20001125 Arkiharmaata

20001125 Ihan tuos vieressä...

Hotailen riimejä kasahan tässä ilman kun ahistais, olemainrässä, kone tuol peseilee itsekseen pyykkii -ei tartte vaivoineen äärellään kyykkii. Sitten jo imurii surruuttaa tuvas ikkunanpesuukin olis tuot luvas, voipi kyl olla, et jostakin laistaa -laiskana löhöilyst, tippasen maistaa. Kovin on ykstoikkoo päivämme täällä eipä noit immeisii raitilla näällä, nuoret he koulussa, vanhoikin vähän -unelunoloiseen, mieltymää tähän. Ihan tuos vieressä pytinkii pystyyn viraapelhommina, tiukkaust rystyyn, pyhäinkinkohdilla aherrust riittää -silloin voi tunnit ne hyödykseen liittää. Sähköisil valoilla illoinkin jatkaa vapaillemenoille, antaen hatkaa, perheisel monia muitakin huolii -jos sitten noitakin, antoisii puolii. Tällaista täällä meil syrjäises kyläs vainkaan ei olla me pahemmin hyläs, antaahan Vaalimaa kajoa pilviin -myöskin tuo Virojok, heijastaa silviin.

20001125 Pöydät ne notkuvat...

Ankeeksi syksy se ihmisen laittaa eipä kyl vanhalle kummemmin haittaa, päivä on lyhyt, ja vielä se vähii -ikävä puoli, et löydy ei lähii. Tuollaiset sietää kyl karistaa mielest rapsia surkea sanailu kielest, erehtyy lisää vaan syrjähän polult -kohta jo unteluus löytyvi kolult. Joku viel viikko, ja kynttiläinjuhla pukin sen kontista lahjojentuhla, muistettais rauhoittuu sanankin ääreen -ymmärtäin, aatellen tarkemmin hääreen. Pöydät ne notkuvat ruokienpaljoist kinkuista, pipareist, laatikoist, kaljoist, ähkyä vatsassaan monikin kokee -liikaa tul syötyä, sitähän hokee. Kohtuus siis kaikessa, parasta antaa jaksaa ne juhlatkin tyynesti kantaa, tiedä vaik oisikin Joulu se valkee -asiat sillensä, lumisiks halkee. Varma myös juttu, et pakkaset eessä kirkkahan kovaksi, jäätymät veessä, sitten vaan luistimet koipiinsa sitoin -elämänenentä, riuskasti vitoin.

20001124 Koita vaan siirtyä...

Laiskotustauti on armoton harmi älä nyt pirteä, sellaista varmi, tuo jos saa kyntensä tarpeeksi syväl -etpä oo auliina millekään hyväl. Koita vaan siirtyä puuhasta toiseen sihtaile katseesi haukasti moiseen, ikiseks liikkujaks olentas laita -vähäkin virike löllöilyyn taita. Yleisest ihmiset vastuuta kantaa tarpeisen kunnian jokaisel antaa, kaikkea tällaista elämä tarvii -välttääkseen turhuuden tökkivii sarvii. Jokaisel Suomes ei löytyne työtä silloinpa harrasteis olekin myötä, noilla voi peitellä suurimpii notkoi -kiusaimmanpaikassa, jopati rotkoi. Iloa yleenskin nostele pintaan laatua asettuu jonoina rintaan, muista et sisu on härmässä tärkee -taakseen kyl tarvitsee pikkasen järkee. Hosulin housuin äl siltikään hyppää mukavanterhakast asioist nyppää, äläkä kiukulle rakenna petii -luontevaa löytää on tällensä jetii.

20001125 Mistä vaan tulis se vanhalle...

Paljon ois töitä jos hommailla jaksais kyllä se vaivansa äkkiä maksais, ikkunanpesua, puulaust muuta -hymyhyn vetäisi tehtynä suuta. Mistä vaan tulis se vanhalle voima jolla jo muustakin, mielensäsoima, asiat kasantuu pakosti tälleen -itsensä hoksaa taas laistavan jälleen. Noista ne kertyvät tunnolle taakat yleisestottaen pelkkinä raakat, kynällätöhräily toki se auttaa -mietet jos pötkönä käsille lauttaa. Ehkäpä kituu näist, omainen tunto jotta voi ollakin velttona kunto, vuodet on ottaneet polulta sivuun -omissa liemissä hiljalleen hivuun. Kullekin tulee se eteensä tenka etteipä paikoillaan jemptisti jenka, siinä on nöyrtymän vuoro jo tulla -paistuvi heikosti, uutisenpulla. Ollaan silt vuottamas rauhaisast jonos hitaan vaik sortteja asustaa monos, joitakin rippuja ilostkin etsii -ennenkuin turtumus olijans metsii.

20001125 Iänkin laskuri...

Vanhalla muisti on osittain jäässä eikä ees tukkaakaan liiemmin päässä, kasvotkin kurttuselt rukkaselt näyttää -huolia huomesta, sisintä täyttää. Iänkin laskuri vinhasti pyörii aatokset enimmin pollassa hyörii, mistähän löytäisi kululle eväst -etteipä ikuisest laahustais leväst. Ponnistuspaikatkin kaikkosi mielest reteät sanonnat loppuivat kielest, yhdellä paikalla nuijuuttaa täällä -omansa kotinsa, lähistönpäällä. Sormet viel hapuloi hanurinkahvaa ikäväks, innost ei purkeile vahvaa, enimmin polkkia soitella koittaa -näppienkankeut harjotteil voittaa. Näytöt jo annettu jokaises sortis ylen on yksviivaa menemäinkortis, hyvä kun imurinvartehen vääntyy -siinäkin henkisest pikkasen nääntyy. Lojollaanoloa ropikseen kahmii muistojen pusikois, sielläkin lahmii, kivoja viitteitä kurkkailla jaksaa -elossaolo näin palkkoja maksaa.

20001125 Lauseita...

Kuvittelumme on arkea edellä -ja tipahtaa todentullen taas paikkaansa Sitä suunnittelee, ja suunnittelee -kunnes huomaa, entisissähän oleksii Olemalla sietävä -siinäsuhteessa tietävä Emmehän me tärkeimmistämme juttele -sellainenhan kammottaisi jo ajatuksena Asiat selviäisivät puhumalla -kunhan uskalluskynnys ylittyisi Rohkeallehan riittää rokkaa -lähteminenhän sitä kokkaa Laihana pysyvi lompsa -jos joutavanpäiväistä hompsa Maailmansivu on nynnyt ne peräs -hepä vast ehtiväin kapseisiin heräs Jos on monia asioita meneillään -kuinkahan koko komeuden käykään Elon askelmerkit eivät aina stemmaa -ja sepä se juuri vimmastuttaakin Kun ei jaksa, niin ei jaksa -onneksi huominen on sentään tulossa Kunniaa, kunnollakulkeville -on se vaan niin, ylempilentoista Horjumalla jo tasaisella -vähempikin värinä kurkistuttaisi kumoon Pakottava tarve -eikä tiedä mistä itsensä löytää Vaikka hiljaisuus ympäröi -ajatukset elämöivät Ehdottomasti luotettavinta -kun toisaalta autetaan Monet tahtovat tarkoittaen -vaikka ovatkin oloissaan Salaisia lippaita kaikilla -ja hellien huolehdittuina Yhteistä hyväähän -on helppo hukata Selittäminen johtaa usein siihen -ettei kukaan käsitä mitään Opettaja opettaa, ja oppilaat kuuntelevat -ja siihenpä se usein taitaa jäädäkin Johtajia on aina ollut, ja tarvitaan yhä -ketäpä kansa muuten moittisi Hiljaisuus on hyvää rakennusainetta mielelle -saa etsiytyä ehyempiensä seuraan

Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu