Ajanpitkin löytää voimaa
silti töpyt mieltä soimaa,
miks en huomannut mä tuota
et ol eessä silkkaa suota?
Ylös sielt on vaikee päästä
murheisilt ei immeist säästä,
oppirahat saapi pulii
löytääksensä hengensulii.
Pienel mielel riittää vaikeit
kasapäisest tyhjii aikeit,
ennen alkui mitkä loppui
pakottaen ottaan toppui.
Korvikkeista olo tälleen
-marmattelen,
-huomaan jälleen,
suvi lämpöäns kun syytää
-Niuki vähän!
-alan pyytää.
Ystävist ei lenksu ovi
silläkohdal pelkkä lovi,
junttaantuu kun itse tuoliin
opettelee käymään huoliin.
Elonlahja arvokasta
hitsi siit, vaik tarvokasta,
laadun mukaan kertyyt pisteet
meille niukoil, tietyst misteet.
Asko Korpela 19991211 (19991211) o korpela@hkkk.fi
o AJK kotisivu o PP-sivu