20001109 Virtailevia

20001109 Muu kun on jäänyt...

Himoista hommaa tää riimienpiirto korvienväleistä paperil siirto, eikä tuot tahtoisi vähentää -yhteisiin jotenkin lähentää. Toki ei passelist kertoa taitais oma kun vähäisyys tietoa aitais, silti näin elämä keventyy -käsitysalttius leventyy. Muu kun jo jäänyt on vuosienvarrel laitetaan läheistä taltehen parrel, ei se oo ylpeänsorttista -kuin ei myös tippaakaan sporttista. Kuvitemaailman käskystä noita vähäisten värssyjen tynkienpäitä, ilman, et aikaa siin hukkaisi -ruuhtansa väljemmil pukkaisi. Aatellut olen tuot perin ja juurin mikä se innote tällaisiin suurin, ilmasta taitaat vaan tippua --ei tartte huitoilla lippua. Pelkästi kevyttä olemanpuolta ikin ei tällainen tuottele huolta, lukemataidon vaan kukkanen -näppeihin sopiva rukkanen.

20001109 Viimeisenpäälle...

Monet on yhelmäst reissujenpäällä erilaist olemaa mieluusti näällä, tuskin ees kestäisiit kotoista -omien, esilleotoista. Eläkeläisetkin tansseissa kulkee flirttailunpuolikin mammoilla julkee, äijillä mattinen hallussa -koskisenkorvasta, jallusta. Itsensäseuras ei monetkaan kehtaa huitelupuolisest ennemmin vehtaa, läheisentuntua tuolla saa -eihän sit omistaan vanhat jaa. Viimeisenpäälle on sliipattu muoto peitetty uurteitten, kasvoillesuoto, nättiys siltikin suhteista -tarkastiottaen, nuhteista. Perheiset nuoret he kiireistä itää elämäntasoa kohottaa pitää, auto jo vanhempaa mallia --tuot ei voi pitempään sallia. Pankkien rahoilla asuntotilat varmistaa niskahan hikistenhilat, rennolta täytyy vaan vaikuttaa -ekstrojensuuntaisest laikuttaa.

20001109 Ripeät roiskaavat...

Jokainen yrittää polkunsa löytää vaikkakin esteisiin tiellänsä töytää, havaiten hurjia eroja -niukat kun maksavat veroja. Toisilla nuppi kuin terottu äsken sellaisii ilmaisui; minäpä käsken, aremmat hartioi lysyyn vei -monesta suurempiin ole ei. Ripeät roiskaavat mahtavast töitä viettävät tehosti kuumia öitä, heitä ei pidätä mikään muu -ainoostaan terävän naisen suu. Herrat he liituisenraitaisis puvuis valkoisiks tärkätyis paidoissaan ujuis, puoliksi nilkkansa näkysäl -talvisis oloissa, hymäht täl. Muodinhan lonkeroi väistellä vaikee siitähän perstasku itkuisenhaikee, taasko mä sortuilin ostoihin -kilpailutilanteen kostoihin. Palkoista pomot nyt kiistelee hurjast että on työläisil olonsa kurjast, öitäkin valvoa koittavat -molemmat puolet taas voittavat.

20001109 Ahkeruuspointti...

Kuvitemaailma rikkaus suuri sillä ei eessänsä estoisenmuuri, vapaast voi seurantaa harrastaa -makuisii palojaan varrastaa. Näinpä sit soluttuu omainsa pariin eikä tuol törmäillä lajienkariin, jokainen passelins löytää voi -kunhan ne kellot tuol sisäl soi. Sehän on rikkaus, avujaan käyttää naapurikollegoil vähän kuin näyttää, ei ole aivot tääl puuroa -henkisenheräte, kuuroa. Ahkeruuspointti se kaivettu esiin saatettu soimomme riittävil vesil, reimast vaan airojenheilua -tunnelma pykyttää reilua. Milelelläseikkailu oikeisiin kantaa vapaata pyrintää tueksi antaa, elävänmieli on eteenpäin -lähespä joskus, kuin tuulispäin. Ikä kyl harventaa lähtöjä tosin mutta sit seuraillaan pelkästi osin, vanhoille laduille sukset nuo -osaajan sarkanen edun tuo.

20001109 Maaltamme otettiin...

Kuunnelles vanhojen juttuja niissä on useinkin tuttua, menneitten aikojen loistoa -vaihtoisest, huolien toistoa. Sotia ennen ol riittoisaa työpaikan hankinta kiittoisaa, eläkkeist vielä ei tiedetty -laiskuutta vähää ei siedetty. Raskahat vuodet tul Suomelle kyynelii tipahtel luomelle, nuorilta henki kun heittynyt -isänmaan multahan peittynyt. Loputtuu päästiin taas koteihin otettiin asiat hoteihin, paitsi noi siirtoihin viskatut -juuriltaan kotoaan kiskatut. Maaltamme otettiin osia suruiset karmeesti tosia, aika silt parantaa haavoja -tarjoten uusia kaavoja. Nyt on uus menossa vuostuhat siltikin seuraavat viel uhat, ihminen muuttua osaa ei -raskaisiin kokemiin yhä vei.

20001109 Perustyötä opetellen...

Hajatietoi kerää koppaan että saisi makuu soppaan, kehitellen uusii itui -runsaammin, kuin pelkkii hitui. Ihan tuost jos olanyli noin ei ripentäkään hyli, sovitellen alustoille -punkaellen jalustoille. Keil on taitoi, he kyl nauraa äkkisel, jos vastaanauraa, tehdä pilkkaa, konstik tuossa -yrittää, jos heikko suossa. Utka mieli tahtois tutkii oikoellen liikoi mutkii, moiseen ei kyl kaikki pysty -himmertää ehk älynysty. Perustyötä opetellen virheliikkeit lopetellen, jospa huomais valontuikun tälleen aistis suunat huikun. Siru sieltä, toinen tuolta niukentaa jo pienest huolta, laittamalla vähii jonoon -puhtia saa kummast monoon.

20001109 Joku heittää...

Mallaan näitä riiminpulmii asetellen erist kulmii, että näkis epäsuunnat -hallitsisi uusiinmuunnat. Konsteja ei ole liikaa useasti virheest tsiikaa, ymmärtäen omat rajat -sietäin ajatuksenhajat. Soutamista vastavirtaan uusii loimii laittain pirtaan, ettei masentuisi tuosta -kun ei jaksa parhaast juosta. Joku heittää kompii tielle nurin menee oma mielle, ala siin nyt sopuu hieroo -kaikkein katsellessa kieroon. Rohkeus ois hyvä ase jospa löytyis sieltä tase, millä mutkat suoriks piirtäis -kulmakivii paikkoins siirtäis. Honteluus jos valtaa alaa kyllä harmit pian palaa, stoppimerkki, ettei tänne -meil on kelpoisena jänne.

20001109 Toki sormi...

Elämä on tosikivaa jollei käytä itseivaa, mikä pilkkois täysin rauhan -katkaisisi ilonnauhan. Sopumieltä jatkuvasti näin se luontuu kohtaans rasti, olema sais täydest kukkii -muistamatta edes hukkii. Toki sormi omaansuuntaan itsee pitäis lähtee muuntaan, kehittäen uusii kulmii -loiventamaan tulleit pulmii. Konstikasta homma toki vastuksia tiellä koki, selkäranka jos se puuttuu -olonkuva nirsoks muuttuu. Aina tarvii näköaloi satutellen paikkaans paloi, näin se juttu ehdoit kulkee -epäkohdat ulos sulkee. Pienist piireist lähtee laineet mukautuvat kestost aineet, hyvähän se siinä vuottaa -jaksetaan vaan hyötyi tuottaa.

20001109 Rahaa joillain...

Toiset tekee työtänsä haalareissa myötänsä, laiskemp lojuu kotona -pituussuunnas, lotona. Rahaa joillain julmasti toisil köyhyys pulmasti, keskitason kaverit -heillä nätist laverit. Likkalapset hempeitä kainaloissa lempeitä, tirskutaito tallella -pillerhattu kallella. Automiehet reiluja julmetusti heiluja, nopuusviisar pohjassa -toivois, taidoin ohjassa. Entäs ravimiehet nuo totopelin mukaan tuo, kärrymiesten kunnia -vailla tyhjännunnia. Miljonäärit tietä näyttää salkkujansa pulleiks täyttää, osakkeitten muodossa -heidän suuntaans vuodossa.

20001109 Silti päivät...

Pimeel pärstä varjoon jää rumemmalle etu tää, ei saa arat laakia -ottamalla paakia. Vanhuus hieman tuumoittaa uteluutta kuumoittaa, jaksaak uusii haalia -ehonnellen kaalia. Silti päivät liikkuvat myötäleisest kiikkuvat, pidellään vaan laidoista -huolta myöskin taidoista. Nuoremmat kun ponnistaa heitä tietty onnistaa, ukkoisilla ankkurit -soralastis vankkurit. Hiittäk huolta kantaisi periks elois antaisi, etsitäänpä ryhtiä -tehoisia nyhtiä. Joskus polku mutkempaa uteluus se kutkempaa, antaa arvan valita -rimoi kun ei alita.

20001109 Ei viel flunssa...

Syksyntuulet korvis soi pimeenajan meille toi, lisäks sateen rapinaa -kuuleek tuosta napinaa. Hiljaisuuden sylissä ei oo koskaan hylissä, ulotutaan riittämään -päivistämme kiittämään. Ei viel flunssa nuijinut ärseillänsä tuijinut, roikkaamalla petihin -onni passant jetihin. Kohta lunta pyryttää aurat tiellä jyryttää, paltehia nostattaa -villasukkii ostattaa. Joulupukki valetta kosk ei kaupat, aletta, narrattavii ollaank me -häviäjä, juuri se. Valo talvel heräjää huurre korii veräjää, pakkaspoika napsuttaa -aikuistkin näin lapsuttaa.

Pentti Pohjola 20001109 (20001109) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu