuuluu samat oikeudet kuin hän haluaa itselleen, laki joka pitää sisällään kaikki muut lait, on nimenomaan se joka asetetaan Mooseksen laissa (Levit 19; 18). (Matt. 22; 39): Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi. Ja Vapahtajamme sanoo, että tämä on moraalin korkein laki. Matt. 22, 36-40 (...) Rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään, ei ole muuta kuin toivoa hänelle samaa kuin itsellemme suotaisiin." (F116). Tai: ”ihmisen täytyy… tyytyä siihen määrään vapautta suhteessa muihin, jota sallisi toisten ihmisten sallivan suhteessa itseensä (…) Nimenomaan tämä on evankeliumin laki: käyttäydy muita kohtaan siten kuin haluaisit, että muut käyttäytyisivät sinua kohtaan. Ja tämä on laki kaikille ihmisille. Quod tibi non vis, alteri ne feceris (älä tee toiselle sitä, mitä et toivo itsellesi – Rooman keisari Aleksanteri Severiuksen [222-235] – L.B.)" (F117). Tai: ”Sääntö, joka helpottaa luonnon lakien tarkastelua. (…) jottei kukaan ihminen voisi osoittautua tietämättömäksi näistä laeista, niistä laadittiin yhteenveto yhteen helppoon sääntöön, josta kaikkein lahjattominkin ihminen pääsee perille. Ja tämä sääntö kuuluu: älä tee toiselle sitä mitä et toivo toisten tekevän sinulle. Tämä sääntö kertoo kaikkein lahjattomimmallekin ihmiselle, että liittyen luonnonlakeihin hänen täytyy tuntea yksi, nimenomaan se, että jos muiden ihmisten ja omaa toimintaa punnitessa edellinen tuntuu liian painavalta, hänen täytyy asettaa ne toiseen vaakakuppiin, ja oma sen tilalle, jotta hänen oma pelkonsa ja itserakkautensa eivät voisi lisätä painoa toisten ihmisten käyttäytymiseen. Omaksuttuaan tämän säännön hän vakuuttuu kaikkien luonnon lakien järkevyydestä." (F118). |
|
06020203
|
Mitkä ovat kaksi tunnettua Hobbesin käsitteiden momenttia?Hobbesin käsitteessä havaitsen kaksi momenttia.
|
|
06020204
|
Ensinnäkin, Hobbes tarkastelee kultaista sääntöä, ei vain moraalin perustana, vaan laajemmin – moraalin ja oikeuden perustana, perustana yhteiskuntasopimukselle, ihmisten normaalille elämälle yhteiskunnassa. Eräissä tapauksissa hän antaa kultaisen säännön muotoilunsa ytimen edellyttämiä ohjeita. Nämä muotoilut, ehdottomasti laajentavat säännön ajatusta ja merkitystä. |
|
06020205
|
Toisekseen, puhuen toisten ja oman toiminnan punnitsemisesta joillakin painoilla, Hobbes viittaa tällä kultaisen säännön mittaukselliseen luonteeseen, että sillä on mitta-ominaisuus. (Vrt. edellä siteerattuihin (Matt. 7, 1-2) ja Luuk. — 6, 37-38). |
|
06020206
|
Mitkä ovat Locken pääideat kultaisen säännön suhteen?Locken mukaan kultainen sääntö on ”kaikkein horjumattomin moraalinen sääntö ja perusta kaikelle yhteiskunnalliselle hyväntekeväisyydelle" (F119), ”suuri moraalisuuden periaate – ”käyttäytyä muiden kanssa siten kuin haluaa että muut käyttäytyvät itsensä kanssa”” (F120). Hän kuten myös Hobbes, pitää tätä sääntöä ihmisen normaalin itseensä suhtautumisen luonnollisena jatkeena. Säännön rikkominen, hän kirjoittaa, ”olisi järjetöntä ja vasten etuja, joita ihmiset uhraavat, kun he itse käyttäytyvät tämän säännön vastaisesti" (F121). Tai toisessa kohdassa: ”Jokainen meistä, sikäli kuin on sitoutunut suojelemaan itseään eikä jättämään vapaaehtoisesti paikkaansa (täällä maan päällä – L.B.), saman syyn sitomana, kun hänen elämänsä ei uhkaa turvallisuutta, sikäli kuin mahdollista, puolustamaan muuta osaa ihmiskunnasta eikä hänen pidä, paitsi luodessaan oikeutta suhteessa rikolliseen, ei riistää elämää, ei sitä vahingoittaa, samoin kuin kaikki muukin, mikä mahdollistaa toisen elämän, vapauden, terveyden, ruumiin jäsenten tai omaisuuden säilymisen" (F122).
|
|
06020207
|
Mitä Locke pitää kultaisen säännön edellytyksenä?Kultaisen säännön edellytys on Locken mukaan luonnon, alkuperäinen tasa-arvo ja ihmisten itsenäisyys: ”sikäli kuin kenenkään heistä ei tarvitse turmella elämää, terveyttä, vapautta tai toisen omaisuutta." (F123). Tai:
|
|
06020208
|
”Tämä luontoperäinen ihmisten tasa-arvo Gookerin mielestä itsestään selvää ja kiistatonta sikäli kuin se tehdään ihmisten välisen keskinäisen rakkauden velvoittamana ja josta hän saa aikaan suuren oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisenrakkauden periaatteen. Kas näin hän sanoo: ”Täsmälleen samanlainen luonnollinen tarve on saanut ihmiset havaitsemaan sen, mitä on heidän velvollisuutensa ei vähemmässä määrässä ilmetä ja rakastaa lähimmäisiään kuin itseään; sillä savuttaakseen asioita, jotka ovat tasan jaettava, on välttämätöntä, että kaikki käyttävät samaa mittaa; sillä ellen voi toivoa, että jokainen ihminen suhtautuisi minuun yhtä hyvin, kuin hän haluaisi että häneen suhtaudutaan, niin miten voin odottaa, että voin edes jossakin määrin tyydyttää omaa toivomustani, jos en itse pyri tyydyttämään toisen toiveita, jos itse en itse yritä tyydyttää samanlaisia toiveita, joita epäilemättä syntyy toisissa ihmisissä, koska kaikkien ihmisten luonne on samanlainen? Jos hänelle ehdotetaan jotakin hänen toiveidensa vastaista, niin hän epäilemättä hän kaikissa suhteissa katkeroittaa heitä samoin kuin minuakin sillä tavoin, jos minä teen pahaa, niin minun täytyy valmistautua kärsimään, koska ei ole mitään perustetta, että muiden ihmisten täytyisi osoittaa minulle suurta rakkautta, jos minulla on jo heidän suhteensa oma rakkauden toiveeni , mikäli mahdollista, voimakkaampi kanssani tasa-arvoisten puolelta kohdistuu minuun luonnollinen velvollisuus yrittää soveltaa heihin samalla voimalla; tästä välillämme vallitsevasta tasa-arvosuhteesta luonnollinen järki on tehnyt elämän ohjaamiseen muutamia sääntöjä ja käskyjä, jotka ovat kaikkien ihmisten tuntemia.” (Kirkoll. Pol. Kirja 1) " (F124). |
|
06020209
|
Varmaan myös Valistuksen aika on ottanut huomioon kultaisen säännön?Huolelliseen analyysiin asettaa kultaisen säännön Saksan valistuksen aloittaja H. Tomasius (1655-1728). Häneen tekee vaikutuksen, että kultainen sääntöä voidaan vain positiivisen ja negatiivisen muotoilun esiintyessä yhdessä pitää moraalin perustana. Tätä ajatusta kannattaa myös toinen saksalainen valistusfilosofi, J.G. Herder. Hän on sitä mieltä, että moraalisesti käyttäytyvälle ihmiselle on sopiva ”ainoa pääsääntö: mitä haluat, että muut tekisivät sinulle, tee myös sinä toisille" (F125). Tässä säännössä on Herderin mukaan tiivistettynä ihmisen moraalinen olemus. Ja se on kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen. (F126).
|
|
06020210
|
Myös Voltaire...?Ei sovi jättää mainitsematta tässä myöskään Voltairea. Hänen humanistinen iskulauseensa kuuluu: ”Käänny toisten puoleen siten kuin haluaisit että sinun puoleesi käännyttäisiin”.
|
|
060203 |
Kultainen sääntö ja Immanuel Kantin kategorinen imperatiivi |
|
06020301
|
Mitä nimitystä Kant käyttää kultaisesta säännöstä? Kantilla kultainen sääntö on nimeltään kategorinen imperatiivi (F127). Hän toisaalta korotti sen (vaikka myös käänteisessä muodossa) merkitykseen ihmisten käyttäytymisen päämerkitykseen, toisaalta alensi sen, nimittäen sitä traditionaaliseksi, yleisesti hyväksytyksi, triviaaliseksi ja rajoitetuksi muotoiluksi.
|
|
06020302
|
Onko totta, että Kant otti kirjoituksissaan otti pois osan kultaisen säännön voimasta?Puhuessani käännetystä muodosta tarkoitin kategorista imperatiivia. Sillä se on käänteinen myös rigorismin ja deontologismin hengessä (velvollisuuden etiikassa) kultainen sääntö: ”käyttäydy siten, että käyttäytymisesi ohjenuora voisi olla yleinen laki" (F128). Kant ei ymmärtänyt kultaisen säännön koko syvyyttä. Muotoillessaan säännön uudelleen kategoriseksi imperatiiviksi hän merkittävässä määrin riisti siltä voimaa, sen, mikä tekee siitä kultaisen, nimenomaan yksilöllisyyden, rikkoen täten mittaa eli kääntäen vaakakupin yksilön yläpuolisuuden, yhteiskunnan, yleisen hyväksi (F129). N. Hartmann puhuu tästä ("Ethik", 1935): ”Jos ainaisen käyttäytymisen ohjenuora ja kriteeri todellisuudessa on siinä, että onko se samalla yleinen laki vai ei, niin siinä on ilmeisesti jotakin sellaista, jota ihminen henkilönä ei periaatteessa voi haluta. Hänen täytyy pikemminkin haluta, että kaikkien yleisten merkitysten yläpuolella hänen käyttäytymisessään on vielä jotakin omaa, että hänen asemassaan ei kukaan muu voisi eikä kenenkään muun pitäisi tehdä. Jos hän tästä kieltäytyy, silloin hän esiintyy vain yhtenä monista numeroista, jotka voivat korvata toinen toistaan; hänen henkilökohtainen olemassaolonsa on tarpeetonta, mieletöntä" (F130). N. Hartmann on sanonut ehkä liian jyrkästi. Sillä kategorinen imperatiivi asettaa ihmiselle tarpeen ajatella ja käyttäytyä tämän hänen oikeutensa mukaan. Kant yritti irrottautua subjektiivisesta momentista, mutta ei ottanut silloin huomioon sitä seikkaa, että jokainen ihminen tekee päätöksensä ja toimii oman ymmärryksensä ja harkintansa mukaan. Tämä on todennäköisesti kaikkein ankarin ja kolkoin kategorisen imperatiivin muotoilu.
|
|
06020303
|
Eikö ole muita muotoiluja, joissa Kant tekee enemmän oikeutta säännölle?Oikeudenmukaisuuden nimessä pitää sanoa, että Kantilla on pehmeämpiä ja lähempänä kultaisen säännön henkeä olevia muotoiluja kategorisesta imperatiivista:
|
|
06020304
|
- ”Käyttäydy vain sellaisen ohjenuoran mukaan, jota noudattaen samalla voit toivoa, että siitä tulisi yleinen laki, kuin oman toimintasi ohjenuorasta olisi tahtosi mukaan tehtävä yleinen luonnonlaki" (F131).
- "Käyttäydy siten, että voit aina suhtautua ihmisiin ja henkilöösi, ja kenen hyvänsä muun persoonallisuuteen siten kuin se olisi tavoite eikä koskaan kuin se olisi vain väline”.
|
|
06020306
|
Miksi Kant ei ottanut kultaista sääntöä tosissaan?Kantin kultaisen säännön ymmärtämisen pinnallisuus näkyy erityisesti siinä, että hän ei näe velvoituksen perustaa, todetessaan, että se ikään kuin muotoilee velvollisuuksia muita kohtaan. Eikö kultainen sääntö osoita esimerkiksi velvollisuuksia vanhempia kohtaan? Eikö se puhu siitä, että jos haluat, että lapsesi suhtautuisivat sinuun tottelevaisesti, että sinun itsesi täytyy samalla tavoin tottelevaisesti suhtautua omiin vanhempiisi? Tai: jos haluat, että vanhempasi suhtautuvat sinuun hyvin, niin sinun itsesi täytyy suhtautua heihin hyvin. Jne. Kantin kultaisen säännön tällaista ymmärtämistä vaatii sen orientoituminen yksilön yläpuolelle. Hänen kategorisessa imperatiivissaan velvollisuus on yleisessä laissa. Tällä Kant asettaa yleisen henkilökohtaisen yläpuolelle. Kultainen sääntöhän on konkreettiselle ihmiselle velvollisuuden perusta. Ja tämä on oikeutettua, koska väkevämpää perustelua ihmiselle ei ole kuin ihminen itse. Velvollisuus edellyttää itsensä ja muiden tuntemista. Ja kenet ihminen tuntee paremmin, itsensä vai muut? Tietenkin itsensä. Velvollisuus edellyttää kunnioitusta ja huolenpitoa. Ja ketä ihminen kunnioittaa enemmän ja kenestä ihminen huolehtii enemmän: itsestään vai toisista? Tietenkin itsestään. Tämä on luonnollista. Velvollisuuden perusta on, ei missään pilvientakaisissa korkeuksissa, vaan konkreettisessa elävässä ihmisessä kaikkine ansioineen ja puutteineen. Itse Kant ollen solidaarinen Raamatun käskylle rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään, korostaa tässä että ihminen, joka ei rakasta itseään, ei voi rakastaa toista, eli sellainen ihminen perustella vihansa toisia kohtaan farisealaisella omahyväisyydellään.
|
|
06020307
|
Sanalla sanottuna, kategorisella imperatiivillaan Kant halusi ilmeisesti parantaa kultaista sääntöä, mutta toisin kävi: lopputulos oli jotakin elämälle vierasta, puisevaa. |
|
060204 |
Kultainen sääntö V.S. Solovjevin ”Hyvän oikeutuksena” |
|
06020401
|
Missä mielessä Solovjev viittaa kultaiseen sääntöön?Venäläisistä filosofeista on kultaisen säännön ongelmista kirjoittanut V.S. Solovjev. Jos sivuutetaan hänen moraalifilosofiaa koskevien opetustensa äärimmäiset momentit (omalaatuinen abiotismi, eläinvastaisuus ja moraalisuskonnollinen absolutismi), niin jää jäljelle sisältö, joka muodostuu kultaisen säännön aihepiirin. Esittelen joukon otteita ”Hyvän oikeutuksesta”:
|
11. Hyvän oikeutus.
(06020401) |
|
06020402
|
Se tosiasia, että erillinen olento voi olla olemassa ikään kuin yksilöllisyytensä rajojen ulkopuolella, reagoiden kivuliaasti toisen kärsimykseen eli tuntien sen omanaan, tämä epäilyksetön ja varsin laajalle levinnyt asia voi tuntua toisesta arvoitukselliselta ja salaperäiseltä. Nimenomaan tällaisena sen kokee se filosofi, joka myötäeläen asettaa sen koko moraalisuuden ainoaksi perustaksi. |
|
06020403
|
”Kuinka on mahdollista, kysyy hän, että kärsimys, joka ei ole minun, ei vaivaa minua, kuitenkin niin välittömästi kuin muulloin omani, herättää minut toimintaan?” ”Tämä edellyttää, sanoo hän edelleen, että minä jossain määrin samaistuin toisen kanssa ja että raja minun ja ei-minun välillä tällä kertaa poistui: vain silloin toisen tila, hänen tarpeensa, hänen kärsimyksensä välittömästi (?) Tulevat omikseni; silloin minä en enää näe häntä sellaisena kuin hän joka tapauksessa on empiirisenä kokemuksena kuin minulle jonakin muuna minulle merkityksettömänä (?), minusta täysin erillisenä, mutta tässä päinvastoin (siis myötäkärsimyksenä), hänessä (tuossa toisessa olennossa) kärsin ja minä, siitä huolimatta, että hänen nahkansa ei peitä hermojani. Vain tällaisen samaistumisen kautta voi hänen kärsimyksensä, hänen tarpeensa tulla motiiviksi minulle, jollainen tämän lisäksi voi olla vain oma kärsimykseni. Tämä ilmiö on mitä suurimmassa määrin salaperäinen, tämä on todellinen salaisuus etiikalle, sillä tämä on jotakin sellaista, mitä järki ei suoraan käsitä (?!), ja tämän ilmiön perustaa ei voida löytää kokemuksen kautta. Ja sen ohella tämä on jotakin jokapäiväistä. Jokainen on kokenut tämän kohdallaan ja nähnyt toisilla. Tämä salaperäinen asia tapahtuu joka päivä silmiemme edessä yksittäisinä tapahtumina, joka kerran, kun välittömänä parannuksena, ilman pitkiä miettimisiä ihminen auttaa toista ja puolustaa häntä, torjuen joskus ilmeisen hengenvaaran ihmisen avulla, jonka hän on nähnyt ensi kerran eikä tällöin ajatellut mitään muuta kuin juuri sitä, että hän näkee toisen ihmisen suuren tarpeen ja vaaran; tämä salaperäinen asia ilmenee myös laajassa mitassa, kun kokonainen kansa uhraa saavutuksensa ja verensä puolustaakseen tai vapauttaakseen toisen ahdingossa olevan kansan. Ja aina on välttämätön ehto sille, että tällainen toiminta ansaitsisi moraalisen hyväksymisen nimenomaan se, että on olemassa tämä salaperäinen myötäkärsimisen tunne, tai sisäisen samaistumisen tunne toisten kanssa ilman mitään muita motiiveja” (Schopenhauer. Die beiden Grundprobleme der Ethik, 2. Pain. Leipzig, 1860. S. 230). |
|
06020404
|
Tämä myötäkärsimyksen salaperäisen luonteen tarkastelu eroaa kirjallisemmasta kaunopuheesta ainakin filosofisen oikeutuksensa puolesta. Salaperäisyys tässä ei sisälly itse asiaan, vaan syntyy sen virheellisestä kuvauksesta, jossa ääritapauksessa käytetään termejä, jotka kuvaavat sitä liioittelevalla räikeydellä ja jyrkkyydellä, ja todelliset siirtymiset ja suhteet niiden välillä ovat täysin kuin niitä ei lainkaan olisi. Omalla alueellaan Schopehauer myös käyttää väärin retorisia vastakohtia eli antiteesejä kuten Victor Hugo omallaan. Asia näyttää olevan niin, että olkoon olento mikä hyvänsä, ehdottomasti toisesta erillinen, äkkiä välittömästi hänen kanssaan samaistuu myötäkärsimyksen tunteessa. Tämä olisi tietenkin erittäin salaperäistä. Mutta todellisuudessa ei se täydellinen erillisyys eikä se samaistumisen välittömyys, josta Schopenhauer puhuu, ollenkaan ole olemassa (…) Kaikki olemassa oleva ylipäänsä, mutta erityisesti kaikki elävät olennot ovat liittyneet toisiinsa yhteisen olemassaolonsa kautta ja tapahtumien yhteisyyden kautta, kaikki olevainen on osa ja syntyisin yhdestä yhteisestä materiasta, luonnosta, missään ja mikään ei ole tuota ”täydellistä erillisyyttä”, josta filosofi puhuu. Kaikkien olevaisten luonnollinen, orgaaninen side, joka sitoo kaikki yhden kokonaisuuden osiksi on kokemus, eikä vain järjen näkemyksenä syntyvä idea ja koska tämän yhteyden psykologinen ilmaisu on sisäinen yhden olennon osallistuminen toisen kärsimykseen, myötäkärsimys tai sääli on jotakin ymmärrettävää ja empiiriseltä kannalta ilmaus luonnollisesta ja ilmeisestä kaiken olevaisuuden solidaarisuudesta (…) |
|
06020405
|
Mutta jos olentojen kesken ei ole eikä voi olla täydellistä erillisyyttä (joka vain todetaan, mutta ei toteudu egoismina), niin toiselta puolin niiden side ilmenee psykologisesti myötäkärsimyksenä tai säälinä, se ei ole ollenkaan sitä ’välitöntä samaistumista’, josta puhuu ’tahdon ja kuvittelun’ filosofi. Kun säälin ystävääni, jolla särkee päätä, niin tavallisesti tämä myötäkärsimyksen tunne ei muutu päänsäryksi, minä en vain samaistu välittömästi häneen, mutta myös meidän olemassaolomme jäävät samaistumattomiksi, ja minä selvästi pidän oman pääni erossa hänen kipeästä päästään. Täsmälleen samoin, sikäli kuin tiedän, ei vielä koskaan ole ollut sellaista tapausta, että myötäkärsivä ihminen heittäytyessään veteen hukkuvan pelastamiseksi kokisi pelastettavan olevan oma itsensä tai hän itse olevansa pelastettava (…) |
|
06020406
|
Minän ja ei-minän välisten rajojen poistaminen eli välitön samaistuminen on ainoastaan retorinen kuvio, eikä todellisen tosiasian ilmaus. Kuten yhteen sointuvien kielten samankaltainen värinä, samoina myös kahden samoin tuntevan elävän olennon välinen yhteys ei ole yksinkertaista yhdentymistä, vaan samanlaisten sopusointua… |
|
06020407
|
Säälin tunteella, kuten kuuluukin moraalisena perustana, ei ole ulkoisia rajoja sovelluksissaan. Äidinrakkauden läheisestä piiristä, joka on niin voimakas jo korkeammilla eläimilläkin, se voi (ihmisellä) kehittyä yhä enemmän ja enemmän, siirtyä perheestä sukuun ja heimoon, kansalaisyhteisöön, koko kansaan, koko ihmiskuntaan, käsittää lopulta kaiken elollisen maailmankaikkeudessa. Mitä erillisissä tapauksissa, konkreettisen kärsimyksen tapauksessa tai sen puutteessa, voimme todellisuudessa sääliä, ei vain ketä hyvänsä ihmistä, olkoon sitten toissukuinen tai toisuskoinen mutta myös mitä hyvänsä eläintä; tästä ei ole mitään epäilystä ja se on tavallista. Harvinaisempaa on, mutta kuitenkin on olemassa niin laajasydämisiä myötäkärsiviä ihmisiä, jotka ilman näkyvää syytä suhtautuvat jännittyneellä tunteella suurimpaan osaan maapallon elävistä olennoista. Vaikea on mennä väheksymään keinotekoiseksi retoriikaksi tai paatokselliseksi purkaukseksi seuraavaakaan naivia kuvausta maailmankaikkeuden käsittävää sääliä todellisena olotilana, joka varsin vähän muistuttaa niin sanottua maailmantuskaa (Weltschmerz): ’Ja kysyttiin mikä on armahtava sydän? Ja vastaus oli: ihmissydämen, joka murehtii kaikesta luomakunnasta, ihmisistä, linnuista, eläimistä, demoneista ja kaikesta mitättömästäkin. Niitä muistaen ja ne huomioiden ihmisen silmät vuotavat kyyneliä. Suuresta ja voimakkaasta säälistä pakahtuu sydän, ja suuresta kärsimyksestä hänen sydämensä ahdistuu, eikä se voi sietää tai kuunnella tai katsella mitään pahaa tai pientäkään vaivaa, jota elävä olento joutuu kärsimään. Ja tämän takia sanattomastakin, ja vilpittömyyden vihollisistakin, ja hänelle pahaa tekevistäkin hän joka hetki lukee rukouksen, jotta he säästyisivät ja heidät armahdettaisiin, ja luonnossa matelevien puolesta rukoilee suurella säälillä, joka mittaamattoman suurena herää hänen sydämessään Jumalan lepyttämiseksi’. (’Tämä on meidän pyhä Isämme, apotti Isak Sirijanin, askeetti ja erakko, Kristusta rakastavan Niniven kaupungin korkea piispa, Slova Podvizhnitsheskie”. Моskovа, 1858. S. 299)". (s. 158-162). |
|
06020408
|
”Säälin tai myötäkärsimyksen todellinen olemus ei ollenkaan ole välitön samaistuminen toisiin vaan muista huolehtimisen asiakseen ottamisen olemassaolon oikeuden mahdollisen hyvinvoinnin merkityksen tunnustaminen. Kun minä säälin toista ihmistä tai eläintä, en lainkaan puutu hänen asioihinsa, en pidä häntä itsenäni enkä itseäni hänenä, vaan kaltaisenani olentona, olemassa olevana kuten minä itse, haluavana, kuten minä itse, elää ja nauttia elämän antimista. Tunnustaen itse sellaisten toiveiden täyttämisen oikeutuksen minä tunnustan sen kuuluvan myös muille, kipeästi viitaten jokaiseen kärsimääni tämän oikeuden loukkaukseen minun suhteeni, minä samaan tapaan viittaan myös muiden oikeuksien loukkaamisen – säälien itseäni säälin myös muita. Kärsivän olennon suhteen en lainkaan samaistu, en puutu hänen asioihinsa, vaan asetun vain hänen asemaansa ja tunnustaen olevani samaa lajia vertaan hänen asemaansa omaani, ja, kuten sanotaan ”menen hänen housuihinsa”. Tähän samaan asemaan asettuminen (vaan ei samaistuminen) itsen ja toisen suhteen välittömästi ja laskelmoimattomasti toteutuneena säälin tunteena, johtaa järkeä käyttäen jonkinasteinen selvä ja jakautunut järki. |
|
06020409
|
Tällä tavoin ajateltu säälin (idean) sisältö eli myötäkärsiminen otettuna yleisesti ja riippumattomana subjektiivisista sieluntiloista, joissa se ilmenee (eli otettuna loogisesti eikä psykologisesti), on tosi ja oikeutettu. On totta, että muut minun kaltaiseni olennot ovat myös oikeutettuja tulemaan verratuiksi tähän samoin kuin itseensä. Tämä tilanne, selvä sinänsä, tulee vielä selvemmäksi kielteisessä verifioinnissa. Kun minä suhtaudun ilman sääliä ja välinpitämättömästi muihin, pidän luvallisena heidän loukkaamistaan enkä välttämättömänä heidän auttamistaan, kun katson heitä vain omien tarkoitusteni välineinä, silloin he eivät minulle ole sitä, mitä heidän olemuksensa todellisuudessa edellyttää. Olento on vain esine, elävä on kuollut, henkinen on hengetön, sukulainen on vieras, kaltaiseni on erilainen. Sellainen suhde, jossa tunnettu esine otetaan muuna kuin se itse asiassa on, on totuuden suora kieltäminen, tästä seuraavat tapaukset ovat epäoikeutettuja, ja vastaavasti vastakkainen suhde, joka subjektiivisesti ilmenee sisäisen osallistumisen tunteena, säälinä, tai myötäkärsimyksenä, on objektiivisesti puhuen totuuden ilmaus, ja siitä aiheutuva toiminta on oikeutettua. Mitattuna eri mitalla kaikille tunnustetaan alkeellisena epäoikeudenmukaisuuden ilmauksena, mutta kun olen säälimätön muita kohtaan eli käyttäydyn heitä kohtaan kuin hengettömiä ja oikeudettomia esineitä kohtaan, mutta itseni päinvastoin totean henkiseksi ja täysin oikeuksin varustetuksi henkilöksi, silloin ilmeisesti mittaan eri mitoilla ja olen karkeasti ristiriidassa totuuden ja oikeudenmukaisuuden kanssa, ja päinvastoin, kun säälin muita samoin kuin itseäni, mittaan samalla mitalla ja vastaavasti ja toimin totuuden ja oikeudenmukaisuuden mukaan (…) Tästä totuudesta, josta sisäisesti jokaisen sielussa todistaa säälin tunne, joka herää toisten saman sukuisten tai samanlaisten olentojen toimesta, järki vetää johtopäätöksenä periaatteen tai säännön kaikille muille olennoille: käyttäydy muiden suhteen siten kuin tahdot, että he käyttäytyvät itsesi suhteen. |
|
06020410
|
Mitkä kaksi osaa voidaan erottaa altruismissa?Yleinen altruismin sääntö tai periaate jakautuu luonnollisesti kahteen osaan. Tämän jaon alkuperä voidaan nähdä jo säälin altruistisessa perustassa. Jos jotakuta todella säälin, niin ensinnäkään en itse ole aiheuttamassa hänelle kärsimystä tai harmia, en loukkaa häntä, ja toiseksi, kun hän minusta riippumatta joutuu kärsimään tai häntä loukataan, minä autan häntä. Tästä altruismin kaksi sääntöä, kielteinen ja myönteinen: 1) älä tee toiselle mitään sellaista, mitä et halua toisilta itsellesi, ja 2) tee toiselle kaikkea sitä, mitä itse haluat toisten tekevän sinulle. Lyhyesti ja yksinkertaisesti: nämä kaksi sääntöä, tavallisesti yhdistettynä ilmaistaan näin: älä loukkaa ketään ja auta mahdollisuuksien mukaan kaikkia. (Neminem laede, imo omnes, quantum potes, juva).
|
|
06020411
|
Miksi on kahden säännön jakamattomuus tärkeä?Ensimmäistä kielteistä sääntöä nimitetään erityisesti oikeudenmukaisuuden säännöksi, toinen on armeliaisuuden sääntö. Mutta tämä ero ei ole aivan tarkka. Myös toisen säännön perustana on oikeudenmukaisuus: jos toivon, että muut auttaisivat minua hädässä, silloin on oikeudenmukaista, että minä autan myös heitä. Toiselta puolen, jos en halua ketään loukata, sillä niinhän teen koska tunnustan toisten elävien olentojen olevan niitä samoja kärsiviä olentoja kuin olen itse; ja siinä tapauksessa minä tietenkin pyrin mahdollisuuksien mukaan säästämään nämä olennot kärsimyksiltä: en loukkaa heitä, koska säälin heitä, mutta jos heitä säälin, niin heitä myös autan. Armeliaisuus edellyttää oikeudenmukaisuutta, ja oikeudenmukaisuus vaatii armeliaisuutta, nämä ovat vain toistensa kääntöpuolia… Tämä kahden altruistisen säännön erottamattomuus (niiden eroista huolimaatta) on hyvin tärkeä oikeuden ja moraalin, politiikan ja henkisen elämän sisäisinä perusteluina.” (s. 165-169) (F132).
|
|
06020412
|
Mikä oli idea Solovjevin ja Schopenhauerin välisessä polemiikissa?Varsin mielenkiintoinen on V.S. Solovjevin polemiikki Schopehauerin kanssa kultaisen säännön psykologisesta järkevyydestä. Oikeassa on tietenkin Solovjev. Hän hyvin tarkoin tarttui ihmisten välisten moraalisten suhteiden perustaan: ei samaistuminen vaan samankaltaistuminen ja vertaistuminen, joka juuri vahvistaa kultaisen säännön.
|
|
06020413
|
Mitä Solovjev osoitti?V.S. Solovjev Schopehauerin jalanjäljissä vakuuttavasti osoitti myötäkärsimyksen esimerkissä emootioiden, psyyken merkityksen kultaisen säännön yksityisenä, intiiminä perustana. Jos ihmiset ohjautuvat tämän säännön mukaan automaattisesti, niin silloin se tapahtuu merkittävässä määrin omantunnon ja myötäkärsimyksen tunteiden ansiosta. Omatunto vastaa etupäässä kielteisesti muotoillun kultaisen säännön toteutumisesta. Myötäkärsimys on myönteisen muotoilun mukainen. Omatunto sanoo: älä tee toisille mitään, mitä et tee itsellesi, eli älä tee pahaa. Myötäkärsimys saa antamaan apua kärsiville, käyttäytymään heitä kohtaan kuin haluaisi toisten käyttäytyvän analogisessa tapauksessa itseään kohtaan.
|
|
06020414
|
Intiimi-psyykkiset ’mekanismit’, jotka toteuttavat kultaista sääntöä, viittaavat siihen, että se nyt on abstrakti sieluton formaalinen normi, että se on syvästi yksilöllinen, psykologinen, sillä ei ole vain tradition ’antenni’, ei ole vain yleisesti hyväksytty käyttäytymissääntö, vaan myös ’maallistettu’, nousee juurillaan kaikkein syvimmältä ihmisen olemuksessa. |
12. [AJK]:
Darwinin periaate: 'sopivimpien eloonjääminen'?
(06020414) |
|
06020415
|
Kuinka sääntö toimii tiedostamattomasti?(Suurimmaksi osaksi kultainen käyttäytymissääntö vaikuttaa puolittain tiedostamatta. Suoraan ihmiset eivät muista sitä eivätkä lausu sitä ääneen, mutta toimivat yleensä sen mukaan. Tässä esimerkki: Hyvin usein lapset, nuoret ihmiset, ja myös aikuiset puhuvat toisilleen: Onko hyvä, jos teen (sanon) kuten sinä? Tällainen kysymys on täysin kultaisen säännön toinen muotoilu (’älä tee toiselle mitään, mitä et halua toisten tekevän itsellesi’).)
|
|
06020416
|
Kaksi huomautusta. |
|
06020417
|
Ensimmäinen. V.S. Solovjev, kuten myös A. Schopenhauer, liiaksi ’nautittuaan’ tämän säännön kärsimyspuolesta. Jälkimmäinen toimii, ei vain säälin tunteen, myötäkärsimyksen, vaan myös rakkauden, hyvänä pidon tunteen ja yksinkertaisesti uteliaisuuden, kiinnostuksen (ihmisen suhteessa toiseen) mukaan. |
|
06020418
|
Toinen. V.S. Solovjevin kultaisen säännön maininta altruismin sääntönä tai periaatteena ei sekään ole mielestäni aivan tosi. Sana ’altruismi’ tulee sanasta ’alter’, toinen ja sille annetun merkityksen periaatteessa aksentti on tietenkin ’ toinen’, ’toiset’. Altruismi on itsensä uhraamista, itsensäkieltämistä. Kultaisessa säännössä aksentti on itsessä, tässä ihmisessä. Siitä, kuin uunista ’tanssii’ kultainen sääntö (F133). Jälkimmäinen ’ei erkane’ minusta toisen puolelle, vaan yrittää sopeutua minä ja muut asemaan, löytää yhteisen nimittäjän, yhteisen mitan niiden välille. Kultainen sääntö on sen vuoksi mitta, normi sille, että saavutetaan tietty etujen tasapaino. |
|
060205 |
Kultainen sääntö on inhimillisen yhteiselon pääperiaate |
|
06020501
|
Näin teen johtopäätökset. Myönteisessä muodossa sääntö kuuluu:
Käyttäydy toisen kanssa siten kuin haluaisit toisten käyttäytyvän sinun kanssasi.Kielteisessä: Älä tee toisille sitä mitä et halua toisten tekevän itsellesi. |
|
06020505
|
Missä mielessä kultainen sääntö antaa moraaliopista holistisen käsityksen?Kultainen sääntö antaa kokonaisvaltaisen ja keskitetyn esityksen moraalisuudesta, tiivistää sen oleellisen osan: suhtautuminen toiseen kuten itseen (F134). Se asettaa, kiinnittää, määrittelee inhimillisyyden mitan ihmisessä, vertaa moraalisesti ihmisiä ja samaistaa heidät toinen toisiinsa. A.A. Huseinovin mielestä, kun puhumme moraalisesta tasa-arvosta, tarkoitamme vain yhtä, sitä että jokainen ihmisyksilö ansaitsee oikeuden onneen ja että ’keskinäinen tämän oikeuden tunnustaminen on moraalisen kanssakäymisen ehto’. Kultainen sääntö vaatii ’yksilöä asettamaan itsensä joka kerran toisen asemaan ja käyttäytymään toisiin nähden siten kuin hän olisi itse heidän asemassaan’. ’Kultaisen säännön mekanismi voidaan määritellä samaistamiseksi, vaatimukseksi asettaa ajatuksellisesti, kuvitteellisesti itsensä toisen tilalle’ (F135).
|
|
06020506
|
Missä mielesä kultaista sääntöä voidaan pitää mittajärjestelmänä?Moraalinen vertailu on määrällinen menettely, moraalinen samaistaminen on laadullinen menettely. Nämä yhdessä on mittausmenettely: kultainen sääntö edellyttää ihmiseltä oman käyttäytymisen rinnastamista toisten kanssa, mittaamista omalla mitalla toisten käyttäytymistä ja vastaavasti toisten mitalla omaa, sanalla sanoen, se edellyttää yhteisen mitan löytämistä omalla ja muiden käyttäytymiselle ja toimintaa tämän yhteisen mitan mukaan.
|
|
06020507
|
Miksi kultaista sääntöä voidaan pitää moraalin minimivaatimuksena?Kielteisessä muodossaan kultainen sääntö asettaa alarajan ihmisen suhteelle toisiin ihmisiin, kieltää tekemästä pahaa, toisin sanoen, asettaa minimirajan ihmisen käyttäytymisen moraalisille vaatimuksille.
|
13. Moraalisten vaatimusten minimi.
(06020507) |
|
06020508
|
Miksi kultaista sääntöä voidaan pitää moraalin maksimivaatimuksena?Myönteisessä muodossaan se asettaa ihmisen toisiin ihmisiin suhtautumisen moraalisen maksimikorkeuden katon, käskee hyvään, hyvän tekemiseen, toisin sanoen, määrää maksimin ihmisen moraalisen käyttäytymisen vaatimuksille.
|
14. Moraalisten vaatimusten maksimi.
(06020508) |
|
06020509
|
Näin kultainen sääntö käsittää koko moraalisen käyttäytymisen alueen ja palvelee perustana moraalisten hyvän ja pahan kategorioiden erottimena. (F136) |
|
06020510
|
Mikä on kultaisen säännön suhde velvollisuuden kategoriaan?Samanlaisen tehtävän se täyttää velvollisuuden kategorioiden suhteen. Tätä varten tarkastelemme sääntöä toiselta puolelta, nimittäin miten se yhteismitallistaa omia ja muiden tekemisiä. Tämän yhteismitallistamisen perustana on seuraavanlainen alkulähtökohta. Ihmiset, yhteiskunta on antanut minulle elämän, teki minusta ihmisen (on ruokkinut, pukenut, antanut jalkineet, kasvattanut ja kouluttanut, jne.), eli he ovat käyttäytyneet minun suhteeni enemmän tai vähemmän hyvin, siten kuin myös minä olisin halunnut, että muut käyttäytyisivät minun suhteeni. Vastaavasti minä käyttäydyn tai minun pitää käyttäytyä heidän suhteensa (vanhempien, ihmisten, yhteiskunnan suhteen), yksittäisessä tapauksessa, minun täytyy maksaa heille samoin, eli minun ei pidä käyttäytymiselläni huonontaa, alentaa määrällisesti tai laadullisesti elämää (omaa eikä muiden), vielä enemmän, sikäli kuin mahdollista täytyy huolehtia elämän määrällisestä ja laadullisesta (muiden ja oman, yhteiskunnan kokonaisuutena) parantamisesta, lisäämisestä (F137). Tämä on velvollisuuden yleinen merkitys. Se tietenkin jakautuu yksittäisiin osiin riippuen siitä, ketä tarkoitamme ’muilla’. Jos ’muut’ ovat vanhemmat, niin tämä on velvollisuus vanhempia kohtaan. Jos ’muut’ on kansa, kansakunta, tämä on velvollisuus isänmaata kohtaan, jos ’muut’ on koko ihmiskunta, tämä velvollisuus on koko ihmiskuntaa kohtaan.
|
|
06020511
|
Mikä on velvollisuus?Velvollisuus on normaali poikkeama tarpeen normioptimista. Jälkimmäinen on poikkeama yksittäisen ihmisen terveen elämän normioptimista. Velvollisuus on poikkeama yhteiskunnan terveen elämän normioptimista. Konkreettisten ihmisten velvollisuuden täyttämisellä on yhteiskunnan terveydelle sama merkitys kuin tarpeen tyydyttämisellä on yksittäisen ihmisen terveydelle. Nuoruudessa ihminen kerää velvollisuutta, sikäli kuin hän ei ota muilta, mutta käytännössä ei vielä anna mitään heille. Kypsässä iässä ihminen antaa pois velvoitteita ja saa ’velvoitteeksi’.
|
15. Velvollisuuden määritelmä.
(06020511) |
|
06020512
|
Mitä ovat yhteiskunnan sairaudet?Jos moraali (etiikka) säätelee ihmisten välisiä suhteita, varmistaa yhteiskunnan terveyden normioptimin ja vähäisten siitä tapahtuvien poikkeamien (velvollisuuden tiedostaminen ja täyttäminen) puitteissa, niin oikeusnormisto säätelee ihmisten suhteita, varmistaa, mahdollistaa yhteiskunnan terveyden laajassa mielessä, ei salli, ennalta ehkäisee tai parantaa patologiset poikkeamat normioptimista, jotka ilmenevät oikeudenloukkauksina ja/tai rikoksina. Sitä mitä yksittäisen ihmisen terveydelle merkitsee sairaus, sitä ovat yhteiskunnan terveydelle oikeuden loukkaukset ja rikokset. Kun oikeudenloukkauksia ja rikoksia on yhteiskunnassa paljon, se merkitsee että yhteiskunta on sairas juridisessa mielessä. Vielä vähemmän voidaan silloin puhua yhteiskunnan terveydestä moraalisessa mielessä.
|
|
06020513
|
Miten yhteiskunnan elämä ja terveys on konkreettisen ihmisen jatke?Kultainen sääntö asettaa yksityisen ihmisen terveyden ja yhteiskunnan terveyden välisen vastaavuussuhteen. Se vahvistaa, että elämä ja terveys perustuvat ihmisten elämälle ja terveydelle, että moraalisuus ei ole itseisarvoista, vaan on konkreettisen ihmisen terveyden ydin, on niin sanotusti tämän terveyden luonnollinen jatke. Moraalinen terveys on toisaalta osa yhteiskunnan tai sen osakokonaisuuden (kansakunnan, kollektiivin jne.) Terveyttä, ja toiselta puolen sisältyy oleellisena osana yksittäisen ihmisen terveyteen. Oikeusnormisto ei myöskään ole itseisarvo. Se on moraalisuuden luonnollinen jatke. Se, kuten moraalisuuskin, olemukseltaan perustuu kultaiseen sääntöön. Muistamme, mitä Hobbes kirjoitti: ’ihmisen täytyy tyytyä siihen vapauden määrään suhteessaan muihin ihmisiin, jota hän sallisi muille ihmisille itsensä suhteen (ks. Tekstiä edellä). Suunnilleen tästä puhuu jäljempänä poliittisjuridinen sääntö: ’Jokainen on velvollinen alistumaan vain sellaiseen lakiin, johon hän itse suostuisi’ (F138). Tämä sääntö on ehkä jossakin määrin kategorinen, mutta se on oleelliselta osaltaan totta, koska se toimii kultaisen säännön pohjalta. Tai tällainen sääntö: ’Kun et loukkaa toisen oikeuksia, turvaat omat oikeutesi’ (Jacques-Yves Cousteaun filmistä v 1984). Tätä sääntöä noudattavat tuhannet Amazonasin kullankaivajat. Siellä ei käytännössä varkautta tunneta. Sääntö, jos ajatellaan, on yksittäinen ilmentymä kultaisesta säännöstä sen kielteisenä muotoiluna.
|
|
06020514
|
Mitä on oikeusnormisto?Näin kaikkein syvimmässä mielessä oikeusnormisto on vapauden sallimista ja rajoittamista. Vapauden sallimisesta syntyy moninaisia ihmisen oikeuksia. Vapauden rajoituksista vastaavasti ihmisen velvollisuuksien monikirjo.
|
|
06020515
|
Miten kultaista sääntöä voidaan pitää vapauden kaavana?Kultaisella säännöllä on vielä se ominaisuus, että siitä on taottu ITSERIITTOINEN, sillä on perusta omassa itsessään. Erityisesti se yhdistää ’haluan’ ja ’täytyy’, sattumanvaraisuuden ’haluan’ ja välttämättömyyden ’täytyy’. Tämä yhdistyminen antaa tulokseksi sen, mitä me nimitämme vapaudeksi. Kultainen sääntö on vapauden kaava. Yhdistäen kultaisessa säännössä ’haluan’ ja ’täytyy’ sallitaan ja rajoitetaan toinen toiselle, asetetaan mitta, mitataan toinen toistaan.
|
|
06020516
|
Missä mielessä kultainen sääntö määrittelee ihmisen suhteen yhteiskuntaan?Yhdistäen ’haluan’ ja ’täytyy’ kultainen sääntö poistaa onnen etiikan ja velvollisuuden etiikan välisen dilemman. Se vaatii ihmiseltä vain sitä, että hän itse haluaa suhteessa itseensä. Sääntöä ei turhaan nimitetä kultaiseksi.
|
|
06020517
|
Miksi 'silmä silmästä, hammas hampaasta' on luonteeltaan tuhoisa?Kultaisen säännön omalaatuinen negatiivinen maski on ’sääntö’, joka ilmenee tunnetuissa sanoissa ’silmä silmästä, hammas hampaasta’, ’koston oikeus’, sananlaskuissa tyyliin ’niin metsä vastaa kuin sinne huutaa’ jne. Tämän ’säännön’ järki on siinä, että jos sinulle tehdään pahaa, sinulla on oikeus tai sinun täytyy maksaa samalla mitalla. Tämä ’sääntö’ on ulkoisesti samankaltainen kuin kultainen sääntö, mutta sen olemus on kultaisen säännön vastanapa. Se vaikuttaa vain silloin kun kultainen sääntö ei toimi, kun sitä rikotaan. Se kuinka tuhoisa se on ihmisten välisissä suhteissa, voidaan havaita esimerkissä kostosta (jos et tee minulle pahaa, en minäkään tee sinulle). Erityisesti tuhoisa on verikosto, jota ajoittain käytetään kokonaisten sukujen tuhoamiseen.
|
|
| |
———— |
|
06020519
|
Miksi ihmiset eivät aina noudata kultaista sääntöä?Voidaan kysyä: jos kultainen sääntö on niin hyvä, niin miksi ihmiset sitä rikkovat, miksi tekevät pahaa, eivät täytä velvollisuuttaan? Tilanne on tässä suunnilleen sama kuin terveydessä ja sairaudessa. Jälkimmäinen ei turvaa terveyttä. Päinvastoin, sairastunut ihminen pyrkii uudelleen terveeksi. Samoin on kultaisen säännön suhteen. Kultaisen säännön rikkominen ei turvaa sen toteutumista. Ihmisten käyttäytymisen yleisessä tasapainossa tapahtumat, jotka perustuvat kultaiseen sääntöön välttämättä ovat vastapaino sen rikkomuksille. Muuten meillä olisi kysymyksessä sairas tuhoutumassa oleva yhteiskunta.
|
16. Itsetuhoinen yhteiskunta.
(06020519) |
|
06020520
|
Tsaari Berendei A.N. Ostrovskin kevätsadussa ’Lumihiutale’ täysin oikeutetusti sanoo: |
|
06020521
|
- Minkä varassa maailma seisoo?
- Se pysyy pystyssä vain totuuden ja omantunnon varassa. |
|
060206 |
Kultainen sääntö ei ole itsestäänselvyys |
|
06020601
|
Kuin miltä ensi näkemältä näyttää. Jotta se toimisi, täytyy ainakin kahden ehdon olla täytetty: |
|
06020602
|
1. Ihmisen itsensä täytyy olla normaali, terve tai jos ei ole terve tai on jossakin suhteessa epänormaali, silloin hänen täytyy ottaa huomioon tämä epäterveys, epänormaalisuus määrittäessään suhdetta toiseen ihmiseen (muihin ihmisiin). Suhde toiseen (muihin) on suhteen omaan itseensä jatke. Jos tupakoitsija, alkoholisti, narkomaani tuhoaa itsensä, tuhoaa terveytensä, niin hänelle on vastenmielistä toimia kultaisen säännön mukaan (ei tietenkään yleisesti, mutta tietyssä suhteessa polttamiseen, alkoholin nauttimiseen, narkoottisten aineiden käyttöön). Tällöin, jos alkoholisteille ja narkomaaneille on sellainen vastanäyttö ehdoton, niin tupakoitsijalle on mahdollisuus korjata käyttäytymistään suhteissaan muihin. Tupakoitsija voi tiedostaa tupakoinnin haitallisuuden ja vastaavasta tämän tiedostaen minimoida ympäristölleen aiheuttamansa haitan (esimerkiksi pyrkien olemaan polttamatta muiden läsnä ollessa, vaikka tiheästi asutussa kaupungissa tämä onkin käytännössä mahdotonta). |
17. Normaali, terve henkilö.
(06020602) |
|
06020603
|
2. Ihmisen täytyy osata mielessään asettua muiden asemaan ja sillä tavoin korjata käyttäytymistään. Tämä ei ole yksinkertainen asia. Hyvin usein ihmiset aiheuttavat haittaa muille pahaa tarkoittamatta, tekevät sen ajattelemattomuuttaan, erityisesti ymmärtämättömyyttään asettuen toisten asemaan konkreettisessa tilanteessa. Esimerkiksi tupakoitsija tietäen että polttaminen on haitallista, kuitenkin polttaa, säälimättä itseään sen enempää kuin ympäröiviä ihmisiäkään. Miksi hän näin tekee? Koska tupakoitsijalle polttamisesta saatu nautinto ylittää tästä polttamisesta tiedostetun haitan suuruuden. Polttaessaan tupakoimattomien läsnä ollessa hän ei ajattele (tai hänelle ei pälkähdä päähän), että tupakoimattomat eivät saa nautintoa hänen polttamisestaan, vaan päinvastoin kärsivät (F139). Tupakoitsija ei silloin asetu muiden (tupakoimattomien) asemaan. Muuten hän kokisi nautinnon asemesta vain kärsimystä. Voidaan sanoa, että tämä tupakoitsijan tilanne kertoo pikemminkin, ei hänen ajattelemattomuudestaan, vaan hänen piittaamattomuudestaan, tunnottomuudestaan, hänen haluttomuudestaan asettua toisten asemaan. Ehdottomasti kaikki nämä ajattelemattomat seikat voivat toteutua samanaikaisesti. Mutta sitä varten on pää hartioiden välissä, että ajatellaan piittaamattomuuden ja tunnottomuuden seurauksia. Jos tupakoitsija todella ajattelisi, ajattelisi loppuun saakka käyttäytymisensä seurauksia, hän havaitsisi, että hänen polttamisesta saamansa nautinto ole missään suhteessa siihen haittaan, jota hän aiheuttaa jo omalle terveydelleen, hänelle henkilönä, ihmisenä. Olettakaamme, että hän polttaa tupakoimattoman rakastuneen läsnä ollessa. Näin hän osoittaa halveksintansa tämän suhteen, huomioimatta koko rakkautta, haluaan mennään naimisiin tämän kanssa. Tavallisesti nainen tuntee hyvin tämän halveksimisen ja ennemmin tai myöhemmin kieltäytyy suostumuksestaan. Tällainen tilanne syntyy myös tapauksessa, jossa tupakoitsija sallii itselleen polttamisen ystävän, läheisen, tarpeellisen ihmisen jne. Läsnä ollessa. Selvästi vähemmän ilmeistä on haitta jonka tupakoiva ihminen aiheuttaa itselleen siinä tapauksessa, että hän polttaa yleisissä tiloissa, tuntemattomien ihmisten joukossa. (Kuinka usein onkaan näiden rivien kirjoittaja, ollen itse tupakoimaton, ollut kiusaantunut sen takia, että kadulla edellä kulkeva ihminen savuttelee eikä ymmärrä, että hän polttamisellaan aiheuttaa muiden passiivista tupakointia.) Sellaisissa tapauksissa polttaja ei yleensä saa osakseen paheksuntaa, eli välitön bumerangi ei silloin toimi. Silti se on tässäkin läsnä. Kun ihminen halveksii hänelle tuntemattomien etuja, syntyy häntä kohtaan kunnioituksen puute, eikä hänellä ole oikeutta odottaa muilta kunnioittavaa suhtautumista. Tupakoivan ihmisen halpamainen käytös yhdistyy yleensä saastaiseen sanankäyttöön, pahanhajuisuuteen, syljeskelyyn jne. Syntyy huonotapaisuuden piiri. Lopputuloksena pahan, ihmisten vihamielisyyden määrä kasvaa. Tässä keskinäisen kunnioituksen puutteen ilmapiirissä tupakoiva ihminen voi joutua tahallisen tai tahattoman halpamaisen käytöksen uhriksi tuntemattomien ihmisten taholta. Tällöin syntyy välitön bumerangi. Johtopäätös: jos tupakoitsija ajattelisi vähän tarkemmin käyttäytymisensä seurauksia, asettuisi joka kerran toisten tupakoimattomien asemaan, niin hän ehdottomasti jättäisi tupakoinnin. Tupakoivat ihmiset eläen nykyisissä kaupunkioloissa tavalla tai toisella rikkovat kultaista sääntöä. Mutta tämä merkitsee, että he käyttäytyvät epämoraalisesti, kelvottomasti. Ei ole sattuma, että koko sivistyneessä maailmassa voimistuu kampanja tupakoinnista kieltäytymisen puolesta. Kultaista sääntöä ei voida jatkuvasti rikkoa. Ihmiset tuntevat sen nahoissaan ja pyrkivät ratkaisemaan ongelman. |
18. Asettuen toisten asemaan.
(06020603) |
|
06020604
|
Kultainen sääntö ja tappaminen. Haluaisin erityisesti huomauttaa: kultainen sääntö kieltää tappamisen sen kaikissa muodoissa. Itse asiassa, kukaan normaali ihminen ei halua kuolla ja vielä vähemmän haluaa, että joku hänet tappaisi. Jos et halua, että sinut tapetaan, se tarkoittaa, ettet voi haluta tai toimia siten että näin tapahtuisi muillekaan. Sillä tavoin tappaminen pahassa tarkoituksessa ja tappaminen varomattomuudessa, huomaamattomuuttaan, tappaminen sodassa ja kuolemanrangaistus oikeuden päätöksellä, kaikki nämä ovat ristiriidassa kultaisen säännön kanssa. |
19. Tappaminen kielletty.
(06020604) |
|
06020605
|
Kuten näemme, kaikessa ulkoisessa pehmeydessään käyttäytymisen kultainen sääntö on todella ja erittäin tiukka olemukseltaan. Eräissä tärkeissä inhimillisen yhteiselon kysymyksissä sen vaatimukset ovat vielä täyttymättä, mikä todistaa siitä, että se omaa merkittävää potentiaalia, erityisesti osoittaa välttämättömäksi ihmistenvälisten suhteiden, moraalin, oikeuskäytännön edelleenparantamisen. |
|
0603 |
Hyvä ja paha |
|
06030001
|
Kielteisessä muodossaan kultainen sääntö asettaa alarajan moraalisille ihmisten välisille suhteille, kieltää tekemästä pahaa. |
|
06030002
|
Myönteisessä muodossaan se asettaa ylärajan ihmisen moraaliselle suhteelle toisiin ihmisiin, käskee hyvään, hyväntekeväisyyteen. |
|
06030003
|
Sillä tavoin kultainen sääntö kattaa koko moraalisen käyttäytymisen alueen ja palvelee perustana hyvän ja pahan moraalisten kategorioiden erottamisessa ja määrittelyssä. |
|
060301 |
Hyvän ja pahan moraaliset käsitteet |
|
06030101
|
Hyvä ja paha ovat yleisimpiä käsitteitä, joita käytetään ympärillämme olevan maailman asioiden ja ilmiöiden myönteisten tai kielteisten arvojen ilmaisemiseen. Hyvä on myönteisesti arvostettu asia, myönteinen arvo (sellainen, joka tuottaa ihmisille hyötyä). Paha on kielteisesti arvostettu ilmiö, kielteinen arvo (sellainen, joka tuottaa haittaa ihmisille). |
|
06030102
|
Ihminen toimiin yhteistoimin toisten ihmisten ja luonnon kanssa, tämän takia ei vain ihmisten toiminnalla vaan myös luonnon ilmiöillä, asioilla (mm toisen luonnon, ihmistyöllä rakennetun, ilmiöillä) on hänelle myönteistä tai kielteistä merkitystä. On myös niin, että samat luonnonilmiöt joissakin tapauksissa ovat hyväksi ihmiselle, mutta joissakin toisissa pahaksi. Esimerkiksi sade: siementen itämisessä hyvä, mutta sadonkorjuussa paha. |
|
06030103
|
Miten voimme määritellä 'absoluuttisen hyvän ja 'absoluuttisen pahan'?Missä määrin absoluuttisesti/suhteellisesti on olemassa eroa hyvän ja pahan välillä? Voiko hyvä olla pahaa ja paha hyvää? Yksi ja saman ilmiö voi olla jossakin suhteessa hyvää ja toisessa pahaa. Kuitenkin, jos pidämme jotakin hyvänä, niin hyvänä se ei voi samalla olla pahaa, ja päinvastoin, jos pidämme jotakin pahana, niin siinä ominaisuudessa se ei voi olla hyvää. Tässä mielessä ero hyvän ja pahan välillä on ehdoton. Hyvää on kaikki mikä ’palvelee elämän säilyttämistä ja kehittämistä’ (F140). Pahaa on kaikki, mikä tuhoaa elämää ja estää sen kehityksen. (Elämällä tässä tarkoitetaan ennen kaikkea ihmisen ja ihmiskunnan elämää, ja edelleen elämää sellaisenaan, erityisesti elämää maapallolla.)
|
|
06030104
|
Mikä on moraalisen hyvän ja pahan raja?Moraalisesti hyvää ja pahaa on hyvä ja paha ihmisten välisissä suhteissa; tätä on joidenkin ihmisten toiminta, jolla on myönteistä tai kielteistä merkitystä muille. Jos luonnon tarjoaman hyvän tai pahan subjekti on joku toinen luonnon ilmiö, silloin moraalisen hyvän tai pahan subjekti on järkevä ihminen, joka tietoisesti toimii, tekee valinnan.
|
|
| |
———— |
|
06030106
|
Missä tapauksessa voidaan ihmisen ja luonnon välistä suhdetta pitää moraalisena?Ihmisen suhde luontoon, siihen tai tähän luonnon ilmiöön, voi olla arvoltaan moraalinen tai ilman moraalista arvoa siinä tapauksessa, että tämä suhde välillisesti vaikuttaa muiden ihmisten tai koko yhteiskunnan etuihin.
|
|
060302 |
Mitä on hyvä? |
|
06030201
|
Mikä on hyvän määritelmä?Moraalinen hyvä-käsite rakentuu ’ulkoisesta’ ja ’sisäisestä’.- ’Ulkoinen’ moraalisen hyvän käsite vastaa kysymykseen: mikä on hyvän funktio (tai merkitys) ihmisten elämässä? Miksi ihmisten on tarpeen tehdä hyvää toinen toiselleen?
- ’Sisäinen’ määritelmä vastaa kysymykseen: mitä hyvä on ja mitä ihmisen toimintaa kuuluu pitää hyveenä?
- ’Ulkoinen’ määritelmä: hyvä on sellainen ihmisten välisten suhteiden muoto, joka toteuttaa moraalisen sidoksen, henkisen yhteyden heidän välillään.
- Paha, ollen hyvän vastakohta, estää henkisen siteen syntymistä tai katkaisee jo olemassa olevan.
- Sellaiset moraaliset suhteet kuten ystävyys, toveruus, veljeys, eivät olisi mahdollisia, jos ihmiset eivät tekisi toisilleen hyvää.
- ’Sisäinen’ määritelmä: hyvä moraalisessa mielessä on etua tavoittelematon apu, josta ihminen ei odota palkkiota.
|
|
06030208
|
Miten hyvän määritelmä on peräisin kultaisesta säännöstä?Tämä hyvän määritelmä on peräisin käyttäytymisen kultaisen säännön myönteisestä muotoilusta. Itse asiassa, toivomus käyttäytyä siten kuin toivoisimme itsemme suhteen käyttäydyttävän, koskee vain niitä tapauksia, joissa olemassa olosuhteet ja edellytys etua tavoittelemattomalle avulle. Mikään muu apu, ylläpito, yhteistoiminta, palvelukset eivät edellytä tämän säännön noudattamista.
|
|
06030209
|
Paha moraalisessa mielessä on provosoimatonta pahan tekemistä, vahingon tekemistä jollekin, äärimmäisyytenä tappaminen. |
|
06030210
|
Hyvän tunnusmerkit muodostuvat kahdesta osasta:- etua tavoittelemattomuudesta ja
- avusta.
|
|
06030211
|
Ensimmäisen osan merkitys on selvä. Yritämme selvittää, mitä tässä apu tarkoittaa. Inhimillinen apu on varsin monenlaista. Venäjän kielen sanakirjoissa ’apu’ selitetään eri tavoin: |
|
06030212
|
- Yhteistoiminta jonkun kanssa, jossakin toiminnassa.
- Jonkin ylläpitäminen.
- Puolustaminen, antaminen, pelastaminen.
|
|
06030213
|
Näistä selityksistä nähdään, että avulla on eri tasoisia merkityksiä niille, joille se on tarkoitettu. |
|
06030214
|
Mitä on 'pelastusapu'?Merkittävin on pelastusapu. Sellainen apu edellyttää traagisia lähtökohtia. Yleensä se on täysin välttämätöntä pelastettavalle henkilölle ja ilman sitä hän ei voisi välttyä traagiselta lopputulokselta. Alkeellinen esimerkki pelastusavusta on hukkuvan auttaminen.
|
|
06030215
|
(Pelastamisesta ja pelastajista ks. Jäljempänä s. [’Humanismi on inhimillisyyden filosofia. Teesi 27]). |
|
060303 |
Hyvä ja paha toiminnan ja mahdollisuuden suhteena |
|
06030301
|
Miksi on vaarallista tutkia ongelmia vain todellisuuden näkökulmasta?Joissakin tapauksissa on varsin vaarallista tarkastella konkreettisia ongelmia pelkästään toiminnan, olemassaolon, yhdessäolon näkökulmasta. Esimerkkinä voidaan todeta se kuinka jotkut moralistit ja tutkijat tarkastelevat ikuista hyvän ja pahan ongelmaa. Todeten mahdottomuuden poistaa moraalinen paha ihmisten elämästä, he argumentoivat yleensä ’hyvä on olemassa vain sikäli kuin on olemassa myös paha’ idean mukaan.
|
|
06030302
|
Otan esille muutamia luonteenomaisia sitaatteja: |
|
06030303
|
Kirkkoisä Augustinus: "Hyvän ja pahan kokonaisuudesta muodostuu maailmankaikkeuden ihmeellinen kauneus. Jopa sekin, mitä nimitetään saastaksi, on tietyssä järjestyksessä, seisoo paikallaan ja auttaa suhtautumaan hyvään paremmin. Hyvä miellyttää enemmän ja ylistetään, jos sitä verrataan pahaan." (F141). |
|
06030304
|
J. Böhme: "Paha on välttämätön momentti elämässä ja välttämättömän välttämätön… Ilman pahaa kaikki olisi niin valotonta, kuinka valoton olisi ihminen, jolta on otettu pois kärsimys, kärsimys, ollen jotakin alkuperäistä, pahaa, mutta se on energian lähde, tulinen moottori… hyvyys, sisältämättä itsessään pahaa, egoistisesta lähtökohdasta, on tyhjää, unen hyvyyttä. Paha on itsensä vihollinen, huolen aihe, keskeytymättä pyrkien liennytykseen, siis itsensä poistamiseen" (F142). |
|
06030305
|
Mandeville: "… se mitä nimitetään tässä maailmassa pahaksi, moraalisena, samoin kuin fyysisenä, ilmenee sinä suurena periaatteena, joka tekee meistä sosiaalisia olentoja, ilmenee lujana perustana, elämää luovana voimana ja kiinnekohtana kaikissa ammateissa ja toimissa ilman poikkeusta; tässä meidän täytyy etsiä todellista lähdettä kaikille taiteille ja tieteille; ja sillä samalla hetkellä, kun paha lakkaa olemasta olemassa, yhteiskunnan täytyisi alkaa heikentyä ellei suorastaan kokonaan tuhoutua” (F143). |
|
06030306
|
Goethe: "kaikki mitä pidämme pahana, on vain hyvän kääntöpuolta, joka on sen olemassa ololle yhtä välttämätöntä kuin sekin, että Zona torrida täytyy polttaa, mutta Lappi peittää jäällä, jotta ilmasto olisi kohtuullinen." (F144). |
|
06030307
|
O.G. Drobnitskov: "kaikella sillä, mikä meille näyttäytyy ehdottomana hyvänä, sattuu olemaan mieltä vain sikäli, kuin on vielä olemassa paha " (F145). |
|
06030308
|
J.M. Lotman: «Hyvää ilman pahaa ei ole olemassa. Jos me täydellisesti tuhoamme pahan, tuhoamme myös hyvän (F146)». |
|
06030309
|
E. Jasin: « Jos tapatte pahan, tapatte samalla hyvän» (F147). |
|
06030310
|
Sanottakoon mitä hyvänsä, näitä tutkijoita voidaan pitää vakuuttavina ja jopa kiistämättöminä. He ovat tavallaan todellakin oikeassa. Itse asiassa hyvä ja paha voivat olla moraalisen todellisuuden vastakkaiset navat. Kuitenkin, voidaanko tältä pohjalta katsoa, että hyvällä on mieltä vain sikäli kuin on vielä olemassa paha (ks. O.G. Drobnitskin sitaatti)?! Ei, ei ja vielä kerran ei! Kyllä, hyvä ja paha ovat keskinäisessä suhteessa olevia kategorioita. Mutta niiden keskinäinen suhde voidaan ymmärtää myös toisin, todellakin yhtäläisesti olemassa olevien todellisen pohjoisnavan ja etelänavan keskinäiseksi suhteeksi, ja terveyden ja sairauden keskinäiseksi suhteeksi (ihminen voi olla todella terve ja vain potentiaalisesti sairas, ja päinvastoin, jos hän on todellisuudessa sairas, vain potentiaalisesti terve). On myös tietysti aikakausia, historian periodeja, ja yksinkertaisesti tilanteita, jolloin hyvä ja paha ovat olemassa samassa määrässä ja taistelevat keskenään, jolloin on vaikeata arvioida, kumpi on vahvempi: hyvä vai paha. Sellaisessa tilanteessa voidaan puhua näistä kategorioista moraalisen todellisuuden polaarisina alkupisteinä. Mutta voidaanko tältä pohjalta todeta, että pahan olemassaolo aina, kaikissa tapauksissa on välttämätöntä hyvän olemassaololle, että hyvä ilmenee myönteisenä moraalisena arvona vain silloin, eli hyvänä, kun se on vastakkainasettelussa todellisuudessa olemassa olevan pahan kanssa. Ehdottomasti paha voi jättää varjoon hyvän ja ’mahdollistaa’ sen esiintymisen ylisuurena, mutta pahan poissa olo tai häviäminen reaalisista ihmisten välisistä suhteista ei itsessään johda hyvän, moraalisuuden häviämiseen. Sen mukaan, kuinka ihmiset odottavat sairauden, nälänhädän, erilaisten toimenpiteiden alkavan, he tiedostavat, odottavat pahan olemassaolon, antamatta sen muuttua mahdollisesta todelliseksi. On otettava huomioon, että hyvä on pahan kääntöpuoli, ei vain siinä mielessä, että se voittaa olemassa olevan pahan tai taistelee sitä vastaan, vaan myös siinä mielessä, että se voi esiintyä ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä, mahdollisen pahan ehkäisynä. |
|
06030311
|
A.F. Shishkin aivan oikein kirjoittaa: ”tilanteita, joissa ihmisluonto sisältää jonkun myötäsyntyisen pahan, voidaan löytää useissa muodoissa ja eri näkökulmissa löytää myös Raamatusta ja Machiavellin ja Hobbesin, Schopenhauerin ja Nietzschen filosofisista teorioista, puhumattakaan lukuisista nykyisistä filosofisista, sosiologisista ja eettisistä teorioista. Jos tämä tilanne olisi todellinen, silloin kuuluisi kieltäytyä ihmisen kasvattamisesta ja vaikuttaa häneen vain pakkokeinoilla.” (F148). |
|
06030312
|
'Mikä olisi sinulle hyvää, jos ei olemassa olisi pahaa...'Kaikki ne jotka toteavat, että hyvää ilman pahaa ei ole olemassa samaistuvat Volandiin, M.A. Bulgakovin ’Saatana saapuu Moskovaan’ «Мастер и Маргарита». Bulgakovin mukaan Voland on Saatana ihmisen hahmossa. Ei ole sattuma, että kirjailija on pannut hänen suuhunsa sanat: ’Jotta tehtäisiin teille hyvää, ellei pahaa olisi?..’ Itsessään kaikki ne, jotka ajattelevat tähän tapaan ovat piruja ja Saatanoita ihmisen hahmossa, satanisteja tai pehmeästi sanottuna kyynisiä ja ei täysin viisaita ihmisiä.
|
20. Saatana saapuu Moskovaan.
(06030312) |
|
06030313
|
Beethoven sävelsi nerokkaat sinfoniansa. Näin hän teki suuren palveluksen ihmiskunnalle. Onko hänen hyvällä työllään mieltä vain, koska vielä on olemassa myös paha? Mikä järjettömyys! Hyvällä on itsenäistä arvoa eikä siinä tarvita, että paha sitä lisäisi tai suurentaisi. Me nautimme Beethovenin musiikista riippumatta siitä, onko paha olemassa vai ei. Se kutsuu meitä taisteluun, mutta tämä ei välttämättä ole taistelua moraalisen pahan kanssa. Maailmassa on paljon ongelmia ja asioita, joissa tarvitaan inhimillistä energiaa, jännitystä, voitontahtoa, ja joissa moraalinen paha vain häiritsee. |
21. Moraalinen paha ainoastaan häiritsee.
(06030313) |
|
06030314
|
Natsit toisen maailmansodan aikana vain yhdessä kuolemanleirissä, Auschwitzissa, tuhosivat puolitoista miljoonaa ihmistä. Voimmeko vaikka vain jossakin määrin katsoa oikeutetuksi tämän rikoksen ihmiskuntaa kohtaan viittaamalla siihen, että pahuus oli välttämätöntä hyvän ajatuksen levittämiseksi, sen lisäämiseksi ja suurentamiseksi?! |
|
06030315
|
Mikä on hyvän ja pahan samanaikaisen olemassaolon ongelman ratkaisu?Näin on selvää, että hyvää ja pahaa ei voida tarkastella vain niiden samanaikaisen olemassaolon tapauksessa; niitä täytyy tarkastella laajemmassa katsannossa, nimittäin mahdollisuutena ja todellisuutena, todellisena ja mahdollisena olemassaolona. Ne voivat olla olemassa yhtaikaisesti taistella keskenään moraalisen todellisuuden vastakkaisina napoina, mutta voivat myös todellisina ja mahdollisina (ja yksittäisessä tapauksessa, normina ja patologisena tapauksena) suhtautua toisiinsa. F.M. Dostojevski, ollen aina hyvin tarkka moraalisissa ongelmissa, kieltäytyi uskomasta siihen, että pahaa ei voida voittaa. ’Ihmiset, hän kirjoittaa, voivat olla erinomaisia ja onnellisia, menettämättä kykyään elää maan päällä. Minä en halua enkä voi uskoa, että paha olisi ihmisten normaali olotila.’
|
22. Paha ei ole normaali tila.
(06030315) |
|
06030316
|
Mikä vaara on todellisuuden kategorian absolutisoimisessa?Näin hyvän ja pahan esimerkissä näemme, kuinka tärkeätä metodologisesti on, ettei todellisuuden kategoriaa itseisarvoisteta. Sellaisella itseisarvoistamisella on paljon puutteita, joko ihmisten orientoitumisessa passiivisuuteen, tai vielä pahempaa: heidän työntämisessään täydelliseen moraaliseen pahuuteen.
|
|
060304 |
Ihminen on luonnostaan hyvä
(Hyvä ja paha suhtautuvat toisiinsa kuin normi ja patologinen) |
|
06030401
|
Mitä viisaampi ja parempi ihminen, sitä enemmän havaitsee hyvää ihmisissä.B. Pascal |
|
06030402
|
Onko ihminen luonnostaan hyvä vai paha?On olemassa erilaisia mielipiteitä siitä, onko ihminen luonnostaan hyvä vai paha. Jotkut katsovat, että ihminen on luonnostaan hyvä, toiset että hän on paha, kolmannet että hän ei ole hyvä eikä paha.
|
|
06030403
|
F. Nietzsche, esimerkiksi, luonnehti ihmistä pahaksi eläimeksi (F149). |
|
06030404
|
Mutta Rousseau teoksessaan ’Ajatuksia epätasa-arvosta’ (1754) toteaa, että ’ihminen on luonnostaan hyvä ja vain yhteiskunta tekee hänestä pahan’ on antiteesi opille perisynnistä ja kirkon pelastukselle. |
|
06030405
|
Mitä Kant yrittää tehdä tasoittaakseen hyvän ja pahan välistä ristiriitaa?Oman kantansa tässä kysymyksessä on omaksunut I. Kant. Näin kirjoittaa A. Gulyga: ’Kant aloittaa ihmisen moraalista luonnetta koskevista pohdinnoista. Jotkut ajattelijat ovat vakuuttuneita, että ihminen on toivottomasti sotkeutunut pahaan. Toiset näkevät hänet luonnostaan hyvänä, mutta pahana vain olosuhteiden pakosta. Molemmat ovat rigoristeja, kategorisia pohdinnoissaan. Heidän ohellaan on vielä indifferenttejä, jotka olettavat, olettavat, että ihminen on luonnostaan neutraali, ei hyvä eikä paha, ja synkretistit, jotka olettavat, että hän on samanaikaisesti sekä hyvä että paha. Kant on moraalisissa kysymyksissä rigoristi, mutta samanaikaisesti on… dialektikko. Hän pyrkii tässäkin korvaamaan, enemmän, törmäyttämään vastakohdat.
|
|
06030406
|
Onko ihminen Kantin mukaan hyvä vai paha?Ihminen, toteaa Kant, on luonnostaan paha. Hänessä on väistämätön taipumus luoda pahaa, joka näyttä keksityltä, ollen kuitenkin alun perin hänessä olemassa. Sen ohella ihmisellä on alkuperäisiä hyviä tehtäviä. Moraalinen kasvatus on myös sitä, että on hyviä tehtäviä, jotta ne saisivat voiton taistelussa ihmisten taipumuksesta pahaan." (F150)
|
23. Ihminen on luonteeltaan paha.
(06030406) |
|
06030407
|
Voiko olla olemassa kompromissi kantojen ihminen on hyvä ja ihminen on paha välillä?On vielä eräs laajalle levinnyt mielipide, jonka äskettäin esitettiin Venäjän filosofisen yhdistyksen Вестник-tiedotuslehdessä: ’Ihminen on luonnostaan ei hyvä eikä paha’ (F151).
|
24. Ei hyvä eikä paha.
(06030407) |
|
06030408
|
Mikä on Balashovin näkemys tässä kysymyksessä?Minun kannaltani, ihminen on luonnostaan, eli alun perin, olemukseltaan hyvä. Paha ihminen on anomalia, poikkeus säännöstä, moraalisesti sairas ihminen. Hyvä ja paha suhtautuvat toisiinsa kuin normi ja patologia, terveys ja sairaus. Hyvä ihminen on moraalisesti terve. Paha ihminen on moraalisesti sairas, moraalinen epäsikiö, invalidi.
|
25. Paha ihminen on anomalia.
(06030408) |
|
06030409
|
Mikä on perusta olettamukselle 'syytön kunnes toisin todistetaan'?Oikeuskäytännössä on periaate, joka toimii mainitun käsityksen mukaisesti: olettamus on syyttömyys. Olettamuksen mukaan ihmistä pidetään syyttömänä niin kauan kuin hänen syyllisyyttään ei ole osoitettu lain mukaisessa järjestyksessä. Toisin sanoen, olettamuksen mukaan kaikki kansalaiset ovat alun perin, määritelmän mukaan kunnollisia, eli noudattavat määriteltyä (hyvää) elämän järjestystä ja tämän johdosta eivät riko oikeusjärjestystä, lakeja. Ihminen voidaan todeta syylliseksi vain oikeuden päätöksellä. Jos ihminen olisi luonteeltaan paha, tai ei paha eikä hyvä, silloin syyttömyyden olettamuksella ei ole mitään moraalista oikeutusta.
|
26. Syyttömyyden olettamus.
(06030409) |
|
06030410
|
Mitä tässä tarkoitetaan 'neuvokkuudella'?Vielä yksi välillinen todistus siitä, että ihminen on luonteeltaan hyvä, tämä on käsite ja sen takana on ilmiö ’neuvokkuus’. Kukaan ei ryhdy kieltämään että neuvokkuus on välttämätön ehto kaikelle ammatilliselle ja luovalle toiminnalle ja yleensä kaikelle elämän toiminnalle, joka liittyy ylipäänsä kaikelle elintoiminnolle, joka liittyy velvollisuuksiin ja sitoumuksiin. Kaikki mikä on ihmisen tekemää maan päällä on tulosta heidän neuvokkuudestaan. Nyt tarkastelemme kysymystä: onko hyvä neuvokkuuden muodossa vain kaunis sana vai jotakin oleellista ’neuvokkuus’ käsitettä ja ilmiötä varten? Vastaus on yksiselitteinen: ilman sisäistä suuntautumista hyvään, hyvästä ei voi olla tunnollisuutta, kunniallisuutta, sitoumusten ja velvoitteiden rehellistä täyttämistä. Ihmiset ovat tunnollisia, ei rangaistuksen ja tuomioistuinkäsittelyn pelosta, vaan sen seikan sisäisestä tiedostuksesta ja ymmärtämisestä, että heidän toiminnastaan riippuu muiden ihmisten, koko yhteiskunnan elämä ja kohtalo. Tietenkin tiedostaen sitoumusten ja velvoitteiden täyttämisen tarpeellisuudessa on muitakin ja ennen kaikkea on läsnä muitakin motiiveja ja momentteja: halu ansaita, saada moraalis-materiaalinen palkkio tai rangaistuksen ja oikeuskäsittelyn pelko. Tämä ei kuitenkin merkitse sitä että ihmiset oppivat, tekevät työtä, kasvattavat lapsia siksi että he ovat neuvokkaita. Voimme kuvitella opiskelijan neuvottomuuden hetkellä, neuvottoman työntekijän, neuvottoman vanhemman: näemme huonosti oppineen ihmisen, huolimattoman työn, onnettomia lapsia. Harvoinko havaitsemme sellaisia neuvottomia ihmisiä? Tietenkin usein. Kuvitelkaa esimerkiksi huonosti oppinutta auton kuljettajaa, junankuljettajaa, laivan, lentokoneen ohjaajaa. Elämä olisi yksinkertaisesti mahdotonta, jos vaikka sellaisten ammattien harjoittajat olisivat huonoja ammattilaisia. Johtopäätös: useimmat ihmiset ovat neuvokkaita, ja siis hyviä olemukseltaan.
|
27. Syytön kunnes todistetaan syylliseksi.
(06030410) |
|
06030411
|
Miksi Henry Fordia pidetään ihmiskunnan hyväntekijänä?Voidaan ajatella myös toisin. Hyvää on pyyteetön apu. Tapahtuuko myös pyyteetöntä neuvokasta toimintaa? Olen vakuuttunut: pyyteettömyyden elementti on aina läsnä sellaisessa toiminnassa. Ylivoimainen enemmistö ihmisistä tekee työtä, täyttää sitoumuksensa ja velvollisuutensa, ei pelosta, vaan järkevyyttään. He panevat asiaan osan sieluaan, sydäntään ja tämä panostus ei millään tavoin ole mitattavissa eikä vastaa, sitä ei voida kompensoida millään palkkiolla, ei materiaalisella eikä moraalisella. Erityisesti tämä koskee luovia henkilöitä. Voidaanko mitata sitä hyvää, mitä tekevät tutkijat, keksijät, insinöörit, yritysjohtajat, taiteilijat? Nykyaikaisen autoteollisuuden perustajasta Henry Fordista tuli miljonääri toimintansa keksijänä ja liikkeenjohtajana ansiosta. Mutta voidaanko hänen tekemisensä mitata dollareissa? Ei tietenkään. Hän antoi ihmiskunnalle mittaamatonta hyvää. Hänen ja hänen kaltaistensa ansiosta ihmiskunnan hyvinvointi kasvaa, se kohoaa henkisen ja materiaalisen yläpuolelle, se saavuttaa vapauden. Juuri auto on muuttanut täydellisesti vapaan liikkumisen tilanteen, nostanut sen korkeammalle tasolle. Mutta mikä on tämä liikkumisen vapaus, sen kaikki tietävät. Se on eräs suurimmista siunauksista.
|
28. Eräs suurimmista hyvistä teoista.
(06030411) |
|
06030412
|
Mikä on kapitalistien hyvä piirre?Jotkut arvioivat kapitalistien hyvyyttä sen hyvinvointia tuottavan toiminnan mukaan. Pötyä! Kapitalistien todellinen hyvyys on heidän perustehtävässään, taloudellisessa, kaupallisessa, johtamistoiminnassaan. Otin esimerkiksi Henry Fordin. Sellaisia kuin Ford on tuhansia ja taas tuhansia.
|
|
06030413
|
Miksi vahemmat huolehtivat lapsistaan?Samaa voisin sanoa vanhemmista, äideistä ja isistä. He ovat määritelmän mukaan hyviä ihmisiä. Joka tapauksessa ylivoimainen enemmistö heistä. Kun he huolehtivat lapsistaan, se ei tapahdu ainoastaan siksi, että he rakastavat näitä. Rakkaus lapsiin ja heidän kasvatuksessaan koetut myönteiset tunteet eivät ole kattavia, eivät korvaa kaikkea vanhempien työtä. Eikä vanhempien toiveita lasten avusta vanhuudessa mitenkään voida tarkastella laskelmoiden ’sinä minulle, minä sinulle’ (’sinä minulle tulevaisuudessa, minä sinulle nyt’). Sillä toiveet vain osoittavat vanhempien tehtävän korvauksen mahdollisuutta tulevaisuudessa. Ne eivät voi olla reaalinen vasta-arvo tälle korvaukselle.
|
29. Vanhemmat ovat hyviä ihmisiä määritelmän mukaan.
(06030413) |
|
06030414
|
Pidetäänkö vanhempia robotteina vai eläiminä?Ja motiivien puolelta vanhemmat täysin tietoisesti käyttäytyvät moraalisesti, kuten hyvät olennot. He soittavat, että he toimivat täysin vanhempienvaistonsa mukaisesti, eläimen tapaan, automaattisesti – tämä tarkoittaa, että he osoittavat, että vanhempina he ovat ehdottomasti vaistonvaraisia olentoja, eläimiä, automaatteja, robotteja. Tietenkään ei ole näin.
|
|
06030415
|
Ovatko uhrautuvaisuus ja sankaruus hyvyyden päämotiivit?Muunlaisina on vaikea kuvitella tavallisia, normaaleja hyviä ihmisiä. Heillä on idealisoitunut kuva hyvästä, hyvyydestä varsin harvinaisina tapauksina, ominaisuuksina, liittyneenä pelkästään uhrautuvaisuuteen, sankarillisuuteen, sankaritekoihin. Syvä hämmennys hyvän ja hyvyyden määrittelemisessä.
|
|
06030416
|
Olen täysin samaa mieltä K.N. Batjushkovin kanssa; hän kirjoittaa artikkelissaan ’Sydämen paremmista ominaisuuksista’ vakuuttavasti siitä, että ihmiselle hyvä on luonnollista, mutta paha pakonomainen olotila’. |
|
06030417
|
Eettisyys on syntynyt samanaikaisesti ihmisen kanssa, se on erottamaton osa häntä. Mutta hän ei voi olla ilman hyvyyttä, ilman hyviä tekoja. Osoittaen, että ihminen on luonteeltaan ei hyvä (ja ei paha) on sama kuin osoittaa, että ihminen on luonnostaan epäeettinen, ei ole moraalinen olento. |
|
06030418
|
Eivätkö kärsivät ihmiset voi olla luonteeltaan terveitä?Pahan ja pahojen ihmisten läsnäolo maailmassa ei mitenkään poista inhimillisen hyvyyden perusteita. Jos ihmiset sairastavat, se ei merkitse, että he eivät olisi terveitä luonnostaan.
|
|
06030419
|
Miten moraalinen käyttäytyminen on alkanut?Muuten ihmisen eettisyys ei ole syntynyt tyhjästä. Sillä on ehdottomasti biologiset juuret. Amerikkalainen biologi E. Watson on sitä mieltä, että kaikkien elävien olentojen käyttäytyminen bakteereista ihmiseen perustuu yksiin ja samoihin periaatteisiin, että ihmisen ja eläinten elämässä on paljon samanlaisia rituaaleja, eettisiä normeja… Korkeammilla eläimillä on jotakin, jota voitaisiin nimittää moraalisuudeksi. Mitä sitten on tämä moraalisuus elämässä? Se on järjestystä ihmissuhteissa, ilmeten, erityisesti ihmisen yhteiselon sääntöinä, ihmisen käyttäytymisenä yhteiskunnassa. Samantapainen järjestys on myös eläimillä.
|
30. Moraalisuudella on biologiset juurensa.
(06030419) |
|
06030420
|
Yritämme pohtia teemaa: mitä voi seurata kustakin teesistä (”ihminen on luonnostaan hyvä, paha tai ei hyvä eikä paha”)? |
|
06030421
|
Mitä seuraa, jos oletetaan, että ihminen on luonteeltaan paha?1. Jos me pidämme kiinni käsityksestä, että ihminen on luonnostaan paha, niin tästä voi seurata kaksi käyttäytymisen vaihtoehtoa, jotka vastaavat rikollista ja onnetonta tietoisuutta. Jos olen sitä mieltä, että ihminen on luonnostaan paha, niin vastaavasti minua ympäröivät, periaatteessa enimmäkseen pahat ihmiset, eli ne ihmiset joilta voidaan odottaa kaikenlaisia epämiellyttäviä asioita. Miten minun pitää heihin suhtautua? Varovaisen valppaasti, koko ajan odottaen heiltä jotakin konnankoukkua, roistomaista temppua. Tietoisuus konfliktin mahdollisuudesta ja konflikti-käyttäytymisestä. Tässä tapauksessa kehittyy liioiteltu poistamis- / torjumis- / aggressioreaktio ihmisten käyttäytymiseen (kuten allergiatapauksessa tai ylireaktio immunologisessa järjestelmässä jonkun sisäisen tai ulkoisen ärsykkeen johdosta). Sellaisen reaktion voi nähdä nykyään elokuvissa, ennen kaikkea trillereissä, kauhuelokuvissa jne.
|
31. jos paha...
(06030421) |
|
06030422
|
Jos liityt pahaan enemmistöön, niin sinulla kehittyy moraaliton tietoisuus aina aggressiota ja rikosta myöten. |
|
06030423
|
Jos liityt ei pahaan (hyvään) vähemmistöön, niin sinulla kehittyy tietoisuus uhrista, onnettomuuden tietoisuus. Tässä voi olla erilaisia käyttäytymisvaihtoehtoja: isolationistinen (ihminen pakenee ihmisten, yhteisön luota luontoon, erämaahan, metsään, luostariin, kirjoihin, ahtaaseen perhepiiriin jne.), nälvimisärsyyntyminen, jatkuvasti elämään, ihmisiin, yhteiskuntajärjestykseen tyytymättömyyttä valittava jne. |
|
06030424
|
...kuten strutsi, joka työntää päänsä hiekkaan?Näissä tapauksissa ihminen asennoituu konfliktin, vastakkainasettelun, eristäytymisen, pysyvän tyytymättömyyden tai aggression ehdoilla. Sellaisella ihmisellä ei ole sielussaan harmoniaa (F152) tai se on teennäistä, strutsimaista, ihmisiä, yhteiskuntaa pakenemisen aiheuttamaa (kuin strutsilla, joka kätkee päänsä hiekkaan).
|
32. kuin strutsi, joka kätkee päänsä...
(06030424) |
|
06030425
|
Mikä elämänlaadun pahassa ympäristössä?’Maailma on säälittävä vain säälittävälle ihmiselle, maailma on tyhjä vain tyhjälle ihmiselle’ sanoi L. Feuerbach. Jokaisella ihmisellä täytyy olla näköpiirissä: millaiseksi hän kuvittelee maailman, sellainen hän on itse. Jos hän kuvittelee maailman olevan täynnä pahaa, niin hän joko on itse sellainen, tai lähellä sellaista olotilaa, tai on pysyvän henkisen epäharmonian tilassa (harmistunut, huolestunut, tyytymätön) (F153).
|
|
06030426
|
Millaista elämä, jos ei hyvä eikä paha?2. Jos olemme sitä mieltä, että ihminen on luonnostaan ei hyvä, eikä paha, niin ennemmin tai myöhemmin kehittyy ’liukas’ asennoituminen ihmisiin, yhteiskuntaan: siihen tapaan, että heidän kanssaan pitää olla tekemisissä, ystävällisissä väleissä, yhteistyössä, liiketoimissa, mutta tällöin täytyy pitää korvat tarkkana, olla varuillaan jne. (sananlaskun mukaan ’luota, mutta tarkista’).
|
|
06030427
|
Miten suhtautua ihmisiin, jos vähintään puolet heistä on pahoja?Mainitusta asennoitumisesta seuraa tällainen tilastollinen pohdinta: jos olet sitä mieltä, että ihminen luonteeltaan ei hyvä ja ei paha, niin siis elämässäsi tapaamasi ihmiset voivat olla yhtä todennäköisesti hyviä ja pahoja, yhtä hyvin puolet ja puolet. Miten sinun tulee suhtautua ihmisiin, jos olet sitä mieltä, että vähintään puolelta heistä voidaan odottaa jotakin ikävää? Epäluottamusta pikemmin kuin luottamusta; pikemminkin epäillen kuin suopeasti.
|
|
06030428
|
Mitä tarkoitetaan 'liukastelevalla' käyttäytymisellä?'Liukkaalle' käyttäytymiselle on ominaista sen häilyvyys, ennakoimattomuus, tapaus tapaukselta hyvä tai paha, rakkaus tai aggressio. Sellaisen ihmisen kanssa on vaikea olla tekemisissä, joka noudattaa 'liukasta' mallia. Tänään hän on hyvä, suosiollisella tuulella, mutta huomenna paha, vihamielinen, halveksiva, aggressiivinen. Toisin sanoen, sellainen ihminen tasapainottelee jatkuvasti onnettoman tai epämoraalisen ja rikollisen käyttäytymisen rajalla. Hän on käytännöllisesti katsoen ilman moraalista selkärankaa, moraalista vakaumusta. Ilman vakaumusta ihminen on tuuliviirin kaltainen: mihin tuuli puhaltaa, sinne hän menee.
|
|
06030429
|
Mitä voidaan odottaa, jos oletetaan, että ihminen on hyvä luonteeltaan?3. Jos kannatamme käsitystä, että ihminen on perusluonteeltaan hyvä, silloin vastaavasti olemme sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä on normaaleja hyviä, kunnollisia ja suhtaudumme vapautuneesti kanssakäymiseen, yhteistyöhön, rakkauteen ja kiintymykseen. Vastaavasti suhtaudumme ihmisiin (alun perin, määritelmän mukaan) hyvästi, hyväntahtoisesti ja sydämellisesti. Sellaisella suhtautumisella ihmisiin sielussa vahvistuu harmonia, kukoistaa harmoninen elämäntapa, kehittyy humanistinen vakaumus, jonka voi ilmaista aforismilla: ajattelemme ihmisistä parempaa ja heistä itse asiassa tulee parempia.
|
|
06030430
|
Millainen ilmapiiri seuraa, jos ihmisten odotetaan olevan hyviä?Kun tapaat ihmisen jossakin kadulla tuntemattomassa paikassa, käännyt hänen puoleensa jossakin asiassa, olet asennoitunut siten, että edessäsi on tavallinen, kunnon ihminen, hyvä ihminen, samanlainen kuin sinä itse. Muodostuu pakoton leppoisa luottamuksen, molemminpuolisen ymmärtämyksen, yhteisymmärryksen ilmapiiri. Tietysti tähän sisältyy todennäköisyys, että voit erehtyä ja tämä onkin epäystävällinen henkilö, voit pettyä luottaessasi häneen, hänen hyväntahtoisuuteensa. Mutta on kuitenkin parempi näin kuin että etukäteen oletat vastapuolen olevan pahantahtoisen ja suhtaudut häneen varovaisen halveksivasti. Koska elämä jatkuu ja asiat hoituvat yleensä kontaktissa ja yhteistyössä ihmisten kanssa, ja jatkuva epäluottamus ja halveksunta vain häiritsevät normaalia elämää ja asioita. Tästä syystä on parempi, että ihmissuhteissa erehdytään luottamuksen puolella kuin epäluottamuksen puolella.
|
|
06030431
|
Mitä ajattelet itsestäsi, jos olet vakuuttunut, että ihminen on luonteeltaan hyvä?Kun olet vakuuttunut, että ihminen on perusluonteeltaan hyvä, silloin arvostat myös itseäsi yksiselitteisesti hyvänä ihmisenä, suhtaudut itseesi hyvän enemmistön jäsenenä. Tästä tulee käyttäytymisen malli: jatkuva hyvän tekeminen auttaa ihmisiä: avoin ja hyväntahtoinen luonne, vilpittömyys ja kunniallisuus, hienotunteisuus ja tahdikkuus.
|
|
06030432
|
Miksi Balashov ei ole samaa mieltä kuin Tolstoi?En voi olla samaa mieltä kuin Tolstoi, joka katsoi, että ihminen ei saa pitää itseään hyvänä, jos hän haluaa tulla paremmaksi (F154). Itsensä hyvänä pitäminen tarkoittaa elämistä sopusoinnussa ja harmoniassa itsensä kanssa, sopusoinnussa omantuntonsa kanssa, harmonista elämää. Mutta jos pidät itseäsi pahana, silloin se on jo epäharmoniaa, sielun rappiota, tietoisuuden hajoamista.
|
|
| |
———— |
|
06030434
|
Onko tarpeen ylläpitää pahaa, jotta saisi jotakin hyvää sen asemesta?Kun yritetään osoittaa moraalisen pahan välttämättömyys, silloin usein ajatellaan siitä, että tämä paha varjostaa hyvää, että hyvä ilman pahaa on kuin valo ilman varjoa – ei enää hyvä. Nämä pohdinnat ovat täysin virheellisiä. Moraalisella hyvällä on itseisarvo eikä ollenkaan tarvita pahan varjoa. Ihmisten ei tarvitse synnyttää pahaa, tehdä pahaa toisilleen, elääkseen mielenkiintoista, valoisaa, ikävystymätöntä elämää. Maailmassa on paljon mielenkiintoisia ja hyödyllisiä asioita, jotka vaativat yhteisiä ponnistuksia, ylläpitoa, luovaa yksilöllistä panosta ja joita päinvastoin häiritsee joidenkin ihmisten pahansuopa ajattelu.
|
|
06030435
|
Onko tarpeen, että luova henkilö tekee myös pahaa?Hyvän ja pahan rinnastaminen valona ja varjona tai järjestyksenä ja kaaoksena on valheellinen rinnastus. Tässä on tietty oveluus. Tässä on tapaus, jossa vertaus ontuu. Kyllä, valon ja varjon yhteisvaikutuksen ansiosta (valon ja varjon, mustan ja valkean) me voimme nähdä. Pelkässä valossa ja pelkässä pimeydessä emme voi nähdä mitään. Pelkässä valossa ja pelkässä pimeydessä mikään ei näy. Samoin järjestyksessä ja kaaoksessa. Elämme maailmassa, jossa on järjestys ja kaaos, järjestyneisyys ja järjestymättömyys ovat toisiinsa kietoutuneita. Pelkkä järjestys on kovan esineen järjestys, eloton, kuollut. Ja pelkkä kaaos, epäjärjestys on kuin liikkumaton kaasu, eloton, kuollut. Jos puhutaan hyvästä ja pahasta, niin on vaikeata kuvitella hyvää ihmistä, jonka sen takia että olisi hyödyllinen ihminen, täytyy tehdä myös pahoja tekoja. Sitäkin vaikeampi on kuvitella luovaa ihmistä, jonka pitää toiminnasta tuloksia saadakseen ehdottomasti tehdä jotakin ikävää.
|
|
06030436
|
Onko tarpeen varjostaa hyvää pahalla?Hyvän varjostamisen pahalla motiivi on tunnettu motiivi. Se kuuluu vielä elämän ja kuoleman (ks. Tästä edellä s. 43), terveyden ja sairauden, (ks. Edellä s. 45), rikkauden ja köyhyyden, (ks. Edellä s. 46) rinnastuksessa.
|
|
060305 |
Miten taistella pahaa vastaan? |
|
06030501
|
Onko oikein Tolstoin teesi pahan vastustamisesta ilman väkivaltaa vai onko oikein I.A. Iljinin antiteesi pahan vastustamisesta voimalla? Ja tarvitseeko pahaa vastaan ylipäänsä taistella? |
33. Pahan väkivallalla kohtaamattomuus.
(06030501) |
|
06030502
|
Onko normaalia taistella pahaa vastaan?L.N. Tolstoi on yleisesti ottaen oikeassa, elämän yleisessä kontekstissa. Elämä on enimmäkseen normaalia, eli ihmiset yleensä eivät tee toisilleen mitään pahaa pahan tarkoituksessa. Sen vuoksi ihmisen syklisyys pahaa vastaan taistelussa on täysin normaali. Ihminen joka valjastaa kaikki voimansa taisteluun pahaa vastaan, elää negatiivista, kielteistä elämää, hänen täytyy kieltäytyä yksinkertaisista inhimillisistä iloista, rakkaudesta, luovasta toiminnasta, hän luopuu ylipäänsä normaalista elämästä. Hän elää kuin miinus merkillä varustettuna. Sellainen elämä voi olla oikeutettua ainoastaan harvoissa tapauksissa, esimerkiksi, jos sitä vaatii ammatti (rikoksen tutkinta, syyllistäminen oikeudessa…) tai konkreettiset taisteluolosuhteet räikeän epäoikeudenmukaisuuden kanssa.
|
|
06030503
|
Mitä tarkoitetaan tolstoilaisella 'pahan väkivallalla kohtaamattomuudella'?Paras keino taistelussa sairauksia vastaan ei ole niiden lääkitseminen, vaan ennalta ehkäisy, oleminen sallimatta niitä, terveen elämän viettäminen. Paras keino taistelussa pahaa vastaan on ettei salli sitä periaatteessa, torjua se. Tolstoilainen ’pahan jättäminen vastustamatta väkivallalla’ ("непротивление злу насилием") perustuu vakaumukselle että ihminen on luonnostaan hyvä ja jos hän tekee pahaa, se tapahtuu enimmäkseen ilman tarkoitusta.
|
|
06030504
|
Jos paha on olemassa, mitä sille pitäisi tehdä?On selvää nyt, että I.A. Iljin on sekä oikeassa antiteesissään (pahan vastustaminen voimalla), vain joissakin tapauksissa. Tarkoittaa siis, että pahan tekemistä on olemassa ja sitä täytyy jotenkin vastustaa.
|
|
| |
———— |
|
06030506
|
Kenelle pahantekijä aiheuttaa suurimman pahan?Ihminen, joka tekee pahaa muille, kantaa ennen kaikkea pahaa itsessään, tarkemmin sanoen, itselleen ihmisenä yleensä, yhteiskunnallisena oliona, osallistuvana ihmisyhteiskunnan elämään. Kaikki oikeuttavat argumentit tyyliin ’muut tekevät pahaa, minunkin kuuluu’ (’jos muut tekevät pahaa, miksi en myös minä voi tehdä pahaa?’), ’minulla on paha olla, kärsikööt myös muut’, ’viis minä muista’ jne. Eivät tarkemmin tarkasteltuna kestä kritiikkiä. Sillä ne perustuvat siihen, että ihmisyhteiskuntaa ei ole, että ihmiset ovat joukko, joka taistelee toinen toistaan vastaan, käy sotaa toinen toistaan vastaan (vanhan roomalaisen periaatteen ’ihminen on ihmiselle susi’ tai hobbesilaisen kaavan ’kaikkien sota kaikkia vastaan’ mukaan. Koko ihmiskunnan historia todistaa sellaista ihmisen käyttäytymistä koskevaa näkemystä vastaan.
|
34. Ihmiskunnan historia.
(06030506) |
|
06030507
|
Ensinnäkin, väestön kasvu. Ihmisiä syntyy ja lisääntyy. |
|
06030508
|
Tieteellisten tosiasioiden mukaan ylemmän paleoliittisen kauden alussa (puoli miljoonaa vuotta sitten) oli olemassa enintään 100 tuhatta ihmistä; neoliittisen kauden alussa 1 miljoona, uuden ajan alussa 200 miljoonaa ihmistä, vuonna 1200 400 miljoonaa ihmistä, 17 vuosisadan alussa 500 milj. Ihmistä, vuonna 1800 600 milj. Ihmistä, 19 vuosisadan puolivälissä 1 mrd ihmistä, 1890 1,6 mrd ihmistä, vuonna 1999 (marraskuussa) 6 mrd ihmistä. Ennuste 21. Vuosisadan puoliväliin on 15 mrd ihmistä. (S.P. Kapitsa). |
|
06030509
|
Mitä pitäisi tapahtua, jos ihmiset olisivat jatkuvasti toistensa vihollisia?Jos ihmiset jatkuvasti olisivat vihoissa keskenään, tappaisivat toisiaan, niin lukumäärän pitäisi pienentyä. (tämä, muuten, myös tapahtuu eräissä tapauksissa, kun vihollisuudet ja sodat ovat käynnissä, pysyvät etualalla ihmisten, kansojen, maiden välillä).
|
|
06030510
|
Mitä todistaa eliniän piteneminen?Toiseksi, elinajan pituuden lisääntyminen. Alkujaan ihminen eli keskimäärin korkeintaan 30 vuotta. Nyt elinikä on koko maailmassa yli 50 vuotta, ja kehittyneimmissä maissa yli 70-80 vuotta. Keskimääräisen eliniän piteneminen todistaa siitä, että ponnistellaan, ei toinen toisen tuhoamiseksi, vaan toinen toisen ylläpitämiseksi.
|
35. Eliniän pituus.
(06030510) |
|
06030511
|
Mitä merkitsee aineellisen ja henkisen kulttuurin jatkuva kehittyminen?Kolmanneksi, materiaalisen ja henkisen kulttuurin edistyminen. Vihollisuuksia ja sotia seuraa aina kulttuuriarvojen tuho ja hävitys. Tuhoaminen voi olla varsin merkittävä ja jopa ylittää ihmisten luomisponnistukset. Mutta mitä näemme yleensä? – Ehdottomasti luovan työn voittoa tuhoamisesta. Ihmiset rakentavat, tuottavat maatalous- ja teollisuustuotteita, keksivät, avaavat uutta, luovat taidetta. Ja tekevät tätä suurimmaksi osaksi yhdessä, tekevät yhteistyötä ja yhteistoimintaa, antaen kannatusta ja apua toinen toiselleen. Jopa kilpaillessaan keskenään (taloudessa, urheilussa, vaaleissa jne.) – tämä ei ole vihollisuutta ja sotaa, vaan kamppailua, joka johtaa korkeampiin saavutuksiin, tehden mahdolliseksi elämän kehittymisen ja edistymisen.
|
|
06030512
|
Mitä paha tarkoittaa?Paha merkitsee tuhoa. Ei ole sattuma, että pahan kirjalliset mallit ja symbolit – goethelainen Mefistofeles ja lermontovilainen Demooni – ovat tuoneet mukanaan kuolemaa ja tuhoa. Erityisesti Mefistofeles tuhosi Margaretan, ja Demooni Tamaran.
|
36. Paha merkitsee tuhoa.
(06030512) |
|
06030513
|
Jos luominen on voitolla tuhoamisesta, niin siis hyvä voittaa pahan, hyvää on enemmän, pahaa vähemmän. |
|
| |
———— |
|
06030515
|
Voivatko nerot olla pahoja?Miten suhtautuvat toisiinsa nerous ja pahuus, voivatko nerot olla pahoja? A.S. Pushkinin mukaan totean, että nerous ja pahanteko ovat ’kaksi asiaa, jotka eivät sovi yhteen’. Itse asiassa, mitä on nerous? Se on luovaa, ja merkitsee, että se on rakentava ominaisuus. Pahanteko taas, mikä hyvänsä pahanteko on ehdottomasti tuhoavaa, repivää toimintaa. Nerous ei tuhoa, vaan luo uutta. Paha ei luo uutta, vaan tuhoaa.
|
37. Nero ei tuhoa vaan luo.
(06030515) |
|
06030516
|
Jos nerous ja pahanteko yhdistyvät, mitä tämä dualiteetti on silloin?Jos nerous ja pahan tekeminen ajoittain yhtyvät samassa ihmisessä, niin tämä puhuu, ei niiden keskinäisestä korvautumisesta, vaan kysymyksessä olevan ihmisen jakautumisesta persoonallisuutena.
|
|
0604 |
Humanismi on ihmisyyden filosofia
(teesejä humanismista) |
|
06040001
|
Ihminen on aina vapaa; hän nauttii alun perin tietystä vähimmäismäärästä vapautta. |
|
060401 |
Mitä on humanismi? |
|
06040101
|
1Humanismi on ihmisen todellinen filosofia! Sen tulee olla ihmisen kaiken henkisen pyrkimyksen, kaikkien yhteiskunnallisten ja poliittisten liikkeiden tunnusviiri. |
|
06040102
|
2Humanistinen filosofia on ajattelevien ihmisten ajatusrakennelma, joka on tiedostettu inhimillisyyden perusta ilman rajoja. |
|
06040106
|
3Inhimillisyys on itsestään selvää, välitöntä, luonnollista humanismia. Humanismi on käsitettävää, järkevää inhimillisyyttä. |
|
06040113
|
4Humanismi lähtee siitä, että Ihminen on Luonnon ja Yhteiskunnan synnyttämä, omalaatuinen realiteetti, mutta ei ole luontoon ja/tai yhteiskuntaan kuuluva olento. |
|
060402 |
Mikä on humanismin korkein arvo? |
|
06040201
|
5Humanismin kannalta ihminen on ihmiselle korkein arvo. Tämä arvo, ihmisen arvo ihmisenä, kulkee kaikkien muiden arvojen edellä: materialististen, henkisten, luonnon tai yhteiskunnallisten arvojen edellä. |
|
06040205
|
6Se joka alentaa muiden arvokkuutta, alentaa itse omaa arvoaan. |
|
06040206
|
7Humanistille ihminen on arvo sinänsä, sellaisenaan, jo sen perusteella että on syntynyt. Humanisti suhtautuu ihmiseen alun perin myönteisesti, olkoon ihminen millainen hyvänsä, lainkuuliainen tai rikollinen, mies tai nainen, samaa heimoa tai muuta kansallisuutta, uskovainen tai vailla uskontoa. |
|
06040207
|
8Jos ajattelemme ihmisistä hyvää, he muuttuvat itse asiassa paremmiksi. Niin kuin ajattelemme, niin elämme. Jos ajattelemme parempaa, myös elämme paremmin. |
|
06040225
|
9Ihmisten välisessä kanssakäymisessä on parempi erehtyä luottamuksen kuin epäluottamuksen puolelle. |
|
06040226
|
10Humanisti ajattelee itseään koko ihmiskunnan mittakaavassa. Humanismi on eräänlainen hissi, joka yhdistää ihmisen ja ihmiskunnan, nostaen ihmisen omasta 'minästä' kaikkien ihmisten 'meidän' tasolle. |
38. Kuinka voin olla kuva koko ihmiskunnasta?
(06040226) |
|
06040227
|
11Humanismi tunnustaa monimuotoisuuden ja ihmiskunnan ykseyden olemuksiltaan samanarvoisina. Tunnustaessaan ihmiskunnan monimuotoisuuden humanismi asettuu vastustamaan pyrkimyksiä vähentää tätä monimuotoisuutta väkivallan ja pakon keinoilla. Tunnustaessaan ihmiskunnan ykseyden humanismi asettuu vastustamaan pyrkimyksiä, jotka tähtäävät tämän ykseyden hajottamiseen, eristämään osan ihmisistä muusta ihmiskunnasta. |
|
06040230
|
12Individualismin ja kollektivismin välisessä kamppailussa humanismi asettuu välimieheksi ja esiintyy yhtä hyvin äärimmäistä, inhimillistä vapautta pienentävää kollektivismia vastaan kuin äärimmäistä muiden ihmisten vapaudesta välittämätöntä ja yleistä vapautta maahan polkevaa individualismiakin vastaan. |
|
06040231
|
13On eri asia kollektivismi, ihmisten luonnollisena pyrkimyksenä yhdistyä vapaaehtoisesti voimavarojensa lisäämiseksi. Toinen asia on kollektivismi virallisen moraalin periaatteena, ihmisten käyttäytymisen yleisenä periaatteena. Tässä tapauksessa kollektivismi menettää luonnollisuutensa, vapaaehtoisuutensa ja saa imperatiivin, pakottavan normimitan, 'tukehduttavan halauksen' luonteen. Ihmisluonnon kollektiivisen alun itseisarvoistaminen johtaa tosiasiallisesti ihmisyyden kieltämiseen, antihumanismiin. Ihmisluonto on sekä geneettisesti että käyttäytymiseltään monimuotoinen. Se edustaa kollektiivisten, individualististen ja sekalaisten tyyppien tilastollista hajontaa. |
|
06040232
|
14Emme tarvitse ykseyttä sen itsensä takia, mihin hintaan hyvänsä. Kun individualismi on laajalle levinnyt samoin kuin kollektivismi, on yleinen keinottelu mahdotonta. Johtajakultti, despotismi, massaterrori ja sortaminen ovat mahdottomia. |
39. Miten laaja individualismi takaa hyvän yhteiskuntajärjestyksen?
(06040232) |
|
06040233
|
15Miten humanismi eroaa nationalismista, kommunismista, uskonnollisesta fundamentalismista?Humanismin kannattaja pitää ihmisyyttä perusarvona, riippumattomana sääty- tai muista ryhmäsidonnaisuuksista. Humanismi suuntautuu konkreettiseen, 'juuri tähän' ihmiseen, yksilöön, ihmiseen ainutlaatuisena ilmiönä. Itse asiassa, kun ajattelemme ihmistä kuuluvana johonkin, jonkun sosiaalisen ryhmän, yhteisön edustajana, individuaalinen ihminen haihtuu, hänen ainutlaatuisuutensa lakkaa, ihminen on epätäydellinen, vain osaksi ihminen, yhteiskunnallistettu, yhdenmukaistettu ihminen. Humanismi sanoutuu irti sellaisesta ihmiskäsityksestä. Siinä on sen ydinero nationalismiin, kommunismiin, uskonnolliseen fundamentalismiin verrattuna.
|
|
06040234
|
16Kommunismi, pysyteltyään pitkän aikaa humanismin hinausköydessä, on olemukseltaan antihumanistista. Se voidaan luokitella häpeileväksi antihumanismiksi. Luokkakantainen ideologia on rikollinen, antihumanistinen kuten antihumanistinen rasismi, sovinismi, uskonnollinen fanatismi ja muut sen kaltaiset ideologiat, järkeisrakennelmat, jotka arvostavat ihmistä sen mukaan, mihin sosiaaliseen ryhmään, yhteisöön hän kuuluu. |
|
06040242
|
17Sosiologit tutkivat ihmistä jonkun sosiaalisen ryhmän jäsenenä. He abstrahoivat ihmisen täysin voidakseen anatomisesti tutkia häntä. Poliitikot orientoituvat priorisoinneissaan johonkin ihmisryhmään. Molemmissa tapauksissa ihmistä tarkastellaan johonkin kuuluvana, ei subjektina vaan predikaattina ja objektina. Tunnettuja ovat myös muut tapaukset (esim. Lääketiede), jolloin ihmistä tarkastellaan samaan tapaan. Kaikki nämä tapaukset, joissa osittaistarkastellaan ja -arvioidaan ihmistä ovat oikeutettuja sikäli kuin ne eivät ole ristiriidassa humanismin kanssa. Humanismi on se solmu, joka yhdistää kaikki ihmiset ihmisinä eikä tämän tai tuon sosiaalisen ryhmän jäseninä. Humanismi ikään kuin sanoo sosiologeille: te anatomisoitte, preparoitte ihmistä, mutta muistakaa: te olette tekemisissä epätäydellisen ihmisen kanssa; teidän tutkimuksillanne on vain osittainen merkitys. Samoin se sanoo poliitikoille, valtion virkamiehille, ekonomisteille, lääkäreille, sosiaalityöntekijöille: teidän toimintanne on ihmiselle tärkeätä, mutta sillä on hänelle kuitenkin vain osittainen merkitys. |
|
060403 |
Mikä on humanismin ja liberalismin suhde? |
|
06040301
|
18Luonnollisessa muodossaan humanismi on sopusoinnussa liberalismin kanssa. Enemmänkin, humanismi ja liberalismi ovat keskenään yhteismitallisia. Ei voi olla humanismia ilman liberalismia, eikä liberalismia ilman humanismia. Liberalismi on humanismia vapauden näkökulmasta, humanismi on liberalismia ihmisyyden näkökulmasta tarkastellen. Jos humanismin edustaja moittii liberalismia, hän joko ei ymmärrä liberalismin olemusta tai ei ole todellinen humanisti. Jos itseään liberaaliksi nimittävä esiintyy epähumaanisti tai antihumanistisesti, hän ei ole aidossa mielessä liberaali.Itse asiassa vapaus on liberaalille elämän tärkein arvo. Ja hän arvostaa sitä ei ainoastaan itsessään ja itseään varten, vaan myös muissa ja muita varten. Jos, oletamme, ihminen tunnustaa vapauden vain itselleen ja harvoille muille, niin hän itse asiassa kieltää sen, koska sellainen vapaus on luonteeltaan varsin rajoitettua (osittaista eikä yleistä). Aidosti vapaa voi olla vain vapaiden joukossa. Tämän vuoksi todellinen liberaali ei arvosta vain omaa vapauttaan, vaan myös muiden vapautta. Siis hän on määritelmän mukaan aito ihminen, humaani. |
|
06040302
|
19Ihminen on aina vapaa; hänellä on alun alkaen tietty minimimäärä vapautta yksinkertaisesti elävänä olentona; samalla häneen on istutettu pyrkimys, ääretön pyrkimys suurempaan vapauteen. Tästä syntyvät kaikki ongelmat. |
|
06040303
|
20Humanismin näkökulmasta ihminen on maapallon elämän ilmiönä itseriittoinen. Jos hän jostakin riippuu, niin ei mistään tuonpuoleisista, yliluonnollisista, ihmisen yläpuolella olevista voimista, vaan asuinympäristöstään. |
|
06040304
|
21Humanismin luonnollinen luontoon soveltuva jatke on ekohumanismi. Ekohumanismin perustana on suojeleva ja rakastava suhde elinympäristöön. Tämä on myös rakastava ja kunnioittava suhde vähäisempiin veljiimme eläimiin, ja ympäristön suojeluun, menetettyjen luonnon elementtien vahvistavaan uudistamiseen, ja kulttuuriympäristön kehittämiseen, toiseen luontoon, ihmistyöllä muodostettuun. |
|
06040312
|
22Jos puhutaan maailmasta kokonaisuutena, se väistämättä ei ole vain ihmisen elinympäristö. Maailma on ääretön eikä sellaisenaan alistu ihmiselle.Humanismilla on rajansa; se ei kuvittele kaikkeutta, ei ihmiskeskeisyyttä, sitä että ihmistä pidettäisiin maailmankaikkeuden keskipisteenä; se vain vaatii, että ihminen on ihmiselle korkein arvo. Vahvistaen ihmisyyden arvon, humanismi samalla esiintyy ihmisen yli-inhimillistämistä ja jumalaksi tekeytymistä vastaan. Humanismi ja ylimielisyys eivät ole keskenään yhteensopivia. |
|
060404 |
Mikä on humanismin, tieteen ja uskonnon välinen suhde? |
|
06040401
|
23Tieteen, uskonnon, mystiikan, paratieteen välisessä kiistassa humanismi asettuu tieteen puolelle. Tiede tarjoaa tietoa, jota ilman ihminen on sokea ja avuton. |
|
06040421
|
24Humanismi ei voi olla maallinen tai uskonnollinen. Se on yksi ja sama uskoville ja uskonnottomille. Uskovaisen humanismi on rajoitettua, sikäli kuin hänen ihmisyyttään rajoittaa uskonnollisuuden taipumus yli-inhimillisyyteen (jumalallisuuteen, yksityistapauksessa). Tämän nimissä yli-inhimilliseen uskova voi tehdä epäinhimillisiä tekoja. Uskonnottoman humanismi voi myös olla rajoittunutta, jos hänen ihmisyytensä vaatii uhrikseen yli-ihmisyyttä: kollektivismia, ryhmäkuntaisuutta (kansaa, rotua, kommunismia jne.) . Siinä määrin kuin ihminen esiintyy ihmisenä suhteessa muihin ihmisiin ja näkee tämän ihmisyytensä rajattomana, vilkuilematta yli-ihmisyyteen, hän on humanisti. |
|
06040433
|
25Jos ihminen pitää itseään uskovaisena, se ei merkitse että hän olisi ainoa uskovainen, uskon puolustaja ja säilyttäjä. Ei ole ihmistä, joka ei uskoisi mihinkään. Sulkemalla kaiken päättäväisesti uskon ulkopuolelle, hän yleensä päättää päivänsä oman käden kautta. Uskovainen on ihminen joka itseisarvoistaa uskon, asettaa sen tiedon, järjen, moraalin ym. yläpuolelle. Uskovaisen usko on ylimitoitettua uskoa. Se rajoittaa huomattavasti, ellei kokonaan pois sulje rakentavaa inhimillistä ajattelua. |
|
06040434
|
26Epäilys on välttämätön elementti kaikissa asioissa, missä on epämääräisyyttä, riski mukana. Mutta niin on useimmissa asioissa! Ihminen joka ei epäile, jolta on epäröinti kielletty, hourii. Sellainen ihminen on äärimmäisen joustamaton, hauras kuin hyvin kova esine. Joko hänen täytyy kaihtaa pienintäkin riskiä, pienintäkin epämääräisyyttä asioissa, tai hän on vaarassa 'halkaista kallonsa'. Epäilys on vastaus tilanteen epämääräisyyteen, välttämättömyyteen tehdä jatkuvasti valintoja erilaisten vaihtoehtojen, eri polkuja kulkemisen välillä. Ihminen viime kädessä aina kamppailee harhateillä. Hänen edessään on vaihtoehtojen meri, hän voi toimia niin tai näin. Terve epäilys on aina järjen aseena. Tämä varjelee häntä äkkinäisiltä päätöksiltä, ihmistä harkitsemattomalta toiminnalta. |
|
06040435
|
27Humanismi ei turvaudu rationalismin eikä irrationalismin äärimmäisyyksiin.Rationalismi on taipuvainen itseisarvoistamaan järjestyksen: sille järjestys voi olla ihmisen yläpuolella. Irrationalismi, päinvastoin, mystiikan, puolimystiikan, paranormaaliin ja epänormaaliin mieltymyksen muodossa on taipuvainen anarkiaan, suhtautuu halveksien järjestykseen ja lopulta normaalin ihmiselämän arvoihin. Sekä järjen halveksunta että turvautuminen vain järkeen ovat epäihmismäisyyksiä, ihmisyyden vastaisia asioita. |
|
06040438
|
28Ihmisrakkaus on rakkautta ihmiseen sellaisenaan, elävänä olentona. Se edellyttää myös itsensä rakastamista, ja rakkautta läheiseen ja kaukaiseen, itsensä kaltaiseen, koko ihmiskuntaan.Ihmisrakkaus ei sulje pois yksittäisissä tapauksissa erityistä suhdetta konkreettiseen ihmiseen, mutta missään tapauksessa ihmistä rakastava ihminen ei tunne vihaa, ylenkatsetta, halveksuntaa ihmisiä kohtaan. Hänelle huonosti käyttäytyvä ihminen pikemminkin ansaitsee sääliä kuin vihaa, halveksuntaa. |
|
06040440
|
29Pääasia humanismissa ei ole huoli ihmisestä, ei rakkaus ihmistä kohtaan, vaan ihmisen kunnioitus. Huolehtiminen on toissijaista ... Vanhemmat huolehtivat lapsista, terveet sairaista, väkevät heikoista. Huolehtiminen voi olla loukkaavaa, jopa vahingollista. |
|
06040448
|
30Liika huolehtiminen toisista ihmisistä on jopa haitallista samoin kuin johtaa välinpitämättömyyteen ja kyynisyyteen kärsimykseen ja onnettomaan olotilaan. Mittansa kaikella, myös myötätunnolla. Kohtuuton myötätunto johtaa tavallisesti kohtuuttomaan vihamielisyyteen toisissa ihmisissä, jotka elävät suhteellisesti ottaen onnellisempaa elämää. Tiedämme, mihin sellainen suhtautuminen ihmisiin johtaa.Sitä paitsi hätääntyneitä, kostonhaluisia ihmisiä, kiihkomielisiä pelastamis-manian vallassa olevia – muiden ja itsensä pelastajia täynnä on koko ihmiskunta. Ylimitoitettu suhtautuminen pelastukseen ei voi muuta saada aikaan kuin vahinkoa. Sillä pelastumisen idean kääntöpuolella on käsitys erityisestä, siitä että ihmiset elävät jotenkin epänormaalisti, antautuvat kuoleman- tai muun vahingon vaaraan. Tietenkin erityisiä [epänormaaleja] olosuhteita esiintyy ajoittain ihmisten elämässä. Mutta ne ovat varsin harvinaisia. Tästä on osoituksena koko ihmiskunnan kokemus. Vuosisatoja ja vuosituhansia kuluu, ajoittain esiintyy erilaisia pelastajia, mutta ihmiset elävät enemmän tai vähemmän normaalisti. Lisäksi vielä kehittyvät, lisääntyvät ja parantelevat elinolosuhteitaan, kehittyvät itse. Keitä pelastavat pelastajat?! Normaalit ihmiset eivät voi elää jatkuvassa ja pelastuksen odotuksessa. Vain muutamat heistä, pelastusfanaatikot hämmentävät yhteiskuntaa kirkumisellaan. Elämän leveään valtavirtaan ei kapea pelastuksen idea sovi. Minun mielestäni ketään ei tarvitse pelastaa. Oikein sanoi eräs viisas ihminen: kun pelastumme, koemme haaksirikon. Ihmiskunnan pelastajat ovat kaikkein vaarallisimpia ihmisiä. Jos joku on todella pelastettava, ovat asiat todella huonosti. Tämä tarkoittaa, että pelastettava on joutunut erityisiin olosuhteisiin eikä enää itse pysty irrottautumaan niiden pauloista. |
|
060405 |
Voiko humanismi tarjota onnellisuutta? |
|
06040501
|
31Ihmistä ei saa onnellistuttaa, jos hän ei sitä itse halua tai ymmärrä. Pyrkimys tehdä toiset ihmiset onnellisiksi on vaarallinen utopia. |
|
06040502
|
32Jalomielisyyttä on korkea omanarvon tunto, liittyneenä samoin korkeaan muiden kunnioittamiseen, kaikkien ihmisten kunnioittamiseen, kehittynyt ihmisarvon tunne, myötätunto heikompia kohtaan, sorrettuja ja solvattuja kohtaan.Jalomielinen ihminen ei ole vain kunnollinen vaan korkeasti kunnollinen, korkeamoraalinen ihminen, jolla on kehittynyt järki, omatunto ja kunniantunto. Hän ei elimelliseti pysty tekemään pahaa, olemaan vahingoniloinen, olemaan kyyninen. Jalomielisyyden vastakohta on alhaisuus. Alhainen ihminen kykenee kaikkeen pahuuteen ja roistomaisuuteen. |
40. Jalomielisyys humanismin ominaisuutena.
Mitkä ovat jalomielisen ihmisen ominaisuudet? (06040502) |
|
060406 |
Mikä on humanistisen moraalin pääperiaate? |
|
06040601
|
33Miten jalomielisyys voidaan ymmärtää humanismin ominaisuudeksi?Humanistille moraalisen ja vastaavasti oikeamielisen käyttäytymisen ohje on kultainen sääntö. Tämä käyttäytymissääntö on ihmisten yhteiselon pääperiaate, ihmisyyden perusta, moraalin ja oikeudenmukaisuuden perusta.
|
|
06040602
|
34Humanismin kannalta oikeudenmukaisuus on vapauden keskinäistä antamista ja rajoittamista. Vapauden keskinäisestä antamisesta syntyy eroja ihmisten välisissä oikeuksissa. Vapauden keskinäisistä rajoituksista syntyy vähintään yhtä paljon eroja ihmisten velvollisuuksissa. |
41. Mitä on oikeudenmukaisuus humanismin kannalta?
(06040602) |
|
06040603
|
35On olemassa kaksi äärimmäisyyttä ihmissuhteiden luontokäsityksissä.Jotkut filosofit itseisarvoistavat alkujaan ihmissuhteiden välisen luonteen. Tätä näkökantaa edustaa tunnettu vanha roomalainen ilmaus 'ihminen on ihmiselle susi' ja vähemmän tunnettu Th. Hobbesin ilmaus 'kaikkien sota kaikkia vastaan' (ks. Teesin 30 selityksiä). Toiset filosofit itseisarvoistavat ihmisten keskinäisen rakkaus-velvoitteen. Tämä itseisarvoistaminen ilmenee ennen kaikkea yleisenä rakkauden julistuksena. Selkeimmin sellainen näkökanta ilmenee raamatun vetoomuksessa 'rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. Edelleen, se ilmenee yleisen veljeyden ajatuksessa (muistamme Ranskan vallankumouksen iskulauseen: vapaus, veljeys, tasa-arvo). Saksalainen filosofi L. Feuerbach ja venäläinen kirjailija L. Tolstoi julistivat yleistä rakkauden sanomaa. Ensimmäisen näkemyksen edustajat ovat kyynikoita ja pragmaatikoita, jotka pitävät ihmisten välistä epätasa-arvoa ihmisten yhteiselämän luonnollisena edellytyksenä, puolustelevat sitä ja jopa julistavat sitä. Toisen näkökannan edustajat ovat uneksijoita, romantikkoja, utopisteja, jotka pitävät ihmisten epätasa-arvoa välttämättömänä pahana ja pitävät sitä esillä, kannattavat sitä ja julistavat tasa-arvon iskulausetta. Todellisuudessa ei kumpikaan absoluuttisena vaihtoehtona ole realistinen. Ihmisyhteiskunnassa molempien suuntien elementit ovat edustettuina: sekä ystävyys että vihamielisyys, tasa-arvo että epätasa-arvo. Yleinen tasa-arvo, jos mahdollista, on kuitenkin tasa-arvoa vain köyhyydessä. |
|
06040616
|
36Humanisti ei voi hyväksyä yhtä ainoata oikeudenmukaisuuden käsitettä. On oikeudenmukaisuutta, joka syntyy ihmisten erilaisuudesta (syntyperä, elinehdot, taipumukset). Ja on oikeudenmukaisuutta, joka syntyy ihmisten lähtökohdista (luonnonolosuhteiden samanarvoisuus, tasa-arvo homo sapiens lajin edustajana, valtion kansalaisena, isänmaan poikana jne.). Jonkun näistä oikeudenmukaisuuksista itseisarvoistaminen johtaa yleiseen epätasa-arvoon. |
|
06040619
|
37Olemme vilpittömiä: humanismi on ristiriitaista perustaltaan. Yhdeltä puolelta se esiintyy kaikkien tasa-arvona, siis kaikkien ihmisten. Toisaalta se antaa kaikille oikeuden olla parempi, olla Ihminen isolla alkukirjaimella. |
|
06040621
|
38Elämän laki: jos haluat elää paremmin, sinun on myös oltava parempi. |
|
06040623
|
39Ideaali ilmaisee ihmisen pyrkimystä täydellisyyteen ja paremmuuteen. Sikäli kuin kehittäminen on rajatonta, on myös ideaali tavoittamaton. Siitä huolimatta ihminen ei pysähdy jo saavutettuun, vaan pyrkii aina ideaaliinsa. |
|
06040632
|
40Ihminen vain silloin saavuttaa jotakin, kun hän osoittautuu vahvemmaksi kuin olosuhteet. |
|
06040634
|
41Ihmisen elämä on pyhä. Jokainen sitä maistanut tietäköön: toisen ihmisen tappanut tappaa itsensä. |
|
06040636
|
42Joka ryhtyy tappajaksi, ei tule ajatelleeksi askeleensa seurauksia. Hän toimii typerästi, lyhytnäköisesti, sillä hän tuomitsee itsensä pysyvään psykologiseen ja moraaliseen epämukavuuteen elämänsä loppuun saakka. Hänen on muistettava, että hän ei ole ainoastaan yksilö, vaan myös ihmissuvun edustaja. Tappaessaan toisen ihmisen hän tappaa itsessään Ihmisen. Jokainen ihminen on koko maailma. Jonkun elämän riistäminen köyhdyttää ihmisen maailmaa, myös hänen omaa maailmaansa. Ajatelkoon sitä, että jos hän tappaa miehen, hän ehkä tappaa tulevan vävynsä isän, tulevien lastenlastensa isoisän jne. Jos hän tappaa naisen, joka ei vielä ole synnyttänyt lapsia... |
|
06040638
|
43Ratkaistessaan ongelmansa tappamalla ihminen ei esiinny ainoastaan typerästi, vaan myös primitiivisesti, ei kuten järkevä olento, vaan kuten sieluton tuhoava hirviö, joka ei käsitä mitä saa aikaan. Punnitkaamme vaakakupeissa surmatun koko elämänkulku (äidin kohdusta syntymän, ruokinnan, kasvatuksen, opiskelun kautta monitahoiseen aikuisuuteen, ammatilliseen luovuuteen saakka ja hänen hetkellinen tuhoutumisensa kaikkine ominaisuuksineen, lahjoineen, tietoineen, lähimmäisenrakkauksineen jne. Nämä kaksi vaakakuppia ovat keskenään yhteismitattomat. Toisessa kupissa pitkä nousu elämän korkeuksiin. Toisessa: lähes hetkellinen tuho. Kuinka vaikeata kasvaa ihmiseksi ja kuinka helppoa hänen tuhoamisensa! Tämän potentiaaliset palkkamurhaajan tilaajat ja murhaajat muistakoot. Me emme ihmiselle elämää antaneet, meidän ei sitä myöskään pidä ottaa häneltä pois. |
|
06040640
|
44Kuolemanrangaistus ei sovellu humanismin periaatteisiin. Se on lopetettava kerralla ikuisesti! Tuomioistuimen määräämä kuolemanrangaistus on tappamista, määrätään se millaisin sanakääntein hyvänsä. |
|
06040657
|
45Sukunsa viestinviejänä ihmisen on pyrittävä siihen, ettei hänen soihtunsa sammu ennen kuin hän luovuttaa sen seuraaville ihmisille, seuraaville sukupolville. |
|
06040661
|
46Ihmisen elämän mielekkyys on rakkaudessa ja luovuudessa. Rakkaus tekee elämästä harmonisen. Luovuus mahdollistaa edistyksen elämässä. |
42. Missä on ihmiselämän mielekkyys?
(06040661) |
|
060407 |
Miksi humanisti ei nimitä itseään humanistiksi? |
|
06040701
|
47Humanistisen filosofian kannattaja ei mainitse itseään humanistiksi. Hän on filohumanisti, ihminen, joka pyrkii olemaan humanisti, jolle humanismi on elämän asenne, eikä vain nimitys tai moraalinen ominaisuus. |
|
0605 |
Rakkaudesta itseensä ja muihin.
(Egoismi, altruismi ja normaali käyttäytyminen) |
|
060501 |
Moraalisten käsitysten mahdollinen korjaaminen |
|
06050101
|
Mikä on egoismin ja altruiesmin yleinen vika?Moralistit yleensä vastustavat egoismia ja altruismia. Missä määrin tämä on oikein ja onko tämä ollenkaan? Kaikki riippuu siitä, mitä ymmärrämme egoismilla ja altruismilla. Mielestäni tässä kysymyksessä on paljon erehtyviä. Egoismilla usein ymmärretään suurta huolenpitoa itsestä ja suurta rakkautta itseen verrattuna muita ihmisiä kohtaan tunnettuun rakkauteen (muiden ajattelemiseen). Molemmissa tapauksissa on kysymyksessä painotusten sekaannus, joka kertoo jotakin egoismin ja altruismin moraalisesta arvosta.
|
43. Egoissmin ja altruismin moraalinen arvostus.
(06050101) |
|
06050102
|
Ovatko kaikki ihmiset egoisteja?Tarkastelemme egoismia. Kuten minusta tuntuu, sitä ei pidä ymmärtää suurena huolena ja itserakkautena verrattuna huoleen ja muita kohtaan tunnettuun huoleen ja rakkauteen. Muuten julistamme egoisteiksi poikkeuksetta kaikki ihmiset. Sillä pääasiallinen huoli ja rakkaus omaa itseä kohtaan verrattuna huoleen ja rakkauteen muita kohtaan on täysin luonnollista. Laskekaamme kuinka paljon aikaa käytämme itseemme ja paljonko muihin. Ja käy selville, että käytännöllisesti katsoen kaikissa tapauksissa enemmän aikaa itseemme kuin muhin. Tätä on sekä uni, ruokailu, hygienia ja huolenpito fyysisestä olemuksesta, pukeutuminen, elämän suunnittelu, opiskelu, lepo ja harrastukset. Kiertelemättä voimme sanoa ja tunnustaa, että ajattelemme enemmän itseämme kuin muita; rakastamme enemmän itseämme kuin muita, huolehdimme enemmän itsestämme kuin muista. Ja riittää moittimista egoismista itseä ja muita vain siitä, että sinä tai joku muu huolehtii itsestään, käyttää aikaa itseensä.
|
|
06050103
|
Vahvistuksena sanotulle olkoon tunnetun psykologin V.L. Levin sanat rakkaudesta omaan itseensä erotukseksi itserakkaudesta ja itsetyytyväisyydestä: |
|
06050004
|
”Rakasta itseäsi kuin lähimmäistäsi. Runoilija on vedonnut tähän ironisesti, filosofi tosissaan, mutta rakkaus itseen on todellisuudessa ihmisen ensimmäinen velvollisuus. Kukaan ei tietysti rakasta itsetyytyväisiä, mutta monet erinomaiset ihmiset kärsivät itsetyytyväisyydestä. Mutta ihminen, joka ei lainkaan rakasta itseään on kauhea. Vain se, joka vakaumuksella, aukottomasti rakastaa itseään, kykenee rakastamaan muita – katsokaa kaikkein kiinnostavimpia, hyviä ja avoimia ihmisiä ja tulette vakuuttuneiksi, että asia on näin: he rakastavat itseään niin huoletta, ettei heidän tarvitse ylläpitää tätä rakkautta millään vakuuttelulla itselleen, heidän ei tarvitse mitenkään peitellä puutteitaan eikä pelätä naurua eikä tuomitsemista muiden taholta. Tämä rakkaus on luonnollista, ja koska se on huomaamatonta, siinä ei ole mitään hämmentävää. Sellaisia ihmisiä aina rakastetaan, ja he osoittavat, että itserakkaudella ei ole mitään yhteistä itsetyytyväisyyden kanssa eikä se ole ollenkaan sitä mitä nimitetään itserakkaudeksi, itsekeskeisyydeksi. |
|
06050105
|
Mikä on itsenä olemisen taito?Lähimpänä kaikkea tämä on sitä, miten suhtaudutte itseenne aivan lapsena: tämä viisas ja peloton käsitys arvosta ilman mitään rakkaudesta elävän olennon huipentumaan vaistonvaraisesti ilman mitään muiden arvon väheksymistä. Te vielä silloin rakastitte tiedostamatta itsessänne koko maailmaa ja jäljittelemätöntä ainutlaatuisuuden olemassaoloa, jota todellisuudessa olette. Tämä geenien olemassaolo, tämä muistin kirjasto, tämä elävä, tunteva, kummallinen, tuttu, muuttuva – sellainen, nimenomaan sellainen olento ei koskaan aikaisemmin ole ollut olemassa eikä tule koskaan olemaan, se on te. Jokainen ominaisuutenne ja omalaatuisuutenne voi olla ja voidaan löytää erikseen jossakin, tai jossakin lähellä, mutta niiden yhteistulos on vain yksi ajateltavissa olevista elämistä.” (”Taito olla oma itsensä”)
|
45. 'Taito olla oma itsensä.'
(06050105) |
|
06050106
|
Mikä on koko maaailman rauhan resepti?Ei sen vähemmän merkittävät sanat on sanonut Luiza Hely: ”Niinkö, että haluatte kuulla minusta? Tiedän, että loputtomasti toistan näitä sanoja, mutta en pelkää kyllästyväni. ”Rakkaus itseen on kaikkein tärkeintä, mitä te voitte tehdä, sillä jos rakastatte itseänne, ette aiheuta pahaa itsellenne ettekä muille.” Tämä on rauhan resepti koko maailmalle.
|
46. Rauhan resepti koko maailmalle.
(06050106) |
|
06050107
|
Ellen voi aiheuttaa pahaa, en itselleni enkä muille, kuinka voisi alkaa sota? Mitä useammat ihmiset omaksuvat tämän ajatuksen, sitä paremmaksi muuttuu elämä planeetallamme.”
(Полная энциклопедия здоровья Луизы Хей [Luiza Helyn Terveyden täydellinen tietosanakirja]. M., 2001. p. 72.) |
|
06050108
|
Mitä on egoismi?Egoismia on se kun ihminen huolehtii itsestään muiden kustannuksella, muiden laskuun, kun hän konfliktitilanteessa ”joko tai” (henkilökohtaisen edun ja toisten henkilökohtaisen edun törmätessä toisiinsa: joko tämä tai tuo, eikä muita ole) ihminen tekee valinnan omaksi edukseen muiden vahingoksi.
|
|
06050109
|
Valitettavasti varsin laajalle levinnyt on egoismin toisenlainen ymmärtäminen suuremmaksi huoleksi omasta itsestä kuin muista. Aristoteles on esimerkiksi kirjoittanut: |
|
06050110
|
Mitä Aristoteles on sanonut todellisesta egoismista?”Kaiken muun lisäksi on vaikea ilmaista sanoin, kuinka nautinto tietoisuudesta, että mitään ei kuulu sinulle, että kaikille ominaista on rakkauden tunne omaan itseensä ei sattumalta vaan kuuluen itse luontoon. Totta, egoismi oikeutetusti kaivelee sinua, mutta se ei sisälly oman itsensä rakastamiseen, vaan on suurempaa kuin pitäisi, myös vallanhimona; liittyen tähän tai tuohon tunteeseen ja istuu lujassa kaikissa ihmisissä. (Politika (1263 a-b)).
|
|
06050111
|
Mikä on Aristoteleen neuvo egoismiin?Katsokaa, kuinka hän on sanonut: egoismi ”sisältyy ei rakkauteen itseensä, vaan suurempana kuin kuuluisi, tämän rakkauden asteena”. Tämä on liian lavea ja epämääräinen muotoilu, joka sallii egoismia käsiteltävän ihan niin kuin halutaan. Sillä velvollisuutena jotkut voivat ymmärtää myös elämän muita varten, itsensä uhrautumisen. Aristoteles ei tässä anna kriteerejä velvollisuuden määrittelemiseksi (F158). Päinvastoin egoismin ilmaiseminen ’suurempana rakkautena omaa itseä kohtaan’ on ymmärrettävää ja vakuuttavaa.
|
|
06050112
|
Itse asiassa negatiivinen arvio ”suuremmasta rakkaudesta omaan itseensä” (egoismina) merkitsee, vastakkainasettelun lain mukaan, moraalista kieltoa itsensä rakastamiselle yleensä, sikäli kuin rakkauden velvollisuuden mukaista määrää ei ole määritelty ja mikä tahansa, mm petollinen, muka suurempi rakkaus omaan itseensä voidaan tulkita egoismiksi eli joksikin kielteiseksi. |
|
06050113
|
Mikä on moraalinen kielto rakastaa itseään enemmän?Suurin piirtein moraalinen kielto rakastaa paljon itseään on luonnonvastainen. Se merkitsee, että ihminen ei voi kehittää tätä tunnetta itseensä, kehittää sitä, kultivoitua, vahvistaa jne. Hänelle jää ainoastaan mahdollisuus jatkuvasti pidättyä tästä tunteesta tai teeskennellä. Rakkaus, mikä hyvänsä rakkaus on sellainen ’asia’, jolla on sisällään laajenemisen, kehittymisen siemen ja jatkuva siitä pidättyminen voi johtaa itsetuhoon tai äkkipikaiseen käyttäytymiseen, ennakoimattomiin kaoottisiin ilmiöihin..
|
|
06050114
|
Filosofien järjettömyys kysymyksessä ns. järkevästä egoismissa. Filosofit aiheuttavat aika ajoin sotkua ja epäjärjestystä ihmisten mielissä. Esimerkiksi tässä he ovat keksineet järkevän egoismin teorian. |
|
06050115
|
Mitä on kohtuullinen egoismi?Kaikkien luonnollisen kielenkäytön ja ajattelun oppien mukaisesti egoismi on kielteinen moraalinen tunnuspiirre eräiden ihmisten käyttäytymisessä. Eivätkä filosofit useimmiten kiistele egoismin ymmärtämisestä sellaisena. Näin jo Aristoteles puhuu egoismista kielteisessä mielessä (’egoismi oikeutetusti katsotaan kielteiseksi’: ks. Politiikka, 1263 b). Järkevän egoismin teoria sallii egoismin plus-merkkisenä, ns. Järkevän egoismin, eli egoismin, joka on sopusoinnussa järjen kanssa, toimii järjen mukaan. Eikä tämäkään riitä, vaan on filosofeja, jotka toteavat, että järkevä egoismi ei vain jätä itsensä uhraamista ja itsensä unohtamista vaan jopa edellyttää niitä. N.G. Tshernyshevskij, järkevän egoismin kannattaja, esittää romaanissaan ’Mitä tehdä?’ Lopuhovin hahmon. Tämä sankari suoritettuaan muiden puolesta uhrauksen sanoo: ”En ole sellainen ihminen, joka tekisi uhrauksia. Niitähän ei ole olemassakaan, kukaan ei niitä tee, se on virheellinen käsite: uhraus on ’pehmeät kengät’. Miten on mukavinta, niin käyttäydyt”. Näin, uhraus ei enää ole uhraus vaan jotakin mukavaa. Todellakin, pehmeät kengät! Kun ihminen uhrautuu (äärimmäisessä tapauksessa uhraa henkensä) muiden puolesta, niin tämä on aina draama ja tragedia. Ihminen, joka uhraa itsensä muiden puolesta, toimii itseään vastaan, vastoin omaa minäänsä, latinaksi egoaan. Tietysti hän voi tuntea moraalista tyydytystä itsensä uhraavasta käyttäytymisestä. Mutta moraalinen tyydytys ei ole tyydytystä elämästä kokonaisuutena.
|
47. Kohtuullinen egoismi.
(06050115) |
|
06050116
|
Mikä on 'minän' ja 'meidän' idea?Järkevän egoismin teoria toimii epäselvästi samaistaen käsitteet ’minä’ ja ’me’, tarkemmin sulattaa ’minut’ ’meihin’, ’minut’ ’muuhun (muihin)’. Tämä idea ei johda mihinkään. Siinä egoismi ja minuus samaistuvat altruismiin, itsensä uhraamiseen – pehmeät kengät! Itse asiassa ’minä’ ei missään olosuhteissa muutu niin, että se olisikin ’me’ eli ’minän’ ja ’meidän’ ’minän’ ja ’muiden’ kesken ei ole eikä voi olla täyttä samaistumista. Yhteys on kyllä, mahdollisesti suureksi osaksikin. Mutta yhteys ei ole samaistuminen. Yhteys edellyttää aina erilaisuutta ja jopa vastakkaisuutta. Esimerkiksi miehen ja naisen yhteys ilmenee rakkautena, avioliittona, perheenä, perustuu heidän sukupuoliseen vastakkaisuuteensa ja erilaisiin sosiaalisiin rooleihinsa.
|
48. 'Minän' ja 'meidän' idea.
(06050116) |
|
06050117
|
Voiko altruismi olla haitallista?Altruismi, itsensä uhraaminen, itsensä kieltäminen. Totean, että altruismi on yhtä paha kuin egoismi. Sana ’altruismi’ tulee latinan sanasta ’alter’ toinen. Altruismin pehmeämpi vaihtoehto on suurempi huolenpito muista kuin itsestä. Kovemmassa vaihtoehdossa se voi merkitä huolta muista itsensä kustannuksella, suorastaan itsetuhoa. Tässä kovemmassa vaihtoehdossa se tarkoittaa venäjän kielessä itsensä uhraamista, itsensä kieltämistä. Sekä pehmeässä että kovassa vaihtoehdossa altruismi käyttäytymisen normina on kestämätön ja haitallinen sekä altruistille että muille.
|
49. Altruismi.
(06050117) |
|
06050118
|
Kuinka kiinteä on side egoismin ja altruismin välillä?Järkevät ihmiset ovat jo aikoja sitten panneet merkille altruismin haitallisuuden niille, joihin se on suunnattu. Oscar Wilde ’Ihanteellisessa miehessä’ sanoo näytelmän sankarin suulla: ”Itsensä uhraaminen johtaisi lain rikkomiseen, samoin kuin se vahingoittaa niitä, joille se uhrinsa antaa”. Samasta asiasta on kirjoittanut venäläinen A.S. Makarenko ’Kirjassa vanhemmille’. Hän kertoo konkreettisesta tapauksesta, jossa äiti uhraa ja kieltää itsensä ja tämän itsensä uhraamisen kielteisistä seurauksista. Hän osoittaa havainnollisesti, kuinka joidenkin altruismi melkein väistämättömästi johtaa toisten egoismiin.
|
50. Altruismi ja egoismi.
(06050118) |
|
06050119
|
Voiko altruismilla olla tuhoisat seuraukset?Tämän lisäksi altruismilla voi olla tuhoavia, katastrofaalisia seurauksia niille, joille se on suunnattu. Ylenmääräinen huolenpito muista tavallisesti johtaa siihen että nämä muut melkeinpä kirjaimellisesti lopettavat huolehtimisen itse itsestään, heistä tulee riippuvaisia, parasiitteja, henkisiä ja jopa fyysisiä invalideja.
|
51. Tuhoisat seuraukset.
(06050119) |
|
06050120
|
Voiko itsensä uhraaminen johtaa myös toisten uhraamiseen?Jos puhutaan itsensä uhraamisen ideologiasta, uhrautuvaisuudesta, niin sillä voi olla tässä muitakin haitallisia seurauksia. Kaikki uhrautuvaisuus johtaa tavallisesti siihen, että ei uhrata vain itseään vaan myös muita. Jos ihmiselle ei ole kallis oma elämä ja onni, niin kuinka hänelle voisi olla kallis muiden elämä ja onni?!
|
|
| |
———— |
|
| |
———— |
|
06050124
|
Mitä Dostojevski on kirjoittanut itsensä uhraamisesta?Täysin vastaten tätä kristinuskon tilannetta F.M. Dostojevski on kirjoittanut: ’Onko onni persoonattomuudessa? Päinvastoin, päinvastoin, sanon minä, ei vain pidä kieltäytyä persoonattomuudesta, vaan nimenomaan täytyy olla persoonallisuus, jopa korkeammassa asteessa kuin se, joka lännessä määritellään. Ymmärtäkää minua: itsemääräytyvä, täysin tietoisesti eikä kenenkään pakottama itsensä uhraaminen kokonaan toisten hyväksi on mielestäni persoonallisuuden kehityksen korkein tunnusmerkki, sen korkeimman mahdollisuuden, korkeimman itsensä voittamisen, oman tahdon korkeimman vapauden tunnusmerkki. Vapaaehtoisesti asettaa oma elämänsä kaikkien puolesta, mennä muiden puolesta ristille, nuotiolle voi tapahtua vain kaikkein voimakkaimmin kehittyneellä persoonallisuudella. Voimakkaasti kehittynyt persoonallisuus, joka on täysin vakuuttunut omasta oikeutuksestaan olla persoonallisuus, jolla ei enää ole mitään pelkoa, ei voi muuta tehdä persoonallisuudellaan, sillä ei ole muuta käyttöä kuin antaa se kokonaan kaikille jotta muut olisivat samanlaisia itseoikeutettuja ja onnellisia persoonallisuuksia” (sit. A. Gulygan mukaan. Kant, s. 288-289. A. Gulyga panee Kantin nimiin tällaisen näkemyksen: ”Kantin näkemykset ovat meille tuttuja: vapaus on velvollisuuden noudattamista, mutta velvollisuuden kaava on muiden onni.” Sama s. 288).
|
52. Dostojevski: 'Itsensä voittaminen on korkein oman tahdon vapauden merkki.'
(06050124) |
|
| |
———— |
|
06050126
|
Onko Dostojevski kollektivisti?F.M. Dostojevski arvosteli sosialisteja, vallankumouksellisia, kirjoitti romaanin ’Riivaajat’, jossa hän tuomitsi heidän käyttäytymisensä. Ja mitä sitten? Monessa hän sanoo samaa. Ja hän ja he – kollektivistit. Hänelle ja heille persoonallisuus on vain silloin persoonallisuus, kun se uhraa itsensä muiden edestä.
|
53. Persoonallisuus on vain persoonallisuus.
(06050126) |
|
06050127
|
Entä Solovjev?Samanlainen moite voidaan tehdä V.S. Solovjeville. Hän kirjoitti esimerkiksi: ”Henkilökohtainen uhrautuminen ei ole voitto egoismista, omasta persoonallisuudesta, vaan päinvastoin on tämän egon kohottaminen olemassaolon korkeimmalle askelmalle” (F159).
|
54. Moite Solovjeville.
(06050127) |
|
06050128
|
Mitä on sankaruus?Sankaruus. Hyläten altruismin jokapäiväisyytenä, tavanomaisuutena, ihmisen normaalina käyttäytymisenä, minä samalla jätän hylkäämättä eräiden itsensä uhraavien ja itsensä kieltävien tekojen myönteisen merkityksen, joita ihminen osoittaa poikkeuksellisissa olosuhteissa, eli ’joko tai’ -tilanteissa (tai hän huolehtii itsestään uhraten muut, tuottaen muille vahinkoa, tai hän huolehtii muista uhraten itsensä). Näissä olosuhteissa, tehdessään valinnan muiden hyväksi, ihminen esiintyy sankarina. Sankaruus erityisissä tilanteissa, tulipalossa, sodassa jne. On täysin oikeutettua ja tavanomaista, jos sallitaan puhua siitä normaalina ilmiönä. Kyllä, sankaruus on normaali ilmiö epänormaaleissa (poikkeuksellisissa) olosuhteissa! Ja sehän … on epänormaalia käyttäytymistä normaaleissa olosuhteissa, normaalielämässä.
|
|
06050129
|
Mitä on normaali käyttäytyminen?Normaali käyttäytyminen. Useimmissa tapauksissa ihminen ei ole egoisti, ei altruisti eikä sankari, huolehtii kohtuullisesti itsestään ja muista. Koska enemmistö tapauksista on näitä tilanteita, kun huolehtiminen itsestä, itsensä rakastaminen ja huolehtiminen muista, muiden rakastaminen ovat toisistaan erottamattomia, oleellisesti yksi ja sama. Esimerkiksi miehen ja naisen rakkaus. Se on sitä enemmän rakkautta, mitä enemmän siinä on molemminpuolisuutta. Rakastaessaan naista mies rakastaa itseään, tunteitaan, sieluaan ja ruumistaan. Ja nainen rakastaa miestä suurelta osalta sen ansiosta, että hän rakastaa itseään ja rakastaa, kun häntä rakastetaan.
|
56. Normaali käyttäytyminen.
(06050129) |
|
06050130
|
Onko meillä monia sosiaalisia kontakteja?Mikä hyvänsä seurustelu – kylvemme seurustelussa – on kaksisuuntainen katu. Se edellyttää välttämättä molemminpuolista etua, sitoutumista, huolenpitoa. Siellä missä seurustelu on yksipuolista, se nopeasti tukahtuu tai tuskin hehkuu…
|
57. Yksipuolinen sosiaalinen kontakti kuolee pois.
(06050130) |
|
06050131
|
Mitä luovuus merkitsee?Nyt tarkastelemme luovuutta. Rinnan rakkauden kanssa se on elämän tärkeimpiä elementtejä. Luovuus on sekä kasvatusta että oppimista että koulutusta että tiedostamista ja taidetta ja filosofiaa ja johtamista ja keksimistä, teknistä luomista. Ja mitä sitten? Käytännöllisesti katsoen mikä hyvänsä luova teko on samanaikaisesti teko itselle ja muille. Toisin sanoen kuten rakkaus luova toiminta ei tee eroa ’itselle’ ja ’muille’ välillä. Luovasti toimiessaan ihminen kokee korkeimman asteen elämäniloa ja samalla työskentelee kaikkien ihmisten hyväksi, palvelee elämän edistymistä.
|
|
06050132
|
Riittääkö normaali?Jos olisin runoilija, niin laatisin oodin, runon, hymnin normaalille käyttäytymiselle, ihmisen normaalille elämälle. Normaalisuudessa on kaikki tarpeellinen sille, että säilytetään, rakastetaan elämää ja iloitaan siitä!
|
|
06050133
|
Epänormaalista ja siitä, että on normaalia elämässä on paljon enemmän kuin epänormaalia ks. Jäljempänä s. 306. |
|
0606 |
Kollektivismi ja /tai individualismi |
|
06060001
|
Mielivalta ja laki, henkilö ja yhteiskunta ja niiden loputon kamppailu lukemattomien mutkikkaiden ongelmien ja vaihteluiden kanssa muodostavat kokonaisen eepoksen, koko historian draaman. Henkilö, joka vain voi järkevästi vapautua yhteiskunnassa, kapinoi sitä vastaan. Yhteiskunta, joka ei voi olla olemassa ilman henkilöitä, rauhoittelee kapinallista henkilöä.
Henkilö asettaa itselleen tavoitteen.
Yhteiskunta itselleen.
Tällaiset antinomiat (olemme usein joutuneet siitä puhumaan) muodostavat vastapoolit kaikelle elävälle, ne ovat ratkaisemattomia, sillä varsinaisesti niiden ratkaisu on ilman erotusta – kuolema, rauhan tasapaino, mutta elämä on pelkkää liikettä. Henkilön tai yhteiskunnan täydellinen voitto merkitsisi, että historia päättyisi saalistajaihmisiin tai rauhallisesti laiduntavaan laumaan.A.I. Hertzen (F160) |
|
060601 |
Kollektivismi: puolesta ja vastaan |
|
06060101
|
Mitä Aitmatov sanoi kollektivismista ja individualismista?Pitkän aikaa kiista kollektivismin ja individualismin välillä päättyi maassamme yksiselitteisesti edellisen eduksi. Oltiin sitä mieltä, että kollektivismi on sopusoinnussa humanismin kanssa, mutta individualismi ei sitä ole. Kuitenkin minusta tuntuu, että aidon, julistamattoman humanismin kannalta kollektivismi on jopa yhteen sovittamaton humanismin kanssa ihmisten yleisenä käyttäytymisnormina, samoin kuin on sitä individualismikin. Otettuna yleiseksi normiksi kollektivismi tuhoaa ihmisessä henkilöllisyyden, individuaalisuuden, sitoo hänet konformistiseen käyttäytymiseen (lampaat laumassa), muuttaa hänet yhteiskuntamekanismin pieneksi rattaaksi. T. AitmatovT. Aitmatov, neuvostokirjailija perestroikan ajalta, oli pakotettu toteamaan: ’Koko ajan ajattelen paradoksia: rakentaessaan sosialismia, antaen etuaseman kaikelle, mikä on lähtöisin kollektiivista, kollektivismista, me olemme menettäneet paljon siitä, mitä pidetään individualisuutena, henkilöllisyytenä, jos niin voidaan sanoa, ihmisenä itsessään. Täytyy lähteä siitä, jos on olemassa itse, on kaikki muu maailmaa. Miten tänään puhutaan tästä menetyksestä! Monessa, monesta. Työn laadussa, ihmisten keskinäisissä suhteissa. Sen luovan potentiaalin arvioinnissa. Itse henkilöllisyyden arvoa meillä ei ole arvioitu, ei määritelty… Ja me jätämme nämä ongelmat vaille huomiota… Riittää kyllä dogmeja, pikemminkin ennakkoon asetettuja kaavoja. Niitä on jo paljon, dogmeja ja kaavoja, jotka jarruttavat liikettä eteenpäin, ja meidän on jätettävä tasapäistäminen, henkilöllisyyden sivuuttaminen, standardit. Yleinen standardisointi kollektivismin nimissä on tappavaa’. (1987)
|
58. Yleinen standardisoituminen.
(06060101) |
|
06060102
|
Inko ihmisen moraali kollektivistista?Kuten voidaan nähdä sanotusta, en ole kollektivismia vastaan yleensä, mutta sen ulottamista kaikkialle moraalin normina, vastoin yksimerkityksistä inhimillisen moraalin tulkintaa kollektivistiseksi.
|
|
06060103
|
Mitä on hyperkollektivismi?Tähän liittyen ehdotan, että otetaan käyttöön ero yksinkertaisen kollektivismin ja hyperkollektivismin välillä. Yksinkertainen kollektivismi on ihmisten luonnollista pyrkimystä yhteyteen, vapaaehtoista voimien yhdistämistä niiden lisäämiseksi. Hyperkollektivismi on joidenkin ihmisten yritys sitoa tahtonsa toiseen, käyttäen hyväksi tähän ihmisten luonnollista pyrkimystä yhdistymiseen, yhteyteen, kun yhdistymisen vapaaehtoisuus todellisuudessa korvataan välttämättömyydellä. Hyperkollektivismi on yritys tehdä kollektivismista yleinen käyttäytymisnormi, ihmisten yritys kollektiivisella tiedostamisella ja käyttäytymisellä sitoa tahtonsa kaikkiin muihin ihmisiin.
Esimerkki normaalista kollektivismista on isänmaallisuus.
Esimerkki hyperkollektivismista: nationalismi (sovinismi).
|
59. Yksinkertainen kollektivismi ja hyperkollektivismi.
(06060103) |
|
060602 |
Kollektivismin myönteinen voima |
|
06060201
|
Mitä voidaan sanoa kollektivismin puolesta?Jos puhutaan kollektivismista eräänä käyttäytymisen muotona, niin sillä voi ehdottomasti olla myönteistä merkitystä. Jo Seneca antoi hyvän kollektivismin mallin. Hän kirjoitti: ”Muistutamme: olemme syntyneet elääksemme yhdessä. Ja yhdessäolomme muistuttaa holvia, joka pysyy muodossaan siksi, etteivät kivet anna toistensa pudota” (F161). Vanha viisaus kuuluu: ’Säikeet punottuina köysiksi voivat norsunkin sitoa.’ Vielä yksi viisaus, joka nousee vuosisatojen syvyyksistä: “Веника не сломишь, а прутья по одному все переломишь” (Oksaa et katkaise, mutta syyt yksi kerrallaan kyllä katkot). Vielä omana aikanamme Bulat Okudzhava on laatinut laulun, joka alkaa sanoilla: ”Otamme ystävää kädestä, jotta emme vajoaisi yksinäisyyteen”. Tämä laulu tuli kuuluisaksi, ja mainitut sanat totalitaarisen vallan vastustamisen lipuksi. Ei sovi kieltää, että kollektivismi voi lisätä ihmisten voimaa ja auttaa ratkaisemaan tehtäviä, joiden ratkaisemiseen yksittäisten toistensa kanssa yhteydessä olemattomien ihmisten voimat eivät riitä.
|
|
06060202
|
Miksi Newton näki niin kauas?Goethe kuukautta ennen kuolemaansa sanoi keskustelussa Friedrich Jacob Sorén kanssa: ”- Sillä, itse asiassa, me olemme kaikki kollektiivisia olentoja, mitä sitten itsestämme olemmekaan kuvitelleet. Itse asiassa: kuinka mitättömäksi sanan varsinaisessa mielessä voimmekin mainita omaisuutemme! Meidän täytyy omaksua ja oppia niiltä, jotka ovat eläneet ennen meitä, samoin niiltä jotka elävät kanssamme. Ei edes suurimmille neroille onnistuisi, jos he haluaisivat tuottaa kaiken omasta itsestään. Mutta tätä eivät monet hyvät ihmisetkään ymmärrä ja puolet elämästä vaeltavat hapuillen hämärässä, uneksien alkuperäisyydestä” (I.-P. Eckermann. Keskusteluja Goethen kanssa. М.-L., 1934. S. 844-845). Havainnollistuksena näille Goethen sanoille kuuluvat Newtonin sanat, jotka hän sanoi Gookille: ”Se mitä Descartes teki, oli askel eteenpäin. Te lisäsitte tähän uusia mahdollisuuksia… Jos näkisin kauemmaksi, se tapahtuisi, koska seison jättiläisten harteilla” (F162).
|
|
06060203
|
Onko jääkiekko yksilöpeli?Esimerkki kollektivismin myönteisestä voimasta: jääkiekon joukkuepeli. Pelaajat itse sanovat, että individualismi on jääkiekossa haitaksi, voittoon päästään vain pelaajien yhdistetyin voimin tai, kuten he sanovat, yhteispelillä.
|
|
06060204
|
Olisiko pääsy ulkoavaruuteen ollut mahdollista ilman kollektiivista panosta?Vielä yksi esimerkki kollektiivisesta voimasta: ihmisen pääsy avaruuteen tuli mahdolliseksi sellaisille suurille maille kuin Neuvostoliitto ja USA. Pienten maiden voimat eivät ole tähän riittäneet. Vain satojen miljoonien ihmisten voimien yhdistäminen ja uusimmat tieteen ja tekniikan saavutukset ovat tehneet mahdolliseksi venäläisille ja amerikkalaisille toteuttaa sellaisia kalliita ja rohkeita projekteja. Kiinnitän huomiota sanaan ’rohkeita projekteja’. Mitä enemmän ihmisiä osallistuu rohkeiden suunnitelmien toteuttamiseen, sitä vakuuttuneemmiksi he tuntevat itsensä tässä rohkeassa yrityksessä ja sitä todennäköisempää on että nämä suunnitelmat toteutuvat.
|
|
06060205
|
Sisältääkö kollektivismi sankaruutta?Kollektivismi ruokkii sankaruutta. Ei ole sattuma, että sanotaan: ”maailmalla kuolemakin on kaunis” «на миру и смерть красна». Itsensä uhraaminen on harkittua ja järkevää, jos se palvelee elämää sellaisenaan, ihmisyhteiskunnan suojelun tavoitteita.
|
|
06060206
|
Sen lisäksi usein kollektiiviset ponnistelut ovat yksinkertaisesti välttämättömiä. Monet ihmisten teot eivät olisi mahdollisia ilman voimien yhdistämistä. Tästä on olemassa sanonta: ”yksi tantereella ei ole sota” («один в поле не воин»). |
|
06060207
|
Mutta ja haaste ”Syleilkää miljoonia” yhdeksännessä sinfoniassa?! Siinä on poikkeuksellista innoittavaa voimaa musiikillinen malli ihmisen yhteen liittymiselle. |
|
060603 |
Periaate ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” |
|
06060301
|
Onko kollektivismi aina, kaikissa tapauksissa hyvä asia?Teemme itsellemme kysymyksen: onko aina, kaikissa tapauksissa kollektivismi hyvä asia? Tämän kysymyksen huolellisessa ja ennakkoluulottomassa tarkastelussa käy ilmi, että kollektivismi ei aina ole hyvä asia, vaan eräissä tapauksissa haitaksi ja jopa vahingoksi.
|
|
06060302
|
Palveleeko ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” aina moraalisia tarkoitusperiä?Ovatko tämän tai tuon ihmisryhmän tavoitteet aina sopusoinnussa joidenkin ihmisten ja/tai koko ihmiskunnan etujen kanssa? Ei, ei aina. Mainitsemme esimerkiksi sellaisia negatiivisia ilmiöitä kuin lahkolaisuuden, hajanaisuuden, nepotismin, nurkkakuntaisuuden, laitostumisen, nationalismin, sovinismin, rasismin, terrorismin. Entä ryhmäsolidaarisuus? Aikoinaan se oli talonpoikaisyhteisöjen ruoska. Ryhmäsolidaarisuus on itse asiassa toinen ilmaisu, niin sanotusti, negatiivinen maski kollektiiviselle periaatteelle: ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”. Niin, olkaamme avoimia: niin kunnioitettu ja arvostettu kollektiivinen periaate ei nykyään aina palvele moraalisia tarkoitusperiä. Eikä vain kokonaisuutena ottaen vaan myös osittain tarkastellen.
|
|
06060303
|
Tarkastelemme periaatteen ensimmäistä osaa. On vain harvoja tilanteita, joissa on parempi ei ”yksi kaikkien puolesta”, vaan ”yksi kaikkia vastaan”. (ks. Jäljempänä individualismin myönteisiä merkityksiä). |
|
06060304
|
Jos tarkastelemme kollektiivisen periaatteen toista osaa ”kaikki yhden puolesta” niin se on lievästi sanottuna ’ei yleistys’ paljaalla silmällä tarkasteltuna. Kielteisiä esimerkkejä? Olkaa hyvä: veri- tai sukukosto, johtajan jumaloinnin kultti. |
|
06060305
|
Kollektivismi voi olla yhtä tuhoisaa kuin sotilaiden ryhmän askel, heidän mennessään heikolle sillalle. |
|
06060306
|
Tarvitsemmeko yhtenäisyyttä mihin hyvänsä tarkoitukseen mihin hyvänsä hintaan?Me emme tarvitse yhteisyyttä siksi että sitä ei ole, mihin hintaan hyvänsä. Kun puhutaan yhteisyyden myönteisestä merkityksestä, silloin usein muistutetaan vertauksesta isävanhuksesta ja luudasta eli hallitsijoiden periaatteesta ”hajota ja hallitse”. Tällöin unohdetaan, että yhteys mihin hintaan hyvänsä on yhtä paha kuin yhteyden puute. Ei turhaan ole tullut suosituksi tällainen ilmaisu: ’syleillen tukehduttaminen’
|
|
060604 |
Tuhoava tai kierouttava kollektivismi (hyperkollektivismi |
|
06060401
|
Kollektivismi voi olla yhtä tuhoisaa kuin heikolle sillalle astelevan sotilasryhmän askel. |
|
06060402
|
Tuhoisan tai epämuodostuneen kollektivismin muodot:- Terrorismi
- Panttivankien ottaminen
- Kamikatse
- Bandistismi
- Mafialaisuus
- Organisoitunut rikollisuus
- Veri- tai sukukosto
|
60. Tuhoisan eli epämuodostuneen kollektivismin muotoja.
(06060402) |
|
06060403
|
Mikä on terrorismin tarkoitus?Terrorismi on joidenkin yritys rangaista, opettaa, näyttää jotakin toisille tuhoamisen tai kolmansille aiheutetun haitan avulla. Kolmansia pidetään olemukseltaan terroristeina, persoonattomina olentoina, esineinä, vaihtorahana poliittisessa tai muussa pelissä. Terroristit tarkastelevat terrorin uhreja, ei henkilöinä, yksilöinä, ainoalaatuisina, vaan omaisuusihmisinä, sen osakulttuurin edustajina, johon nämä toiset, terroristien viholliset kuuluvat.
|
|
06060404
|
Panttivankien ottaminen. Joku (jotkut) ottavat toisen (toisia) panttivangeiksi ratkaistakseen ongelmiaan. Panttivankia nämä yhdet pitävät ja käyttävät taas omaisuutenaan, liittyen toiseen (toisiin) joillakin siteillä (suku, ryhmä, paikka, luokka, etninen ryhmä…) |
|
06060405
|
Hyperkollektivismin muotoihin kuuluvat myös etatismi, valtiojohtoisuus, totalitarismi. |
|
060605 |
Individualismin myönteinen merkitys |
|
06060501
|
Yksin tulee paremmaksi
Kuin yhdessä sen kanssa, joka sortui.Omar Khaiam |
|
06060502
|
En ole kollektivismia vastaan yleensä, mutta sen ottamista yleiseksi käyttäytymisnormiksi, inhimillisen moraalin yksiselitteiseksi kollektivistiseksi tulkinnaksi. |
|
06060503
|
Kun individualismi yksinkertaistetaan kuten kollektivismi, yleinen bulvaanikäyttö ei ole mahdollista. Johtajuuden, despotismin, massaterrorin ja kiristyksen kultti ei ole mahdollista. |
|
06060504
|
Mitä etua on individualistien monisuuntaisesta toiminnasta?Yksilöllisyyttä voidaan verrata atomireaktorin grafiittiytimeen. Tietyn grafiittiytimen määrän ja laadun läsnäolo ytimessä ei anna ketjureaktiolle mahdollisuutta ytimen hajoamisen muuttumiselle hallitsemattomaan ydinräjähdyksen vaiheeseen. Jos individualisteja on vähän, silloin kollektivistisesti asennoituneet ihmiset voivat vahingoittaa itseään ja yhteiskuntaa, jossa he elävät. Kollektivistit ovat taipuvaisia toiminnan yhtenäisyyteen sikäli kuin he ovat valmiit (lammaslauman tapaan) nauttimaan jostakin poliittisesta järjettömyydestä, joka sallii itsetuhon tai kehityksen saattamisen umpikujaan. Individualistit eivät missään poliittisessa tilanteessa antaudu minkäänlaisten poliittisten johtajien kelkkaan. Heidän asennoitumisensa ja kiinnostuksensa ovat monisuuntaisia ja sen takia yhteiskunta, jossa heillä on hallussaan sellaiset vahvat asemat kuin kollektivisteilla, ei kehity niin nopeasti, vaan sen sijaan ympärilleen katsellen ja varovasti. Individualistien monisuuntaiset pyrkimykset eivät salli yhteiskunnan muuttuvan monoliitiksi, joka voisi kiven tapaan murtua.
|
61. Individualistit atomireaktorin grafiittiytiminä.
(06060504) |
|
06060505
|
Vielä yksi myönteinen individualismin esimerkki on ilmaistuna Herakleitoksen sanonnassa ”Yksin minulle – kymmenentuhatta, jos hän on paras”… I. Newtonin haudalle on täysin oikeutetusti kirjoitettu: ”Hänen järjellään ihmissuku on tullut toimeen.” |
|
06060506
|
Voiko yksi olla oikeassa ja kaikki muut väärässä?Kun kollektivismi on huonompi kuin individualismi. Tarkastelemme kollektivismin tunnuslauseen ”yksi kaikkien puolesta ja kaikki yhden puolesta” ensimmäistä osaa. On olemassa paljon tilanteita, joissa ei ole parempi ”yksi kaikkien puolesta”, vaan ”yksi kaikkia vastaan”. Esimerkiksi jos tutkija tekee keksinnön, löytää totuuden, silloin hänellä on oikeus esiintyä keksintönsä puolesta, vaikka hän joutuisikin esiintymään ’kaikkia’, enemmistöä, monia vastaan… Muistamme Kopernikuksen ja Galilein, jotka esiintyivät yleistä hämmennystä vastaan. Kuuluisa Galilein sana: ”Mutta kuitenkin se liikkuu ’E pur si muove’ on mainio esimerkki ihmisen miehekkäästä pysymisestä kannallaan katolisen kirkon virheellisen kollektiivisen paineen edessä. Ei ole sattuma, että totuutta ei saada selville äänestämällä. Yleensä kysymys äänestämisestä, vähemmistön alistamisesta enemmistön alle ei ole ollenkaan yksinkertainen asia. Tiedämme, esimerkiksi, että eräissä tapauksissa sovelletaan veto-oikeutta, jota käyttäen yksi voi estää monien tekemän päätöksen. Entä kansallisten vähemmistöjen edut? Ne eivät lähestulkoonkaan aina vastaa enemmistön etuja.
|
|
06060507
|
Voiko osa ihmisen moraalista olla kollektivismin pätervyysalueen ulkopuolella?Vähintään puolet ihmisen moraalista on kollektivismin kompetenssin ulottumattomissa. Tarkoitan tässä omaatuntoa. ”Omantunnon kysymyksissä, sanoo Mohandas Gandhi, enemmistön laki ei toimi.” Omatunto on syvä yksilöllinen kategoria.
|
|
060606 |
Syleillen Tukehduttaminen
(kommunistinen kollektivismi |
|
06060601
|
Yksi asia on kollektivismi ihmisten luonnollisena pyrkimyksenä yhdistymiseen, vapaaehtoiseen voimien kasvattamiseen. Toinen asia on kollektivismi virallisen moraalin kaikenkattavana ihmisten käyttäytymisen periaatteena. Tässä tapauksessa kollektivismi menettää luonnollisuutensa, vapaaehtoisuutensa ja saa imperatiivin, välttämättömän normimitan, ’syleillen tukehduttamisen’ luonteen. |
|
06060602
|
Täysin vastaten oppinsa edellyttämää yksityisomaisuuden tuhoamista kommunistit itseisarvoistavat ihmisluonteen kollektivistisen alkuperän. Tämä itseisarvoistaminen johtaa tosiasiassa inhimillisyyden kieltämiseen, antihumanismiin. Sillä ihmisluonto on sekä geneettisesti että moraalisesti monimuotoinen. Se edustaa itsessään kollektiivisten, individuaalisten ja sekatyyppien tilastollista hajontaa. Päätyen kollektivismiin kommunistit tahtoen tai tahtomattaan täten alistuvat ostrakismokselle suuren osan ihmiskuntaa (yksilölliset ja sekatyypit). Kommunistisen rakennustyön käytäntö on tämän 20. Vuosisadan kuluessa pelkistetysti osoittanut. |
|
060607 |
Kollektivismin ja individualismin vääristyneet kasvot |
|
06060701
|
Table: Distortions of collectivism and individualism |
62. Vääristymiä.
(06060701) |
|
06060702
|
Kuten kollektivismi, myös individualismi voi olla ’mitassa’, kohtuullista, mutta voi myös olla hyperindividualismia, äärimmäistä individualismia, rajatonta individualismia. |
|
060608 |
Kollektivismin välineistäminen ja individualismi |
|
06060801
|
Normaali kollektivismi ja individualismi voidaan pelkistää kaavoiksi
(K - I - K) ja [I - K - I] |
|
06060802
|
Voiko individualismia olla olemassa hyperkollektivismin olosuhteissa?Kaava (K - I - K). Myös laumalla on väistämättä johtaja, ja ihmiskollektiivilla on johtaja, yksilö johtaa kollektiivia.
|
|
06060803
|
Jopa hyperkollektivismin tilanteessa joidenkin ihmisten individualismi ei vain pääse valloilleen, vaan päinvastoin korostuu, asetetaan malliksi, referenssiksi. Stalinin kommunismin aikana, kun hyperkollektivismi vallitsi, erilaiset johtajat ja keulamiehet eivät ujostelleet ottaa itselleen vastuita, toimivat kuten aidoimmat individualistit. Kaksi esimerkkiä: Stalin ja G.K. Zhukov. Nämä olivat ehdottomasti räikeitä persoonallisuuksia ja individualisteja. Heidän lisäkseen oli paljon pienempiä stalineja ja zhukoveja. Ylipäätään inhimillinen individualismi oli loputonta. Se voi ajoittain kuihtua ja jopa tuhoutua eräissä tapauksissa, mutta sitä ei voida periaatteessa sellaisenaan poistaa. |
63. Aidoimmat individualistit.
(06060803) |
|
06060804
|
Onko tiede esimerkki kollektiivisesta tietoisuudesta?Kaava [I - K - I]. Normaalin individualismin tilanteessa ihminen toimii, ei ehdottomassa yksinäisyydessä, ei eristyksessä yhteiskunnasta kokonaisuutena, vaan ottaen huomioon, että hänen toimintansa tulokset tavalla tai toisella saavuttavat muiden ihmisten, yhteiskunnan kokonaisuutena, hyväksynnän. A. Einstein uneksi yksinäisestä työskentelystä majakalla saavuttaakseen maksimaalisen keskittymisen. Joskus tutkijat käyttävät mallia ”norsunluutorni” havainnollistaessaan tieteellisen työn eristäytymistä. Mutta toiselta puolin tiedemiehet ja ihmiset pyrkivät tuloksiin ei vain itsensä vuoksi, vaan muiden ihmisten takia, sen tämän tai tuon yhteisön, yhteiskunnan kokonaisuutena vuoksi. Ihmistä sitovat tuhannet säikeet muihin ihmisiin, yhteiskuntaan kokonaisuutena. Ja tämä sidos on joko selvä, välitön tai sen oletetaan olevan välillisen. Tiedemiehet, millaisia individualisteja ovatkaan, tekevät työtään tiedeyhteisössä, tieteen ilmapiirissä ja tiedettä kokonaisuutena silmälläpitäen. Ja tiede on kollektiivista tiedostamista.
|
|
060609 |
Ystävyys on kompromissi
(Individualismin ja kollektivismin symbioosi) |
|
06060901
|
Ystävyys on ihmisten syvällinen yksilöllinen side ihmisinä (ei sukulaisina, naapureina, rakastavaisina, tuttavina, saman heimon jäseninä…) Siinä yksilöllinen alkuperä yhdistyy pysyvän kanssakäymisen siteen tarpeeseen, jonkun kanssa yhteydessä olemisen tarpeeseen. |
|
06060902
|
Voivatko ärimmäinen individualismi ja ystävyys yhdistyä?Äärimmäinen individualismi sulkee pois ystävyyden. Äärimmäinen individualisti käyttäytyy yksinäisen suden tavoin (muistamme J. Londonin ’Merisuden’. Tässä kertomuksessa kuunarin kapteeni esiintyy äärimmäisenä individualistina, täydellisesti ilman kykyä olla toisen asemassa).
|
|
06060903
|
Entä äärimmäinen kollektivismi ja ystävyys?Myös äärimmäinen kollektivismi sulkee pois ystävyyden. Tiukassa kollektiivissa yksittäisten jäsenten ystävyyttä ei sallita, se tukahdutetaan tai laimennetaan toveruudeksi.
|
|
06060904
|
Ystävyys on monessa rakkauden kaltaista. Tämä on tosiasiallisesti ihmisten keskinäistä rakkautta ilman sukupuolisuutta. Poikkeuksellisissa olosuhteissa ystävyys kestää mitä hyvänsä koettelemuksia. Tunnettu on tällainen esimerkki ystävyydestä: |
64. Ystävyys seksittömänä rakkautena.
(06060904) |
|
06060905
|
”Damon ja Fintij!, kirjoittaa G. Serebrjakova – Siinäpä moitteeton malliesimerkki vertaisten ystävyydestä. Kaksi syrakusalaista, jotka eivät sietäneet väkivaltaa, ylpeitä, tunnettuja pythagoralaisia. Fintijtä vainosi despootti Dionisios II, epäillen häntä henkensä uhkaamisesta ja tuomiten hänet kuolemaan. Damon, tietäen, että hänen ystävänsä janoaa saada jättää jäähyväiset perheelleen ja järjestää asiansa, tarjoutui panttivangiksi. Fintij päästettiin kotiin tarkasti rajoitetuksi ajaksi. Hän kuitenkin pakeni eikä tullut määräaikaan mennessä takaisin. Damon vietiin torille ja pyöveli jo kohotti mestauskirvestä, kun hengästyneenä juoksemisesta mestauslavalle hyppäsi tuomittu. Mestauspaikalle kerääntynyt kansa vaati anteeksiantoa kuolemaantuomitulle ja Dionisios II ei vain armahtanut hänet vaan pyysi niin uskollisia ystäviä omiksi ystävikseen. Fintij ja Damon kieltäytyivät. ”Ystävyys on jumalten lahja” katsoivat muinaiset”. |
|
060610 |
Toveruus |
|
06061001
|
Toveruus on ihmisten liittyminen toisiinsa jonkun kollektiivin tai yhteisön puitteissa. Toveruudessa individuaalista ainesta on vähemmän kuin ystävyydessä. Jos ystävyys on individualistista, niin toveruus on kollektivistista. Toveruus on kollektivismin muoto. Toveruudessa on etualalla kollektiivinen alkuperä, se mitä nimitetään ’kyynärpäätuntumaksi’. |
65. Toveruus on kollektivismia kyynärpäätuntumalla.
(06061001) |
|
06061002
|
Toveruus voi olla plusmerkkistä, mutta se voi olla myös miinus-merkkistä. Jälkimmäisessä tapauksessa se on ihmisten toveruutta jonkin epämoraalisen tai rikollisen yhteisön puitteissa (rikolliset, bandiitit, jengien jäsenet, mafiosot jne.) . |
|
06061003
|
Toveruus on jotakin ystävyyden ja veljeyden välissä olevaa. Esimerkiksi ’asetoveruudeksi’ nimitetään tavallisesti sotakaveria, mutta ’aseveli’ on kaukana sotakaveruudesta. ’Aseveljiksi’ voidaan nimittää jopa vastapuolella taistelevia, vihollisia. ’Sotaveljeys’ ei periaatteessa tunne rajoja (tietenkin sodankäynnin sellaisenaan). Kaikki ’asetoverit’ ovat ’aseveljiä’, mutta kaikki ’aseveljet’ eivät ole ’asetovereita’. |
66. Ystävyys ja veljeys.
(06061003) |
|
060611 |
Veljeys |
|
06061101
|
’Veljeys’ tarkoittaa melkein samaa kuin toveruus. Veljeys on ihmisten yhteys suurten ihmisyhteisöjen puitteissa. Esimerkiksi ’aseveljeys’, ’uskonveljeys’, ’järkiveljeys’, (’järjen veljet’) jne. |
67. ...melkein toveruutta.
(06061101) |
|
06061102
|
Eläimistä, vähäisimmistä veljistämme. Tässä meillä on esimerkki elävien olentojen veljeysyhteydestä. |
|
06061103
|
Iskulause ’Kaikki ihmiset ovat veljiä keskenään’ on utopistinen. Sillä voi olla reaalista mieltä vain yhdessä tapauksessa: jos äkkiä maapallon väestö joutuu maapallon ulkoisen sivilisaation hyökkäyksen kohteeksi. |
68. 'kaikki ihmiset ovat veljiä keskenään' on utopistista.
(06061103) |
|
06061104
|
Utopistinen on myös veljeyden osalta Ranskan vallankumouksen iskulause ’Vapaus, veljeys, tasa-arvo!’ |
|
060612 |
Ihmisyys |
|
06061201
|
Veljeys sallii joidenkin ihmisten, joidenkin ihmisyhteisöjen, vastakkainasettelun toisten kanssa. Ihmisyys ei salli sellaista vastakkainasettelua. Sen luonne on absoluuttinen, kaikki kattava, siitä ei ole poikkeuksia. Ei ole sattuma, että puhutaan synonyymeina ’rikoksista ihmisyyttä vastaan’ ja ’rikoksista ihmiskuntaa vastaan’. |
69. Kaikenkattava luonne.
(06061201) |
|
06061202
|
Onko humaanisuus vain kollektiivinen käsite?Erotukseksi ihmisyyden ja veljeyden välillä ei riitä pelkästään tämä kaikenkattavuus. Veljeys on kollektivismin (kollektiivisuuden) muoto, mutta ihmisyys koskee yhtäläisesti individualismia ja kollektivismia ja jopa tappaa ne, eli ei anna individualismille ylivaltaa kollektivismiin nähden eikä kollektivismille individualismiin nähden.
|
|
060613 |
Isänmaallisuus, nationalismi, sovinismi |
|
06061301
|
Isänmaallisuus on rakkautta isänmaata kohtaan, normaali, luonnollinen suhde isänmaahan (kuten itseen)..- Isänmaallisuus on eräs veljeyden muoto.
- On olemassa erilaisia isänmaallisuuden muotoja: rakkaus pieneen ja suureen isänmaahan.
|
|
06061304
|
Nationalismi on paisutettua isänmaallisuutta, patriotismia, jota seuraa ksenofobia, tunne, joka ei salli vastaanottaa tai joka jopa vihaa muita kansoja, kansanryhmiä. |
|
06061305
|
Sovinismi on ääritapaus nationalismia ja ilmenee kuvitelmina oman kansan paremmuudesta kaikkiin muihin nähden. |
|
06061306
|
Meillä yhä uudelleen toistetaan näitä runoilija Tjutshevin säkeitä.Venäjää ei voi ymmärtää järjellä
Yleisellä arsinalla ei mitata
Ei sen ominaispiirteitä hahmottaa
Venäjään voi vain uskoa
Умом Россию не понять
Аршином общим не измерить
У ней особенная стать
В Россию можно только верить |
|
06061307
|
Nämä Tjutshevin sana ovat todellista runollista sovinismia. Niissä todetaan Venäjän poikkeuksellisuus. Näin kirjoittavat tästä T.A. Kulakova ja J.N. Solonin: |
70. Aito poeettinen shovinismi.
(06061307) |
|
06061310
|
”Kiinnitämme huomiota kahteen kansallisen itsetunnon kompleksiin, joissa näkyvät kansallisten ennakkoluulojemme alkusyyt, jotka ihastuen herätetään eloon, sen sijaan että niiden annettaisiin rauhassa kuolla. Toista niistä nimitämme ’tshaadajefshtshinaksi’, joka ei ollenkaan viittaa suuren kulttuurihenkilön P.J. Tshaadajevin arvoon ja merkitykseen…
|
|
06061311
|
Toista kompleksia emme nimitä yhtään vähäisemmällä nimellä, se on ’tjutshevismi’. Toivottomuuden epätoivoisesti me heittäydymme maailman pakonomaiseen uudelleenmuotoiluun ja ihastuksella, lujalla kuin F.I. Tjutshevin lumoavat sanat: ’Järjellä ei Venäjää ymmärretä…’ Mutta itse asiassa, miksi? Ovatko antaneet työtä itselleen ne, jotka ovat tähän kaavaan sopeutuneet, ovatko oppineet ajattelemaan sitä loukkaavan, meitä ja muita loukkaavan ajatuksen ytimen mukaan. Kaikki sopivat yhteiseen mittaan, vain me emme. Mistä syystä? Emme mistään emmekä mistään syystä löydä selvää vastausta tähän kysymykseen. Meidän poikkeuksellisuutemme otetaan annettuna, mutta tämä itserakkaus, kansallinen narsismi, joka ikään kuin kohottaa meitä. Näin jopa lännessä ollaan nykyään samaa mieltä, mutta päinvastaisessa mielessä: se alentaa meitä. Meidän megalomaniallemme ei ole mitään perustetta, heidän alentavalle tuomiolleen on kaikki perusteet. |
|
06061312
|
Ja mitä meissä on käsittämätöntä? Todennäköisesti ei mikään sen vähempi, eikä ehkä enempikään kuin muissa kansoissa.» (F163) |
|
06061313
|
Paisuneen patriotismin ilmaus ovat meillä usein 70-80-luvuilla kuullut laulun sanat ’Ensin pitää ajatella isänmaata, ja sitten vasta itseään’. Tai: ’Ajatelkaamme maan etua, ei omaamme.’ (nämä sanat on lausunut tunnettu elokuvaohjaaja Grigori Tshuhraj 80-vuotispäivänään 20010523). |
|
06061314
|
Niin sanotusta ’venäläisestä ideasta’. Viime aikoina on meillä paljon puhuttu venäläisestä ideasta, sellaisen idean olemassaolon välttämättömyydestä. Itse olen henkilökohtaisesti ’venäläisen idean’ ajatusta vastaan. |
71. ’Venäläinen idea’
(06061314) |
|
06061315
|
Ensinnäkin. Ajatusta ’venäläisestä ideasta’ on kaikki se haitallinen yritys monopolisoida venäläisen yhteiskunnan tiedostaminen, nimittää sille jokin yksi kansallishengen käsite, yksi kansallisen itsetunnon vaihtoehto. |
|
06061316
|
Mikä on 'venäläisaen idean' sisältö?Muistamme, että ’venäläisen idean’ isä V.S. Solovjev ehdotti, että se muodostuisi kirkon, valtion ja yhteiskunnan kolminaisuudesta. ’Muodostaa maan päälle tämä todellinen jumalallisen kolmiyhteyden malli, kirjoitti hän, siinä olisi venäläinen idea” (F164). Kuinka paljon pyrkyryyttä onkaan tässä ilmauksessa! Niin hän yksinkertaisesti puhuu kaikkien venäläisten puolesta, vakuuttuneena oikeutuksestaan. Ei vähän mitään, hän haluaa, että koko maailma eläisi tämän tiedostaen. Siinä sinulle on messianismi, joka ei ole sen huonompi kuin katolinen ja brittiläistä puhtaampi imperialismi.
|
72. 'Venäjän aate.'
(06061316) |
|
06061317
|
Toiseksi. Tämä ei ole vain yritys monopolisoida jokin yksi kansallisen itsetunnon käsite, vaan ylipäänsä mitään hyvää aikaansaamaton yritys pukea koko loputon venäläisen sielun monimuotoinen ilmentyminen yhteen ajatukseen. Sillä ajatus ilmaistaan yleensä muutamalla sanalla, yhdellä tai muutamalla lauseella. Kuvitelkaa niin suuren kansan, kuin venäläiset, jättiläismäinen henkinen omaisuus ilmaistuna yhdellä idealla, muutamalla sanalla! |
|
06061318
|
Mitä on kansakunta?Kansakunta ei ole kokonaisuus, organismin tapaan. Se on kokonaisuus, tilastollinen kokoelma ihmisiä, jotka asuvat yhdessä valtiossa, puhuvat yhtä kieltä, joilla on yksi yhteinen kulttuuri. Kansakunnan yhteys ei pysy jonkun järkeilyn varassa, ei joidenkin sanojen, jotka joku kansallinen auktoriteetti on sanonut, vaan yhdessä valtiossa asuvien ja yhtä kieltä puhuvien ihmisten monimutkaisen yhteistoiminnan ja kanssakäymisen varassa
|
|
06061319
|
Kolmanneksi, kansakunnan kuvitteleminen idean muodossa on yritys saada ihmiset noudattamaan tätä kuvitelmaa (kun on idea, se merkitsee, että se täytyy realisoida, toteuttaa, käyttää hyväksi, sen edestä voidaan kuolla tai tappaa). Venäläinen idea, tultuaan kerran hyväksytyksi tietyssä muodossa, on ja pysyy kuten kommunismin idea, käyttäytymisen imperatiivina ja säätelijänä, alistaen itselleen kaikki venäjää puhuvat. Tämä on mitä todellisinta venäläistä natsismia. |
73. Aidointa venäläistä natsismia.
(06061319) |
|
0607 |
Velvollisuus |
|
06070001
|
Moraalinen ja laajemmin, inhimillinen velvollisuuden oikeutus lähteen käyttäytymisen kultaisesta säännöstä. |
|
06070002
|
Mitä on velvollisuus?Velvollisuuden kielteinen muotoilu on (ihmisen ei pidä tehdä sitä ja sitä) ei ole mitään muuta kuin kultaisen säännön kielteisen muodon leikattu ilmaus (’älä tee toiselle sellaista, mitä et toivo tehtävän itsellesi’).
|
|
06070003
|
Velvollisuuden myönteinen muoto (ihmisen pitää tehdä sitä ja sitä) on kultaisen säännön myönteisen vaihtoehdon leikattu muoto (käyttäydy toisten kanssa siten kuin haluat että sinun kanssasi käyttäydytään’). |
|
06070004
|
Tämä on yleinen velvollisuuden käsite. Se jakautuu tietenkin yksittäisiin lajeihin sen mukaan ketä tarkoitamme sanalla ’toiset’:- Velvollisuus niiden edessä, jotka ovat vieressä (lähimmäiset, vanhemmat, lapset, puoliso, omat; ystävät, toverit, kollegat, tuttavat).
- Velvollisuus sivullisia (naapureita, kadulla, julkisilla paikoilla, luonnossa) kohtaan.
- Velvollisuus, joka nousee sitoutumisesta oppimistilanteessa tai ammatillisessa toiminnassa (oppimis-, palvelu-, sota- jne.)
- Velvollisuus jonkun yleisen kollektiivin edessä, suvun, heimon, kansan, isänmaan, maan, asuinmaan, kulttuuriyhteisön, mennen yhden maan rajojen yli, kulttuurin, rodun edessä.
- Velvollisuus ihmiskunnan edessä.
- Velvollisuus elävän luonnon, elämän sellaisenaan edessä.
|
74. Velvollisuuden osittaisia aspekteja.
(06070004) |
|
06070005
|
Mikä hyvänsä velvollisuus ei sijoitu vain paikallisesti (läheisiä, kaukaisia kohtaan), vaan myös ajallisesti (menneisyyttä ja tulevaisuutta kohtaan). Jos esimerkiksi otetaan velvollisuus vanhempia kohtaan, silloin on kysymyksessä ei vain velvollisuus eläviä sukulaisia, vaan myös kuolleita (säilyttää heidän muistonsa, hoitaa hautoja jne.). Jos tarkastellaan velvollisuuksia lapsia kohtaan, on kysymyksessä, ei vain syntyneet lapset, vaan myös vielä syntymättömät. Kasvavan ihmisen täytyy tiedostaa, että hänen pyhä velvollisuutensa maan päällä on jättää jälkeensä jälkikasvua. Tämän vuoksi hänen täytyy huolehtia terveydestään, vahvistaa sitä eikä joutua tilanteisiin, jotka uhkaavat sairauksilla ja hedelmättömyydellä. Tytön, nuoren naisen täytyy valmistautua äidin osaan joka suhteessa (sekä merkityksessä terveyden vahvistaminen että siinä että hän hankkii vastaavat tiedot ja taidot, ja siten että on varovainen tuttavuuksissaan ja kontakteissaan). Sama pätee suurin piirtein poikiin ja nuorukaisiin. |
75. Velvollisuuden paikka- ja aikakoordinaatit.
(06070005) |
|
06070006
|
Mitkä ovat velvollisuuden rajat?On myös selvää, että mainitunlaisten velvollisuuksien ei pidä olla ristiriidassa keskenään, vaan niiden täytyy sopia yhteen, olla sopusoinnussa keskenään. Esimerkiksi vanhempien velvollisuus (lapsia kohtaan) ei saa olla ristiriidassa muita ihmisiä, lopulta ihmiskuntaa kohtaan olemassa olevien velvollisuuksien kanssa. Ja päinvastoin, velvollisuus ihmiskuntaa kohtaan ei saa sulkea pois velvollisuutta yksittäisiä ihmisiä ja ihmisyhteisöjä kohtaan.
|
|
06070007
|
Kun sellainen velvollisuuksien törmäys tapahtuu, se on aina draama. |
|
06070008
|
Velvollisuus ja taipumus Kantin mukaan |
|
06070009
|
Oliko velvollisuus liian suuri sana Kantille?Kant asettaa hyvin jyrkästi vastakkain ihmisen rakkauden, taipumuksen, toivomuksen ja velvollisuuden. ’Velvollisuus! – hän huudahtaa, sinä arvoon kohotettu, suuri sana, kuten ei sinussa ole mitään teeskentelyä, mikä imartelisi ihmisiä… vain siitä syntyy välttämättömät edellytykset siihen arvokkuuteen, jolla ihmiset suhtautuvat itseensä. Tätä on nimenomaan se suuri joka kohottaa ihmisen itsensä yläpuolelle (osaksi tunteen maailmaa) …’ Kantin teoriasta seuraa, että ihminen käyttäytyy moraalisesti, kun hän täyttää velvollisuutensa ja epämoraalisesti, kun hän käyttäytyy taipumustensa mukaan. Rakkaus on Kantin näkökannan mukaan epämoraalista. Tätä näkökantaa Schiller pilkkasi runossaan:
|
|
06070010
|
Omantunnon epäröinti.Läheistä mielellään palvelen. Mutta kas!
– Häneen olen taipuvainen.
Näin kuuluu kysymys: olenko todellakin moraalinen?
Ratkaisu.
Ei siihen ole muuta tietä: yrittäen häntä halveksia.Ja inho sielussani teen, mitä velvollisuus vaatii! |
|
06070011
|
Velvollisuus on moraalinen välttämättömyys, mutta vain vapauden vallitessa. Vastakkaisessa tapauksessa se kääntelee orjuuden henkisiä kahleita. Velvollisuus hyvän tahdon puitteissa, toteuttava velvollisuus, velvollisuus velvollisuuden tunnosta, oman itsensä takia sulkee pois kaiken sattumanvaraisuuden, eikä siis voi olla vapauden momentti. Vallanpitäjät ovat usein käyttäneet ja käyttävät velvollisuuden ajatusta keinona saada ihmiset kuuliaisiksi, tottelevaisesti sietämään rasituksia ja puutteita, etteivät nouse vallitsevia olemassa olevia oloja vastaan (diktatorinen poliittinen järjestys tai ’keppikuri’ yrityksessä, armeijassa). Velvollisuus välttämättömänä alistumisena kiistämättömään, isän, hallituksen, lääninherran, keisarin valtaan alistumisena, traditioiden vallitessa oli eräs tärkeimmistä perustoista itäisten despoottien yhteiskunnissa. ’Velvollisuus yleensä’ tai kuten olemme sanoneet, ’velvollisuus ennen kaikkea’ on suuressa määrin moraalisen abstraktion muodollinen käsite. Vain yhteydessä sen vastakkaiseen käsitteeseen, nimenomaan taipumukseen, velvollisuutta voidaan tarkastella moraalisena välttämättömyytenä, vapauden momenttina. Kuten näemme, on hyvin tärkeätä olla irrottamatta velvollisuutta vapaudesta panematta sitä vastaan taipumusta. Vastakkaisessa tapauksessa velvollisuus saa puhtaan välttämättömyyden luonteen, tai välttämättömyyden, joka kuuluu rajoittamattomaan järjestelmään. Mutta tämä välttämättömyys on vieras ihmiselle elävänä, vapaasti toimivana olentona. Joka tapauksessa ihminen elävänä, vapaasti toimivana olentona pyrkii irrottautumaan sellaisesta välttämättömyydestä. Juuri tästä syystä ihmiset koko historian ajan ovat vastustaneet niitä, jotka ovat julistaneet velvollisuutta velvollisuuden vuoksi ja ovat panneet vastakkain velvollisuuden ja taipumuksen. |
76. Velvollisuus on moraalinen välttämättömyys.
(06070011) |
|
0608 |
Omatunto |
|
06080001
|
Jos olisi itsensä tuomittava, niin aina tuomitsisit ennakkoluulojen mukaan eli enemmän syylliseksi tai oikeutuksen puolelle. Ja kas, tämä väistämätön horjuminen jompaan kumpaan suuntaan on nimeltään omatunto.M.M. Prishvin |
|
06080002
|
Mitkä ovat seuraukset toiminnasta vastoin omaatuntoa?Omatunto on perustavaa laatua oleva moraalinen kategoria, joka määrää ihmisen käyttäytymisen käytännöllisesti katsoen kaikissa elämäntilanteissa. On mahdotonta kuvitella ihmisen normaalia elämää ilman omaatuntoa. Ihminen joka toimii vastoin omaatuntoaan, asettaa itsensä yleensä yhteiskunnan ulkopuolelle, sekä moraalisessa että fyysisessä ja juridisessa mielessä (tämän ’yhteiskunnan ulkopuolelle’ sovellusalue on äärimmäisen laaja: normaalien ihmissuhteiden menettämisestä suhteessa ympäristöön aina boikottiin ja edelleen vankilaeristykseen ja jopa fyysiseen tuhoutumiseen saakka). Jos niiden ihmisten määrä, jotka toimivat vastoin omaatuntoaan, ylittää tietyn kriittisen massan, niin voit odottaa suuria ongelmia ja onnettomuuksia sotien muodossa, kansanmurhaa, terrorismia, narkomaaniepidemiaa, syntyvyyden alenemista ja kuolevuuden nousua…
|
77. Omatunto on perustavaa laatua oleva moraalinen kategoria.
(06080002) |
|
06080003
|
Mikä on omantunnon säätelytehtävä?Edellä puhuttiin, että omatunto näyttelee säätelevää osaa ihmisten välisissä suhteissa. Tätä säätelyä on kahta lajia. Omatunto voi hyväksyä ihmisen käyttäytymisen, mutta voi myös jättää hyväksymättä. Joissakin tapauksissa sanotaan ’puhdas omatunto, tunnonrauha’. Toisissa ’huono omatunto’, ’tunnonvaivat’, ’paatunut omatunto’.
|
|
06080004
|
Mikä on puhdas omatunto Feuerbachin mukaan?’Puhdas omatunto, kirjoitti L. Feuerbach, ei ole mitään muuta kuin ilo ilosta, joka on aiheutettu toiselle ihmiselle; huono omatunto ei ole muuta kuin kärsimys ja kipu kärsimyksestä, joka on aiheutettu toiselle ihmiselle’.
|
|
06080005
|
Onko jokaisella omatunto?Ei ole olemassa ihmisiä ilman omaatuntoa. Eräitä moraalittomia tekoja koskevat tosiasiatiedot osoittavat vain, että ihmisen omatunto joutuu alttiiksi koetukselle ja että ihminen voi olla moraalisesti sairas; hän voi olla sitä fyysisellä ja/tai psyykkisellä tasolla.
|
|
06080006
|
Kuinka raskaat voivat tunnonvaivat olla?Tunnonvaivat voivat olla niin suuret, että ne ylittävät ihmisen voimat ja johtavat hänet itsetuhoon. A.S. Pushkin ilmaisi tämän nerokkaasti Boris Godunovin hahmossa:Ah, tunnen: mikään ei meitä voi
Maailman murheiden keskellä lohduttaa
Ei mikään, ei mikään… yksin omatunto!
Niin, terve, se viettää juhlaa
Kaunan, synkän parjauksen vallassa;
Mutta jos siinä on yksikin kohta,
Yksikin sattumalta alku,
Silloin vaiva: kuin kuolettava haava
Sielu palaa, täyttyy sydän myrkyllä,
Kuin vasaralla jyskyttää korvissa moite
Ja kaikki oksentaa, ja päätä huimaa,
Ja pojat verestävin silmin…
Ja valmiit juoksemaan, niin mihin… kauheaa!…
Niin, sääli sitä, jolla omatunto ei ole puhdas!
|
|
06080007
|
Mitä on omatunto Nietzschen mukaan?Viimeisten puolentoista vuosisadan kuluessa on ilmestynyt ’toimijoita’, jotka ovat alkaneet suhtautua halveksuen moraaliin ja omaantuntoon. Tämän tunnottoman liikkeen ideologi on filosofi F. Nietzsche. Hänen filosofiansa on nihilismin läpitunkemaa. Hän on haastanut kaikki arvot uudelleen arvioitaviksi, hän on yrittänyt tuhota kaiken, mitä inhimillinen kulttuuri on aikaansaanut. Hyvä moraali on roskaa, omatunto mielettömyyttä.
|
|
06080008
|
Mikä on Nietzschen asenne moraaliin?Näin hän esimerkiksi luonnehtii moraalia (huomautan: yksipuolisesti!): ’Tarkastelkaa tältä kannalta mitä hyvänsä moraalia, ja huomaatte, että sen luonne on siinä, että se opettaa vihaamaan ’laisser aller’ (ransk. ’Antaa mennä’, toim.) Asennetta, vihaamaan liian suurta vapautta ja nauttimaan meissä rajoitetun horisontin sisällä olevia, lähimpien aikaansaannosten tarpeita; se opettaa supistamaan perspektiiviä, ja siitä tuli tietyssä mielessä tyhmyyksiä ehtona elämälle ja kasvulle." (F165)
|
|
06080009
|
Mikä oli Hitlerin ja Nietzschen suhde?Hitler toden totta oli innostunut Nietzschestä, kun innoissaan julisti sotilaille: ’Minä vapautan teidät monsterista nimeltään omatunto’ (F166) (vaihtoehto: ’Minä vapautan teidät likaisesta ja vahingollisesta hirviöstä, nimeltään omatunto ja moraali’). Vrt. Nietzsche: ’Yritinkö milloinkaan liata omaatuntoani? Muistin säilyttää tässä suhteessa vaikenemisen.’ (T. S. 722, "Злая мудрость" (Paha viisaus), 10). Tai: Omantunnon ryvettäminen on sellainen tyhmyys, kuin koiran yritys liata kivi’ (Sama. S. 817, "Странник и его тень" (Vaeltaja ja hänen varjonsa), 38).
|
|
06080010
|
Mikä oli Hitlerin moraalittomuuden hinta?Hitlerismin (saksalaisen natsismin) epämoraalisuus sekoittuneena nietzscheläiseen suhtautumiseen omaantuntoon ja moraaliin on kaikille tuttu. Tämän epämoraalisuuden hinta: heidän sytyttämässään toisessa maailmansodassa kuoli yli 55 miljoonaa ihmistä. Neuvostoliitto maksoi tästä epämoraalisuudesta 27 milj. elämää.
|
|
06080011
|
Onko nietzscheläinen asenneomaatuntoa kohtaan yhä olemassa?Hitlerismi teki pakkolaskun. Mutta yritykset olla piittaamatta omastatunnosta eivät päättyneet. , italialainen fyysikko, osallistuen atomiprojektiin USAssa, keskustelun tiimellyksessä sopivansuuruisesta edessä olevasta kahden japanilaisen kaupungin atomipommituksesta (1945 elokuussa) heitti täysin Nietzschen hengessä fraasin: ’Älkää kyllästyttäkö minua omantuntonne soimauksilla’ (F167). Tämän ’älkää kyllästyttäkön’ hinta oli yli 150 tuhatta kuollutta Hiroshimassa ja Nagasakissa (140 tuhatta kuollutta ja haavoittunutta Hiroshimassa, 75 tuhatta kuollutta ja haavoittunutta Nagasakissa) (F168).
|
|
06080012
|
Voiko olla olemassa pahempaa kuin hitleriläisyys?Nietzschen henki on alkanut tunkeutua myös massojen tietoisuuteen. Havainnollinen kuvaus on tunnetussa amerikkalaisessa elokuvassa ’Godzilla’ nuori lehtinainen petti vanhan ystävänsä luottamuksen, varastamalla ja julkistamalla tälle kuuluvan salaisen videomateriaalin; tuloksena hän menetti työpaikkansa. Nuoren miehen, tämän lehtinaisen kollegan vaimo moitti häntä: ’Sinä sait hänet (lehtinaisen – L.B.) vakuuttuneeksi, että omantunnon omistaminen ei ole muodikasta’. Jos filmiin pääsi tällainen lause, niin tämä merkitsee, että nuorisoympäristössä, eräissä piireissä aktiivisesti ajetaan tätä ihmeellistä ja absurdia ajatusta ’omantunnon omistaminen ei ole muodikasta’. Jos tämä ajatus vallitsee suuren ihmisjoukon tietoisuudessa, tai mikä vielä pahempaa, niin odota pahempaa: hitlerismiä uudessa hahmossa, tai jotakin vielä pahempaa.
|
|
06080013
|
Mitä on tunnollisuus?(Совестливость - Tunnollisuus on hyvä sana, joka nykyään, valitettavasti harvoin kuuluu. Ja turhaan. Tunnollisuus on varsin arvokas ihmisen ominaisuus, tarkoittaen omantunnon terävöitynyttä tuntoa. Tämä ei ole ujoutta eikä pidättyväisyyttä, vaan tunne ja toive, että harmonia vallitsisi muiden, kaikkien ihmisten kesken, normaaleissa ihmisten välisissä suhteissa.- Tunnollinen ihminen yleensä pitää lukua toimistaan, verraten niitä etuihin ja toisten, kaikkien ihmisten etuihin ja tunteisiin.
- Tunnollinen ihminen, tekeepä hän mitä hyvänsä, ajattelee aina muita ihmisiä, elämää, sitä mihin hänen käyttäytymisensä kutoutuu elämän kankaaseen yleensä ja ihmiseen erityisesti.
- Tunnollinen ihminen kuin lääkäri noudattaa periaatetta: ’älä vahingoita’. Hän ei roskaa, missä hyvänsä onkin, ei käytä sopimatonta kieltä, ei noidu jne.
- Tunnollinen ihminen myös yksin ollessaan pyrkii täyttämään inhimillisen velvollisuutensa.
|
|
0609 |
Jalomielisyys |
|
06090001
|
Mitä on jalomielisyys?Jalomielisyys on itsekunnioituksen korkea aste, muodostaen sellaisen korkean muiden, kaikkien kunnioituksen asteen, että se saa aikaan samanlaisen korkean kunnioituksen muita, kaikkia ihmisiä, muiden ja itsensä kunnioituksen. Jalomielisyys on laajasydämisyyttä langenneita kohtaan, myötätuntoa heikkoja, alistettuja ja nöyryytettyjä kohtaan.
|
|
06090002
|
Mitä ovat jalomielisen ihmisen ominaisuudet?Jalomielinen ihminen ei ole vain kunnollinen, vaan myös hyvin kunnollinen, hyvin moraalinen ihminen, jolla on kehittynyt järki, omatunto ja kunniantunto. Hän ei ole orgaanisesti asennoitunut tekemään pahaa, olemaan vahingoniloinen, kyyninen.
|
|
06090003
|
Jalomielisyyden vastakohta on matalamielisyys. Matalamielinen ihminen kykenee mihin tahansa haittaan ja roistomaisuuteen. |
|
0610 |
Onneton ja rikollinen omatunto |
|
06100001
|
Millainen maailma on onnetonta ja rikollista mieltä vastassa?Ihmiset, joilla on tällainen tunto lähtevät siitä, että ’maailma on täynnä pahaa’, että kaikki tai suurin osa ihmisistä on rypenyt synnissä, on pahoja, egoisteja, jne. Onneton ja rikollinen tietoisuus on tietoisuus uhrista, tietoisuus rikollisesta toiminnasta on tietoisuus pahanteosta.
|
|
06100002
|
Ihminen jolla on paha omatunto on passiivisesti sidoksissa pahaan, uhrina, peloteltuna, hän valittaa, huutaa, karjuu, mutta ei tee itse mitään. |
|
06100003
|
Kuinka ajattelee henkilö, jolla on rikollinen mieli?Ihminen jolla on rikollinen tunto, pitää kaikkia tai suurinta osaa ihmisistä pahantekijöinä ja samoin itseään. Sellainen ihminen ajattelee: koska ihmiset ovat pahoja, ei kannata heidän suhteensa kursailla, vaan voi ja täytyy heihin suhtautua, kuten he ansaitsevat, eli ankarasti ja säälimättä.
|
|
06100004
|
Jotkut filosofit tahtoen tai tahtomattaan leikittelevät rikollisen tunnon omaavien ihmisten kanssa, ilmoittaen erityisesti, että ihminen on paha eläin (F. Nietzsche), virhe, luonnon haaska, kaikkein inhottavin olento maan päällä, jne. |
|
06100005
|
Onnettoman ja/tai rikollisen tunnon ilmeneminen: |
|
06100006
|
Jotkut naiset pitävät miehiä egoisteina, eläiminä jne. (televisiosarjan ’Turkkilainen marssi’ sankaritar, joka on sovitettu näyttämölle Friedrich Neznanskin samannimisen kirjan mukaan, sanoo: ”Normaaleja miehiä ei ole, Sash”). |
|
06100007
|
Eräät miehet pitävät naisia moraalittomina, tyhminä olentoina. He jopa ovat keksineet sananparren ’chercher la femme’ (etsikää nainen). Puolalaisen ’Znahar’ nimisen elokuvan pääsankari Antonij Kasiba ilmoittaa suoraan: ’Naisesta on kaikki paha maailmassa.’ |
|
06100008
|
Tietyn kansallisuuden (suvun, heimon, rodun) edustajat pitävät ajoittain muita alempina, saastaisina, halveksittavina olentoina. |
|
06100009
|
Jonkun uskontokunnan edustajat pitävät ajoittain toisten uskontokuntien edustajia tai uskontoa tunnustamattomia mitättöminä, arvottomina ja jopa vihollisina. |
|
06100010
|
Prokuraattori Villeforte Alexandre Dumas’n romaanissa ’Monte Christo’ sanoo: ’Kaikki ihmiset ovat kirottuja, rakkaani’. Nämä sanat hän sanoo entiselle rakastajattarelleen, paroni Danglardin puolisolle kovasydämisyytensä oikeutukseksi aikuista poikaa kohtaan, johon hän ei halua tutustua. Hyvin usein sellaiset tai vastaavat sanat voidaan kuulla jonkin rikoksen tehneen suusta. Ks. Rikollisten kanssa käytyjen keskusteluiden tai haastatteluiden pöytäkirjoja. Tässä esimerkki: entinen KRAZ:n (Krasnojarskin alumiinitehtaan) johtaja, syytettynä useasta murhasta, videonauhalla: ’Minä tunsin hänet (entisen ’ystävänsä’) normaalina ihmisenä, mutta ’Moskova pilaa ja pahentaa kaiken’. Näin, ei enempää, ei vähempää. Tämä entinen johtaja ilman epäilyksen häivää syyttää koko Moskovaa (lue: kaikkia sen asukkaita, moskovalaisia) siitä, että se pilaa ja pahentaa kaikki. Hän ei ajatellut sitä, että niin kevyin perustein syyllisti ja häpäisi 10 miljoonaa moskovalaista. Tietenkin sellaisella tunnolla on helppo joutua rikolliselle tielle. |
|
06100011
|
Rikolliset rikollista toimintaansa oikeuttaakseen yleensä viittaavat ihmisten yleiseen turmeltuneisuuteen, synnillisyyteen tai tyhmyyteen. |
|
06100012
|
Millainen on rikollinen omatunto?Rikollinen itsetunto on sellaisen ihmisen itsetunto, joka puolustelee rikollisia tekojaan siihen vetoamalla, että kaikki tai suurin osa ihmisistä on samanlaisia kelmejä, varkaita, kiristäjiä, väkivallan tekijöitä, sanalla sanoen roistoja ja pahantekijöitä.
|
|
06100013
|
Vielä yksi muita ihmisiä kohtaan onnettoman ja rikollisen itsetunnon omaavan erikoispiirre on kaikkien ihmisten jakaminen voittajiin ja voitettuihin, herroihin ja orjiin, jne. |
|
06100014
|
Miten ajattelevat ihmiset, joilla on rikollinen omatunto?Näin ajattelevat joskus ihmiset, joilla on rikollinen tunto: Rodion Raskolnikov F.M. Dostojevskin romaanissa ’Rikos ja rangaistus’: ’Voinko tehdä rikoksen vai enkö voi? Olenko tappaessani elukka vai onko minulla oikeus?’, ’joko kaikki murskaksi tai makaa loassa’ (niin opettaa nuorta Thomasia hänen setänsä perustellessaan kulkuaan rikoksen tiellä. Ks. M. Gorkin ’Thomas Gordejev’; ’et kai halua olla lammas, jota keritään, siis keritse itse’ (niin kyynisesti puhuu rikollinen Rastegajev elokuvassa ’Likaisten asia’ («Дело пестрых»); ’joko syöt tai sinut syödään’, ’ihmiset jaetaan kahteen luokkaan: niihin jotka pitävät valtaa ja niihin, jotka alistuvat’. (nämä joko – tai’ vaihtoehdot on esitetty elokuvassa ’Taigan isäntä’ uittomiesten johtaja rikosta tehdessään); rikolliset elokuvassa ’Bumer’ («Бумер») sanovat puolustuksekseen: ’emme me ole sellaisia, elämä on sellaista’, siis elämä pahaa, rikollista.
|
|
06100015
|
Rikoksen tehtyään ihminen on olemukseltaan onneton. Eräässä elokuvassa oli tällainen keskustelu tutkintotuomarin ja rikollisen välillä. Rikollinen voimattomassa epätoivossaan parkaisi: ’vihaan teitä, vihaan!’ tutkintotuomari vastasi: ’Vihaatteko?’ Minä teitä säälin. Koska sellaisilla kuin te ei ole tulevaisuutta’ (’Seurauksin perusteltu’ («Следствием установлено»), pääosissa Vija Artman ja Gunnar Tsilinskij (Вия Артмане и Гунар Цилинский). |
|
| |
———— |
|
06100017
|
Kuinka terroristit ajattelevat?Epänormaalin itsetunnon erikoinen laji on terroristin itsetunto. Se edustaa rikollisen ja onnettoman tunnon äänekästä sekoitusta. Terroristi käyttäytyy hyvän vähemmistön eli hyvien, yhteiskunnan hyvän osan tavoin ja hänen tuntonsa on siltä osin ei-onnettomien tunnon kaltainen. Mutta erotukseksi ei-onnettomista ihmisistä terroristi on asennoitunut leppymättömään taisteluun pahaa enemmistöä (yhteiskunnan pahaa osaa) vastaan. Hän on valmis tappamaan ehdottomasti kaikki (mukaan lukien lapset, naiset, vanhukset), joiden hän katsoo kuuluvan pahaan enemmistöön.
|
|
06100018
|
Kuinka terroristit perustelevat tekojaan?Tyypillinen esimerkki: Eräs terroristiryhmän jäsen siepattuaan panttivangeiksi lapsia ja aikuisia Beslanan (Pohjois-Ossetia, Venäjä) koululla 20040901-03, ilmoitti vastauksena moitteisiin armottomasta suhtautumisestaan lapsiin, ettei hän heitä säälinyt, koska kuten myös heidän vanhempansakin heistä tulee narkomaaneja ja prostituoituja’. Kas näin. Terroristit puolustelevat epäinhimillistä käyttäytymistään sillä että he taistelevat epäihmisiä vastaan, niitä, jotka heidän mielestään ovat moraalisesti harhateillä, ihmisyyden hylänneitä (narkomaanit ja prostituoidut) ja joita ei enää kannata sääliä, vaan vain tuhota, tuhota, tuhota… (Terroristien käden kautta Beslanin koululla sai surmansa 335 ihmistä, joukossa 156 lasta, haavoittui yli 700 ihmistä).
|
|
06100019
|
Melkein samanlainen äänekäs onnettoman ja rikollisen tunnon sekoitus on niin sanotun jalomielisen rikollisen mielenlaatu. |
|
0611 |
Käyttäytymisen kulttuuri |
|
06110001
|
Ihmisen kulttuuri muodostuu kahdesta osasta: sisäisestä ja ulkoisesta. |
|
06110002
|
Mitä on sisäinen kulttuuri?Sisäinen kulttuuri on tietoisuus, tunto ja ajattelu, jotka ovat perustana ihmisen elämälle (sivistys, älyn kehittyneisyys, hyväntekeväisyys, eettisyys, ammatillinen pätevyys).
|
|
06110003
|
Mitä on ulkoinen kulttuuri?Ulkoinen kulttuuri on käyttäytymisen kulttuuria, välittömän kontaktin kulttuuria, ihmisten ja ympäristön kanssa seurustelun kulttuuria. Ulkoinen kulttuuri syntyy ihmisen sisäisen kulttuurin ja ympäristön kohdatessa.
|
|
06110004
|
Ulkoinen kulttuuri joissakin tapauksissa voi olla riippumatonta sisäisestä kulttuurista tai suorastaan olla sen vastaista. Kulturelli ja toimiva ihminen voi olla vailla peruskasvatusta. Ja päinvastoin ulkoisesti kasvatettu ihminen voi olla tyhjä, moraaliton, ilman syvällistä sisäistä kulttuuria. |
|
06110005
|
Miksi ulkoinen kulttuuri on riippumaton sisäisestä?Ulkoinen kulttuuri on suhteellisen riippumaton sisäisestä. Voltaire on sanonut: ’Etiketti on niiden järki, joilla sitä ei ole’. Ja hän on paljossa oikeassa. Voit tietää hyvin etiketin säännöt ja noudattaa niitä, mutta näin tehdessäsi et noudata vastaavaa sisäistä kulttuuria, mukaan lukien kehittynyttä älyä.
|
|
06110006
|
Mitä muuta voi ulkoinen kulttuuri olla?Ulkoista kulttuuria nimitetään eri tavoin: käyttäytymisen kulttuuri, etiketti, hyvät tavat, hyvän käytöksen säännöt, hyvä kasvatus, kulttuurillisuus… Tämä kertoo siitä, että riippuen konkreettisesta tehtävästä ihmiset kiinnittävät huomiota johonkin tiettyyn käyttäytymissääntöjen tuntemukseen niiden seuraamiseen maun, tahdikkuuden, ulkoisen kulttuurin hallitsemisen asteen mukaan.
|
|
06110007
|
Mitkä kaksi osaa voidaan erottaa ulkoisessa kulttuurissa?Ulkoinen kulttuuri muodostuu kahdesta ’osasta’: siitä, joka on peräisin yleisestä mielipiteestä (erilaisista yleisesti hyväksytyistä säännöistä, etiketistä) ja siitä joka on peräisin ihmisen omastatunnosta (hellävaraisuus, tahdikkuus, maku, tavat).
|
|
06110008
|
On olemassa eri tasoisia käyttäytymisen sääntöjä- yleisinhimillisen tason säännöt, jotka nyky-yhteiskunnassa hyväksytään;
- kansallisten tai kyseisessä maassa hyväksyttyjen sääntöjen taso;
- paikallisesti (kylä, kaupunki, Moskova) hyväksyttyjen sääntöjen taso;
- jossakin yhteiskuntakerroksessa (työntekijät, älymystö, yhteiskunnan korkein taso, jne.) Hyväksyttyjen sääntöjen taso
- jossakin ammatillisessa yhteisössä (lääkintähenkilöstö, juristit, miljonäärit, valtion virkamiehet, jonkin puolueen jäsenet) hyväksyttyjen sääntöjen taso;
- jossakin laitoksessa (koulutus, lääkintähuolto, valtio, kaupallinen…) hyväksyttyjen sääntöjen taso;
|
|
06110009
|
Jos puhutaan siitä, mitä seuraa ihmisen omastatunnosta, niin tässä voidaan myös havaita suurta monimuotoisuutta käyttäytymistyypeissä: sekä hienovaraisuutta että karkeutta, sekä hyviä että huonoja tapoja, sekä hyvää että huonoa makua. |
|
06110010
|
Voidaanko käyttäytymissääntöjä koskevan tiedon puutetta kompensoida?Ihminen voi olla tietämätön joistakin käyttäytymissäännöistä, jotka hyväksytään tietyssä yhteisössä. Mutta jos hänellä on kehittynyt äly ja kehittynyt omatunto, niin hän voi jossain määrin kompensoida tietämättömyytensä tuntumaan, intuitioon, synnynnäiseen tai hankittuun hienovaraisuuteen, tahdikkuuteen, makuun perustuen.
|
|
| |
———— |
|
06110012
|
Sääntöjen ja käyttäytymisen sisäisten säätimien kesken on hyvin mutkikas suhde. Ne ovat sisäisinä ja ulkoisina vastakkaisia, tyypillisiä, ja yksilöllisiä ja samalla ’työskentelevät’ samaan suuntaan. |
|
061101 |
Normaalit ihmisten väliset suhteet |
|
06110101
|
Se turmeltuu helposti, jos ihmiset kohtelevat toisiaan karkeasti.- Jyrkkiä sanoja täytyy koettaa välttää. Puhumme esimerkiksi, usein toiselle ihmiselle: ’älä karju’, ’älä huuda’, vaikka hän vain puhuu äänekkäästi (johtuen mielenliikutuksesta, kiihtymyksestä) tai ei edes korottanut ääntään, mutta meistä tuntuu, että hän ’karjuu’. Tai jos ihminen on sanonut meidän kannaltamme järjettömän ajatuksen, me heti ’oikaisemme’ karkein sanoin ’älä puhu tyhmyyksiä, pötyä’, ’älä hölise’.
- Me juoruamme mielellämme. Meitä miellyttämättömiä naisia nimittelemme juoruämmiksi ja miehiä juorupukeiksi.
- Ihmiselle, jonka kanssa emme ole samaa mieltä jostakin, sanomme: ’narraat, valehtelet’, ’erehdyt’, ’et ymmärrä mitään’.
- Pidämme voimakkaista ilmaisuista, karkeista sanahirviöistä (’-ttu’, ’p…’ jne.) , noidumme. Jotkut ajattelevat, että noituminen, voimakkaat ilmaisut ’luhistavat’ heidät. Kyllä, epänormaaleissa yhteyksissä näin voi olla. Muistamme kuitenkin, että jo Aristoteles sanoi: ’noitumisen tavasta kehittyy taipumus aivan muihin käytöstapoihin’ (Politiikka 1336 b).
Kerron /muistutan kaikille, jotka jatkuvasti käyttävät ilmausta ’-ttu’ tai sallivat tämän ilmaisun käyttämisen ihmisten läsnä ollessa, elokuvissa, televisiossa, lehdissä jne. Tämä ilmaisu on eufemismi (pehmeä muoto) karkeasta emosanasta, joka loukkaa ihmisen arvoa ja ennen kaikkea naisen arvoa. Jokainen joka sitä käyttää tai kuuntelee ilman että tuomitsee sen, alentaa samalla omat suhteensa ihmisiin karkeiksi, alhaisiksi, ilkeiksi, pahantapaisiksi.
Haluatteko karkeita, irrallisia, kyynisiä, huonoja suhteita ihmisiin? Sitten noitukaa ja moittikaa. Mutta silloin ette voi odottaa ihmisiltä kohteliasta ja kunnioittavaa suhtautumista itseenne. - Me niin mielellämme yleistämme, teemme helposti kärpäsestä härkäsen. Ihminen joka sallii itselleen ylenkatseellisen käyttäytymisen, sanoo tai tekee jotakin, mitä ei tarkoita, ja me heti iskemme häneen leiman: ’tyhmä’, ’egoisti’, ’teeskentelijä’, ’roisto’ jne.
- ’Tämä on sinun (teidän) ongelmasi’ on epäkohtelias ja epäkunnioittava toisen ihmisen ongelman torjuminen. Sama voidaan sanoa toisin: ’minä valitettavasti en osaa sinua (teitä) tässä auttaa’.
’Tämä on sinun (teidän) ongelmasi’ voi olla yksinkertaisesti epäkohtelias, loukkaava, jos puhuja on osavastuussa tästä ongelmasta.
|
|
06110111
|
Ei ole tarpeen osoittaa eikä demonstroida toiselle ihmiselle, että hän on jäänyt yksin ongelminensa, että hän on yksinäinen, että hän ei ole ihan viisas, ei oikein kykeneväinen, tietäväinen. Jos et voi auttaa toista ihmistä, sinun ei pidä myöskään riistää häneltä avun toivoa eikä itsekunnioitusta. |
|
06110112
|
Haluatko kehittyä, olla parempi, olla rakkauden arvoinen, hyvä, haluta, että sinua kunnioitetaan? Silloin seuraa itseäsi, sanojasi ja tekojasi, siisti itsesi, älä anna itsellesi rauhaa tässä asiassa! |
|
061102 |
Kasvatus ja hyvä kasvatus |
|
06110201
|
Ihminen voi olla eri tavoin kasvatettu, huonosti tai hyvin. Hyvää kasvatusta nimitetään hyvätapaisuudeksi tai yksinkertaisesti hyväksi kasvatukseksi. |
|
06110202
|
mukaan hyvän kasvatuksen saaneet ihmiset… |
|
06110203
|
- 'kunnioittavat ihmisen persoonallisuutta, ja siksi ovat aina alentuvasti, pehmeästi, kohteliaasti, myötämielisesti käyttäytyviä… He eivät kapinoi vasarasta tai puuttuvasta kumilenkistä, eläen jonkun kanssa yhdessä, he eivät tee tästä palvelusta, eivätkä ulos lähtiessään sano: teidän kanssanne ei voi elää!
- He ovat kärsivällisiä ei vain kerjäläisiä ja kissoja kohtaan. He tuntevat sielussaan sen mitä ei paljaalla silmällä voi havaita…
- He ovat puhdassydämisiä ja pelkäävät valheita kuin tulta. Eivät valehtele edes pikku asioissa… He eivät teeskentele, pidättäytyvät ulkona ja kotona, eivät päästä pölyä pienimpien veljien silmiin… He eivät ole suurisuisia eivätkä puhu avomielisyyksiä, kun heiltä ei kysytä…
- He eivät vähättele itseään saadakseen osakseen toisen myötätuntoa…
- He eivät ole turhamaisia, eivät käytä tekobriljantteja sellaisia kuten tuttavuutta tunnettujen henkilöiden kanssa…
- Jos heillä on lahjoja, he kunnioittavat niitä. He uhraavat niille rauhan, naiset, viinin, intonsa… He ovat ylpeitä lahjakkuudestaan.
- He kasvattavat itseään estetiikassa. He eivät voi nukahtaa vaatteet päällä, katsella seinillä rakoja joissa on hyönteisiä, hengittää likaista ilmaa, astella syljeksityllä maaperällä…
|
|
06110210
|
Jotta voisi hankkia kasvatusta eikä jäädä keskitasolle, jolle ovat joutuneet, ei riitä lukea vain Pickwickiä ja opetella ulkoa Faustin monologi… Tarvitaan keskeytyksetöntä työtä päivin ja öin, ikuista lukemista, opiskelua, tahtoa…’ |
|
061103 |
Kohteliaisuus |
|
06110301
|
Kohteliaisuus on ihmistä kunnioittavan suhteen ulkoinen ilmaus. Kohteliaisuuden vastakohta on karkeus, töykeys. Ne ovat epäkunnioittavuuden, halveksivan ihmisiin suhtautumisen ulkoisia ilmauksia. |
|
06110302
|
Kohteliaisuus ei välttämättä merkitse todella kunnioittavaa suhtautumista ihmiseen, kuten ei karkeus välttämättä merkitse todella epäkunnioittavaa suhtautumista ihmiseen. Ihminen voi olla karkea sen takia, että on vihastunut karkeassa ympäristössä, ei pysty näkemään muuta käyttäytymismallia. |
|
06110303
|
Töykeys, avoin tai peitelty on ilmaus epäkunnioittavasta suhtautumisesta ihmiseen. Avoin töykeys ilmenee karkeutena, karkeana suhtautumisena ihmiseen. Peitelty töykeys on ulkoisesti kunnioittavaa, mutta olemukseltaan epäkunnioittavaa suhtautumista ihmiseen. |
|
061104 |
Taikasanat |
|
06110401
|
Kolme taikasanaa: ole hyvä, kiitos, anteeksi.- Jokaista pyyntöä pitäisi seurata sana ’ole hyvä’.
- Jokaisesta palvelusta tai avunsaannista pitää kiittää, sanoa ’kiitos’.
- Jokaisesta epämukavuudesta, joka toiselle aiheutetaan, pitää pyytää anteeksi.
|
|
06110405
|
Nämä taikasanat pitää oppia sanomaan miettimättä, automaattisesti. Näiden sanojen puuttuminen vastaavissa tilanteissa tai niiden epäautomaattinen, epäluonnollinen käyttö merkitsee joko epäkohteliaisuutta, töykeyttä, tai vihamielisyyden ilmaisua ja näyttämistä. |
|
061105 |
Puhelinkeskustelun etiikka |
|
06110501
|
- Esittäydy aina kun soitat, jos ette ole vastapuolen kanssa tuttuja tai jos harvoin soitat tälle ihmiselle. On myös otettava huomioon, että puhelinyhteys voi olla heikko ja äänesi ei kuulu, jolloin myös hyvä tuttava ei ehkä heti saa selville, kenen kanssa puhuu.
- Melkein aina täytyy kysyä, onko henkilö varattu tai ei ja onko hänellä aikaa puhua puhelimessa. Töykeältä vaikuttaa soittaja, joka heti keskustelun rajoitusten selvittyä alkaa johtaa keskustelua.
- Jos sinulle soitetaan, ja olet varattu etkä voi puhua, niin yleensä lisäsoitto ei ole soittajan asia vaan sinun asiasi. Poikkeuksia tässä voi olla kaksi: 1) jos soittajalla ei ole puhelinta, 2) jos jostakin syystä on vaikeata soittaa henkilölle, joka soitti sinulle.
On epäkohteliasta vaatia soittajaa soittamaan uudelleen siitä syystä, että olet varattu. Kun niin teet, annat tahtomattasi ymmärtää, että arvostat ja kunnioitat soittajaa vähemmän kuin itseäsi. - Kun soitetaan ja kysytään muuta henkilö kuin sinua, on epäkohteliasta kysyä ”kuka soittaa?” Tai”kuka puhuu?”. Ensinnäkin, ei ole sopivaa vastata kysymykseen kysymyksellä. Toiseksi, kysymykselläsi voit saattaa kysyjä epämiellyttävään asemaan. Kysyjä ei aina voi paljastaa henkilöllisyyttään sivulliselle. Hänen oikeutensa on jäädä tuntemattomaksi sivulliselle. Kysyttäessä ’kuka puhuu?’ tahtoen tai tahtomattaan ’puututaan puhujan henkilöön’. Toisaalta kysyttäessä ’kuka puhuu?’ tahtoen tai tahtomattaan puututaan soittajan henkilöön. Hän saattaa haluta säilyttää suhteidensa salaisuuden. (Niin vanhemmat joskus pyrkivät kontrolloimaan aikuisten lastensa jokaista askelta ja rajoittaa heidän oikeuttaan henkilökohtaiseen elämään. Liiallinen kontrolli ja liiallinen huolenpito vanhempien taholta johtaa siihen, että aikuiset lapset joko jäävät lapsellisiksi, epäitsenäisiksi tai vieraantuvat vanhemmistaan.)
Tavoitellun henkilön poissa ollessa tulee kysyä, ei ’kuka puhuu?’, vaan ’mitä sanotaan tavoitellulle henkilölle?’ - Puhelinkeskustelussa pitää edellyttää harvoin poikkeuksin sähkösanomatyyliä. Täytyy mahdollisuuksien mukaan heti esittää kysymykset, joista soitat eikä ujostella pyytää sitä myös keskustelukumppanilta, jos hän harhautuu sivupoluille. Pyyntö siirtyä takaisin keskustelun varsinaiseen aiheeseen tulee esittää taktisesti oikein ilman hänen puheensa karkeata keskeyttämistä.
Periaatteessa myös muut kuin asialliset keskustelut ovat sallittuja puhelimessa, mutta vain sen jälkeen kun selviää, että molemmilla osapuolilla on halua ja aikaa sellaiseen keskusteluun. - On otettava huomioon, että puhelinkeskustelu ei ole yhtä täydellinen kuin keskustelu kasvokkain. Tämän takia keskustelua koskevat vaatimukset ovat ankarampia eli tulee käyttäytyä varovaisemmin, huomaavaisemmin. Puhelimessa sanottu sana ja kasvokkain sanottu sana voidaan arvostaa eri tavoin, jopa vastakkaisin tavoin.
|
|
06110510
|
Puhelinkeskustelussa pitää puhua vähemmän emotionaalisesti, laskea leikkiä varovaisemmin, pyrkiä välttämään jyrkkiä sanoja ja ilmauksia. |
|
061106 |
Velvoittavuus, tarkkuus |
|
06110601
|
Sitoutumaton ihminen on hyvin epämukava ympäristölleen, vaikka voikin olla rakastettava ja kohtelias jne. Sellaisen henkilön varaan ei voida laskea, häneen ei voida luottaa. Toivottavasti hän ei loukkaannu, jos häntä lakataan kunnioittamasta ja vältetään olemasta tekemisissä hänen kanssaan. ’Täsmällisyys on kuninkaiden hyve’ sanoo sananlasku. Ei ole kuningas se, joka ei sitoudu, joka käyttäytyy karkeasti suhteessa hänen omiin velvollisuuksiinsa. |
|
|
|
Viesti tekijöille
|
|
|
|
| 00 |
01 |
02 |
03 |
04 |
05 |
06 |
07 |
08 |
09 |
10 |
11 |
12 |
|
|