20001118 Kevennetään välillä

20001118 Onni joinkin ääreen...

Misthän tulee sellain tarve yksinäisest, että harve, pitäis saada justiin juttuil -keskustelun paris, tuttuil. Eläähän meist moni yksin ikuna ei käsityksin, silti uni, ruoka maistaa -aurinkoinen auliist paistaa. Onni joinkin ääreen tuppaa hiljaisimmat syrjäs kuppaa, matlakoida kun ei osaa -riiputtelee tyhjää posaa. Ihmisaraks saattaa vääntyy nurinpäisest menoon kääntyy, tohtorsedäl ehkpä tarve -oikein yhteisöön, jos harve. Laittamatta tikkuu ristiin melko varmast jutut mistiin, sepä tutuks tässä aivan -kerryttämäl orvonvaivan. Heippa silti huomenhaasteet tiputtuu kyl niskast raasteet, kunhan pääsen tästä pystyyn -lataan uutta älynystyyn.

20001118 Hiki kun kihoaa...

Mikä se voittaiskaan saunan alentain kiukun ja kaunan, tuollehan löydy ei vertaa -lauteillakäyntejä kertaa. Hiki kun kihoaa pintaan auvoa lisäilee rintaan, pesu, suihku, siinä pari -ensinollut, kuuma, vari. Kelpaa siin jäähdyissä lojuu sisäntää ukkoo ja pojuu, tytöilkin tunne ehk samaa -parasta olemain kamaa. Puhtoiset vaattehet niskaan einet siin perähän viskaan, jaksaahan öitänsä nukkuu -kokema todella, tukkuu. Ylistyslaulu tää pasun onneksi Suomessa asun, muualla kutina vaivais -elon sit parasta raivais. Vaikka ois millainen tölli asujat lauteilla kölli, äläpä epäile tuota -ihmisen sanahan luota.

20001118 Oisko paatost liikaa...

Hitsivieköön vainkin lyhyit kokoon sainkin, aattelin, ei enää -tuottavat muk tenää. Ylen konstitonta vaikka mättäis monta, pintaa raapiessa -hatust kaapiessa. Oisko paatost liikaa tyhjiäk vain tsiikaa, laittain miten milloin -sattuvampaa silloin. Hyvää päivää täältä ukolt sängynpäältä, pännä näpeis heiluu -itsevähist, peiluu. Liian löysästk otan talteen laittain sotan, periaate tämä -kansioon myös rämä. En täs vähää voita paiskoessain noita, riimein hitusia -olon kitusia.

20001118 Raitis ainkin olen...

Tää on kivaa puuhaa yksikseen kun luuhaa, ihan kuin sais jutel -vaaraisemphan putel. Viinan kiroist tietää ahtautkin sietää, kankkunen ei vuota -muistetaanpa tuota. Raitis ainkin olen kartanol kun polen, hengenjuttu toinen -utalampaa moinen. Kavereit ei ketään tutustumas setään, siihensuuntaan meno -tulemas et teno. Antaa ajan heitel huttuansa keitel, periksi en anna -kahleisihin panna. Jos ei sormi liiku kintunpuoli kiiku, sit jo eri juttu -myönnän, täähän suttu.

20001118 Periaatteet kunnos...

Väliin kiroo oloo luontoansa noloo, toisinaan taas kiittää -itset hyviin liittää. Etkö mollis pelkäst senhän kiistän helkäst, kuvitan vaan tuolleen -tarpomalla suolleen. Periaatteet kunnos aistivuutta tunnos, ritsakkaakin löytää -huonoonpuoleens töytää. Kotona kun lojuu ärsii ikäpojuu, sanotaan vaik ukkoo -jol ei missään lukkoo. Viskaan riimit sivuil altistu en kivuil, moittikaa vaan reilust -tästä hommainheilust. Yhä tahdon jatkaa tunto uutta vatkaa, kynän näppein tarttuis -uusii aiheit varttuis.

20001118 Hitsiik haittais suru...

Minä olen tässä yksin elämässä, aivojani hiertää -toiset kaukaa kiertää. Silti onnen aistin tunnen riemun maistin, et saa silmäil luontoo -kaikkivallan juontoo. Hitsiik haittais suru pieni mielen puru, kun saa nähdä toiset -sisarukset moiset. Antavathan turvaa jos vain sinne kurvaa, väsymyksen vallas -pettäis olon kallas. Yhteisökin auttaa er, jos kipeit lauttaa, lääkärille hiippaa -kantaessaan riippaa. Kiitos menneel ajal sä et laittant hajal, itse tielläin kaaduin -arkisille maaduin.

Pentti Pohjola 20001118 (20001118) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu