19830222Kalle-merimies

merimiesvalssi
Ol Kalle, josta kerron näin, hän hyvä merimies
tuo vaahtopäitä kävi päin, hän temput kaikki ties.
Ei paikkaa,mikä vieras ois, ei tuumaa yhtään lie
vaik huivi silmin mihin tois, ol aina varma tie.

Voi Kapu ottaa sikeet nuo, ties, kurssi päti ain
se levon takas muille tuo, kun Kalle ruoriin sai.
Hän tarkka oli tottakai, viel muoto jylhä tää
jos erimieltä, turpiin sai, ei velkaa sanaa jää.

Ol musta parta, muistan sen, ja nenä konko niin
tuo pituus kaksimetrinen, nuo raamit pojan siin.
Kun karjas koko laiva soi, ja ruosteet irtos nuo
hän mieleen vanhat ajat toi, ol romantiikkaa tuo.

Tuns tytöt, sussut vieraan maan, hän aivan tarkalleen
mä mielikuvan aina saan, ol nuuka markalleen.
Ei kaljaan pannut tuohta tuo, sen hyöty pieni ois
vain tyttö musta viihdyn suo, näin arjenhuolet pois.

Jäi kotirantaan perhe ain, tuo muija lapsineen
kun laskin, lasta kuusi sain, viel eukko hapsineen
Ain Kalle muisti heitä tuo, hän pikku hetken viel
mut unhoon heti kaikki nuo, kun kävi aavain tiel.

Ei tingi työstään, selvä se, käy kaikki juuri noin
ei koskaan päätä palele, sen aavistellen koin.
Ol koura miehen karvainen, kuin olla suinkaan voi
ja hammastarha harvainen, kun vislas, hyvin soi.

Tää malli tuhdin seilorin, ja mälli poskeen näin
ei muoto Lisbet Taylorin, kun kävi avopäin.
Ol ronskit pojan puheet nuo, ei lapset kuulla vois
mut rämäpäinen pappa tuo, häl hatunnoston sois.

P.P.

Pentti Pohjola 20030213 (20030213) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu