20001125 2001071-Huh hellettä


20001125 ENIMMIN TÄLLAINEN...

Kunpa sais valoa riitosti mieleen
unohtais entiset haittansa,
siltikin yhäkin luiskailee pieleen
töhkillä täyttelee aittansa.
Palava halu ois ekstroja löytää
yhteistenkestävää aatella,
nauttien massuisi sellaista pöytää
sieluista soreaa saatella.

Enimmin tällainen, henkinen juttu
puseronalaisis tykyttää,
varovan arasti läheisel kuttu
hän saisi rauhammaks pykyttää.
Paljon jää piilohon iäksi tosin
luonne jo tuollaiseen viisailee,
kuitenkin levällään ollaan täs osin
selkkailunsorttisii piisailee.

Yksilöi ollaan myös avujensuhteen
reippait, tai laiskoina löhöömään
kerkeät väistävät helposti nuhteen
lootereil masut ne pöhöömään.
Annetuil voimilla askelii karttuu
huomiset hämärän peitossa,
usein kyl edistyst itselle varttuu
täytisin tunnoin kun keitossa.


20001125 SELLAISII HETKIÄ...

Huumorinkukka on kestävä
kalkkiksesvaipumaa estävä,
rinnassa ilo kun rytyää
alhaiset toiminnot, mytyää.
Kivat kun sattuvat nappihin
siinä ei raaskisi klappihin,
täydellä paineella hirnutaan
plussaisii kilvasti kirnutaan.

Sellaisii hetkiä nuuskien
varmasti vähemmän, tuuskien,
moisista vuosiinkin jatkoa
ei tartte esteitä katkoa.
Pienoista hyrinää harrastain
vitsien ytimii varrastain,
annetaan potkua polulle
lähtien reippaasti kolulle.

Nykyisyys moista ei tarjoa
liikaa on ylpyyden varjoa,
entisist tavoista potkua
selventäis nykyistkin sotkua.
Valoisan venttiilit ammolleen
jopahan lääkettä kammolleen,
nauru on evästä, uutista
kunhanpa tullakseen tuutista.


20001125 ENKÖ VOINUT LÖYTÄÄ...

Miten sieluuns pääsis kurkkaan
todellisest juuri,
ihan sinne, peränurkkaan
hämmästys ehk suuri.
Näinkö vähän mulla määrää
vuottenpitkin tullut,
takaperin hommii häärää
aatosroskat hullut.

Enkö voinut löytää rataa
yhteyden sillal,
harmauksis mieli mataa
varhain, sekä illal.
Tällaistako monen tulos
kädet hapuu pelkäst,
ihmisen et jättää ulos
rampuneena telkäst.

Jotain hyvää kaikes tässä
olonkulun myötä,
laajentunut, itsekässä
harrasteenaan työtä.
Suurin hukka kierrettynä
aran mielen turvin,
polunlinja vierrettynä
kipeist eros survin.


20001125 KULUNLINJA...

Hiljaksensa elo valuu
ikäukon kohdal,
kysytä ei, mitä haluu
automaatist johdal.
Kirjava on elontäkki
rajattomast värei,
voi myös paikoin, kalterhäkki
synnyttäen, ärei.

Liiotteluun helpost vaipuu
yksitoikkons alla,
kulunlinja mutkal taipuu
erheenhanduis, malla.
Päätäpuistain unist herää
järjenviisar toimii,
tunnonkamat esil kerää
roskat sivuun poimii.

Vuottamalla rauhaisasti
ymmärtelee yskän,
ettei pidä kauhaisesti
tulostelkaan ryskän.
Mielipiteet aateltuina
onnentunne sylis,
järkiperät saateltuna
eipä vähää hylis.


20001125 UKKOSPILVI PIMEET...

Riimikasaan ei tääl huku
vaikka usein värkkää,
mielenpäällä arkipuku
osaavaks ei tärkkää.
Kunhan vaan on ehtaa rieskaa
tottumuksen turalt,
synnyttäen hivent lieskaa
etäännyttäin kuralt.

Voimat ovat ylen vähis
iäntielle laanneet,
eikä muutost luullust nähis
kortit tuolleen jaanneet.
Hiljaksensa koipee viskaa
kulumiens rajois,
uusi päivä se myös riskaa
aateltuna ajois.

Ukkospilvi pimeet jakaa
tulleneeko kohdal,
ehkpä pisaroita takaa
kuivuut muual johdal.
Viikkokausiin ruti, helle
jospa pian muuttuu,
helpotusta vaikka kelle
poudal täs jo suuttuu.


20001125 HERÄTELLÄÄN HUOMIOITA...

Kukin meistä vastuun tietää
erilailla sitä sietää,
liekö kukaan täysin hyvä
vipajamat yhtään jyvä.
Helpost tulee mieleen pelko
ettei kerry riitost selko,
ollaan vähän tyhjänpäällä
mutkantakaa, niinkuin näällä.

Herätetään huomiota
pahimmoillaan tuomiota,
toki tasaistakin jonoo
kiihdyttäen vauhtiin monoo.
Menestyykin yritellään
ylösrappui, pyritellään,
ohittajat hihoi hipoo
vauhdinmyötä kieltä lipoo.

Pyrkyreitäkin on joukos
osan viihtyis piiloloukos,
kantoin linkkaan tallaajia
ylhäistenkin mallaajia.
Sekainen siis seurakunta
nähdään paremmista unta,
katse huomisissa tarkast
näppeinensä kiinni markas.


20001125 EHKPÄ SILTI...

Osittain on juttu silleen
allergisii ettei milleen,
kun on tuosta työstä puhe
yli lipan viuhuu nuhe.
Ehkpä silti toisenpäisest
näppinemme kiinni jäises,
osaamatta iloo tuottaa
varmansortin sanaan luottaa.

Ikävyyksii saamme aikaan
pirullisuus alkaa kaikaan,
ärhennellään tunkiolla
täydellisest, hunkiolla.
Pojat sekä tytöt myötä
pelkäämällä rehtii työtä,
maassa aistii turhanmujuu
köpelösti hommat sujuu.

Eipä vainkaan tää oo totta
mulla pelkäst, aatossotta,
leikkiä vain hirrest lasken
äärel oman, tuhkakasken.
Kamuihin voi aina luottaa
sehän kiintymyksii tuottaa,
piiri pieni täällä pyörii
etsiskellen uutta vyörii.


-:-

Tuttuja tapoja
-ja varoa pitää


Onni on elämää
-kehyksistä riippumatta


Ne ovat jättäytymisen haittoja
-kun koetaan, ettei koeta


Lohtu voi löytyä, millisekunneista
-on toki oltava tuolloin hereillä


Ei kaikessa yhtämieltä
-siellä autiomaa uhkaa


Toiset huomioon ottaen
-reppuselässäkin reippaammin


Hyvää on kaikkialla
-ja mielentilasta riippumatta


Älä itke osaasi
-pääsee taivas pilvestä


Vähän kerrallaan
-mutta herätteitä hakien


Sinne ei tarvitsekaan yrittää
-minne vain mestarit


Enennetään määriä
-mutta vältetään vääriä


Ahaa elämyksien puutetta
-kun lähdetään laimein mielin



Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu