20001111 Hoituja

20001111 Eräs täs puoli...

Tarve on selittää toimien sorttei kun noita rynkyilee netinkin porttei, serkkuhan minua tällaiseen johti -erityisohjelman valmiiksi pohti. Itse en ikinä moiseen ois ryhtynt siinhän ois tyhmyys ja tarpeeton yhtynt, etevä taasen kun tarttuvi toimeen -oikaisee järjellään, rutun sun poimeen. Eräs täs puoli mua aatottaa kovin olen näis teoissa aukoisin ovin, yhtenään kynän sen näpeistäin tapaan -mietteitä pötkönä sivuille lapaan. Päivkirjaan eikö tää himpusti viittaa ainakin tekijäns riimeihin niittaa, ehdoitta parasta viihtyä mulle -kauempaakatsottuu, saattaapi sulle. Olemanlaatuja puntaroin näitä etsien sanojen sointuisii päitä, suurempii tarkoitteit, niitä ei hituu -tuonpahan vuoksi se runous kituu. Kaikkea tätä mä ilolla jatkan loppuisen kulkuni, terveemmänmatkan, sitten jos näppösis pännä ei pysy -onk ukko elossa, sitäpä kysy.

20001111 Joku voi aatella...

Omista lähteistä pelkäst kun onkii yksiä samoja helposti tonkii, elämänpäiviä niitä kun riittää -kommentit kupeisiins luontevast liittää. Eihän näist romaanin aiheita tapaa raskaasta aattelust riimi on vapaa, hetkien herätyst, sekunttein myötä -lepoa pelkkää, ei tipasti työtä. Aikaa kun syrjäisest kotonaan viettää sehän se kynällä viirua tiettää, näistä ne värssytkin alkunsa löytää -haluttuun havaintoon pelkästi töytää. Mielen kyl pohjalta uppoistkin lappaa sellaisii seikkoja, ilon mitk tappaa, niitpä ei ruokita päivittäin huolel -enemmän liikutaan valoisanpuolel. Joku vois aatella, hitsiikö noista pappara itsesi tietoisist poista, tähän kyl sanoisin, suksippa suolle -piitantaa riitä ei vähääkään tuolle. Netin kyl sivuilla sekundaa pelkkää sielläkin värssyjäin ontuen telkkää, aatelkaa ihmeessä, itselle laitan -harmainta arkeain, myödemmäks taitan.

20001111 Itsekkyys ei aja...

Vähyyttä ihminen itsessään pelkää sehän se tehoimmin syrjempään telkää, mistä kyl havaitsee toisten nuo toimet -omat vaan sekaisin, pirrassa loimet. Kateus pienesti kalvaa ehk mieltä että voi säädellä karkeaks kieltä, toki ei tahtoisi harmeja tuottaa -se olis kivaa, jos toiset vois luottaa. Elämäntiellä on monia mutkii noitahan itsessään ahkerast tutkii, suurinko haitta ol, älyisenpuute -tuostako peräisin nykyinen juute. Itsekkyys ei aja tällaisten pariin vaikkakin törmännyt monehen kariin, aina on ollut jo valmiina este -jotapäin rojahti sirpaleiks keste. En ota katkeruut omalle kontol usein vaik tuntuukin menemä ontolt, hiljaisest aattelen, tää on mun osa -enempään riitäis ei mitenkään hosa. Tyytymään sietäisi vihdoinkin oppii onhan niin monista tullut jo koppii, etenkin harrasteet lohtua suoneet -kukkurapäisesti myötöjä tuoneet.

20001111 Tyyty jos arkiseen...

Jokainen virhe on kirjoissa tuolla ei täällä ikuna vääryydel vuolla, sama on kaikilla tiukasti sääntö -ettei tuu mieleenkään, muuallevääntö, Tyytyy jos arkiseen oloonsa ilol vähemmän todella asiat pilol, ehkpä jop unohtaa pahimman puolen -häivyttäin kauaksi, surun ja huolen. Yksinäänolo on ankeeta, karuu vähää ei muistuta, satua, taruu, ahdistus tuppailee useinkin rintaan -hikeä vääntäilee, otsankinpintaan. Kyllä ne kivatkin sisältyy tuohon uppeluluontoisest ei puottu suohon, läheiset ihmiset, kiitoksii julmast -teidänpä avulla selvitty pulmast. Ainaista taisteluu pitänee jatkaa voi olla pitkältkin edessä matkaa, sisua sietäisi jostakin löytää -keveemmin arkisen anturaan töytää. Saap sitä valoa rintahans lappaa mukavii muistoi kun unhosta nappaa, hyviihän ihmiset, kultaisii aivan -liennyttäät pahakskin päässehen vaivan.

20001111 Yhdes talos enää...

Maalla syksy toisenlaista täällä ei nuo valot paista, illal pimeenä on kylä -luulis et tääl täysi hylä. Telkat silti jossain nurkas kuka miskin tuota kurkas, hieman jotain tuikkuu muuta -korvataikseen, vaikpa kuuta. Yhdes talos enää lehmii kovast ollaan, joukko pehmii, missä karja, lujast työtä -eeuu ei oo muuten myötä. Metsiänsä ukot kapsii polttopuita läjiin rapsii, sehän uunein ruoka-ainet -vähentäen vilunpainet. Puittenmyynti hoituu tehost voima kun ei lähde kehost, monitoimet, kaataa, pätkii -ukot joutaa vetään sätkii. Ei kyl tupakoida enää vanhempväki, ainkin tenää, nuorista ei liioin arvaa -kuinka heillä tiellään karvaa.

20001111 Terävä jos kellä askel...

Elämäs voi suuntaa vaihtaa kaikkee huonoo tieten kaihtaa, mutta tahto ain ei riitä -pahoillamme ollaan siitä. Komeet kulkee keskitiellä heikot laitoja saa piellä, olonjuna porhii huomeen -väsyy laittain silmäluomeen. Terävä jos kellä askel kelpaa mennä töihin kaskel, minä pännään pelkäst tartun -uusii aiheit nuppiin vartun. Yrittää kyl piristystä löysäinvanttein kiristystä, silloin kun tuo myrsky pauhaa -minimoittain olonrauhaa. Ajassa kun tiukin sormin ehkpä löytää jopa normin, tasatahtii toistenkanssa -mallaelee jetist tanssa. Orvoil meillä omans loukko niukenneena raitilpoukko, kukin levos nukkuu öitä -huomenes taas tehdään töitä.

Pentti Pohjola 20001111 (20001111) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu