Asko Korpela

Kurssijuhlan maininkeja

Itse asiassa hyvän mielen höyrettä höystää pieni omantunnon pistos kahdestakin syystä. Illan mittaan ja vielä loppua kohti kiihtyen me toimikunnan jäsenet saimme osaksemme vyörymällä olalle taputuksia ja kiitoksia 'hyvistä järjestelyistä'. Läheskään niiden edestä emme kuitenkaan uurastaneet, kaksi kertaa söimme lounasta ja juttelimme mukavia alumnikoordinaattorin piikkiin. Hän, Erika Niemelä, teki työt ja hyvin huolehti meistä vielä juhlailtanakin. Ja näki, että häneltäkin se kävi rutiinilla, sillä tällaisia tilaisuuksia järjestetään noin viisi vuodessa ja kaikissa noudatetaan suunnilleen samaa kaavaa. Ei kyllä järjestelyjen helppous vähentänyt nautintoa. Kiitoksethan ne vain olivat ylenpalttiset. 

Kallehan tässä kai eniten vaivaa näki ja suurimmat kiitoksetkin ansaitsee, kun kalliin orkesterin korvasi. Ja Lasse ja Orko, niin ja Martti myös, takasivat sen että muisteluhetkestä tulikin kulttuuritilaisuus. Varsinkin kun vielä asiaakin tuli Sirkalta tosi jämerä paketillinen. Se toinen tuntoa nipistävä asia on, että oman esitykseni oma osuus pahasti latistui, kun salissa oli niin kova tietoturva, ettei Tajka, mallin ohjelmaa saanut asennettua koneeseen. Olisi ollut uskottavampaa, jos olisi voitu ottaa pari pyörähdystä talouspolitiikkaa ja nähdä, että malli todella reagoi ja antaa pienestäkin kylkeen potkaisusta uudet arvot tärkeille tavoitemuuttujille, kasvulle, inflaatiolle, työttömyydelle ja vaihtotaseelle. Nyt jäi uskon varaan. Mutta mitä hänestä. Sattui selvästikin myös pieni kömmähdys lopussa, kun tapani mukaan ajattelin ääneen ja sanoin: 'hyvinhän se meni'. En kyllä itse esitystä tarkoittanut, vaikka kuulijoiden hörähdyksestä päättelin sen niin ymmärretyksi. Jännäsin kyllä aivan hirveästi itse esitystäkin, kun neljään vuoteen en muistaakseni ole oman huushollin ulkopuolella suutani avannut, mutta eniten kuitenkin sitä, että onnistuisinko pysymään aikataulussa eli että Sirkallekin jää aikaa ja että ajoissa päästään pääasiaan eli illalliselle ja pöytiin juttelemaan. No, Tajka-malliin voi tutustua nettisivuilla, sen voi jopa ladata itselleen ja kokeilla rajoitetusti. Ilman muuta lähetän koko hommankin, jos joku siihen niin paljon hurahtaa.

Pääasia eli seurustelu ja illallinen sujuivat juuri niin kuin oli tarkoituskin. Itse ihastelin ruokaa. Tuntui eläkeläisestä korkealta hinta, kun tietysti ihan väärin tulen verranneeksi sitä tavanomaisen ravintola-annoksen hintaan, mutta sille saatiin mielestäni ihan täysi vastine. Itse maltoin jopa olla syömättä 'koko rahalla' eli liikaa, kun on ankara kevennys meneillään. Vuoden alusta 6 kg kahdella konstilla: annosten pienentäminen ja nyt pari kuukautta sitten aloitettu tehohiostus kävelemällä, 30-50 min ainakin 5 kertaa viikossa. Samoja harrastuksia siellä tuntui olevan joillakin muillakin. Mukava asia on se että tulokset alkavat tuntua. Teen myös 20 min voimisteluohjelman joka aamu. Senkin aloitin tämän vuoden alussa, kun tulee niin paljon istuttua tietokoneen ääressä. Sekin ohjelma tuntuu purevan. Lähetän mielihyvin muillekin, jaa taidankin laittaa linkin sivullemme. Siitä sitten saa.

Illan mittaan juhlimisinnostus puhkaisi kevyesti matalan salin katon. Ihan kuin olisi ollut enemmistöpäätös, että kahden vuoden kuluttua pidetään kokkarit yhteisen taipaleen aloittamisen 50-vuotispäivän kunniaksi ja sen jälkeen ruvetaan noudattamaan alkamisvuoden mukaista juhlajärjestystä. Yltiöpäisimmät ehdottelivat, että juhlitaan sekä että: viiden vuoden välein sekä aloittamisesta että lopettamisesta. Joku muistutti jopa kuolevaisuudestakin ja sanoi että siitäkin syystä pitää tihentää. Kuka se olikaan, Eeroko, joka kertoi tapauksen Tampereen junasta. Nuori pari istuu vanhaa herraa vastapäätä ja kävi ilmi, että oli herra luokkakokouksesta palaamassa. 
- Kun näyttää jo ikää kertyneen, niin taitaa olla jo aika vähiin käynyt luokkakokouksen osanottajamäärä. 
- Niin on, viimeiset kolme vuotta olen yksin ollut paikalla.
Meillä ei sitä vaaraa sentään vielä pitkään aikaan ole. Palaamme asiaan, jahka tämän tapaamisen muistot alkavat hämärtyä ja/tai eli jai kultaantua.

PS. Sinikka Nysténille erikoiskiitokset, kun repäisi hiiteen sen nimilapun otsaltani. Olisi saanut tehdä aikaisemmin. Muuten ihan hyvät kuvat lappu pilasi.

Nolo juttu, kun en ihan kaikkia pysty tunnistamaan. Lähetä viesti, jos tunnet ja muutenkin: lähetä viesti kuittaukseksi tämän lukemisesta. Kerään meikäläisten sähköpostiosoitteita. asko.korpela@nbl.fi