20001128 Vuotavat hanat

20001128 Noita kun vaikutteit...

Valtavan kivaa on kynällä piirtää aatoksii taltehen tällailla siirtää, olis vaik puista se eräitten mielest -tempasee aatokset tehosti pielest. Noita kun vaikutteit itseensä ahmii olemanunteloo väkiste lahmii, sotia kuvataan yhelmäst telkast -eihän voi tippua tiedotta kelkast. Kärsimys itseen se vaikkei tuo satu ihmistensydämiin, yhteinen latu, ehtikö kuoleva paikkansa aistii -viimeisen hetkensä tuskana maistii. Hirveitä kokemii Kurskissa tuolla kitumal tukehtuin hitaasti kuolla, sama se Itvallan kuolemanputki -nuoret ja lapset tuo hiileksi hutki. Ilmasta retkahtais, sehän myös menoo arvaamat laitteista löytyykin tenoo, mustista rasioist viimeiset sanat -kun on jo tulleina punaisil hanat. Ollaan siis otettui rauhasta täällä turvaisantunnulla kestoisuus päällä, vaikka tuol muualla kauheita riittää -Suomen saa sivuhun moisista liittää.

20001128 Lapsille pukki tuo...

Lauhaa on syksy, sen tajuaa tässä pilvisel pimeetä, hoksailee kässä, lähellä huippuaan todella juuri -kestämiskokemus melkoisen suuri. Hetkiseks tällaista ihmisil antaa kohta jo valostaa, taivahanrantaa, nautitaan Joulusta, kohthan se tulos -kynttiläin tuikkeessa, olema sulos. Lapsille pukki tuo lahjaisii kääröi aikuisil lisäilee hommienhääröi, komerot, huonehet, puunataan innoin -toivoa vuottavin kepeisin rinnoin. Sitten jo kuusi se raahataan tupaan nykyisin muovinen, päätynyt lupaan, vintist vaan hakee, ja levittää oksat -tuohon sit ripustaa kynttilät, moksat. Harrasta tunnelmaa Turusta lähtee muistetaan itämään kulkijain tähtee, siltä ei polulta yksikään esty -puseronalus jos valkoiseks pesty. Iloa ahdetaan riittäväst rintaan ehkäpä pukki tuo sukat, tai kintaan, tärkeintä henkinen rauha on löytää -kukkuruus täyttää näin yltkyllyyst pöytää.

20001128 Tuollainen kohtalo...

Sotiakäyneille kuolema tuttuu useitten päälle se tarjosi nuttuu, vaikka ol pojilla vähäisest vuosii -olivat kalmalle ehtaista kuosii. Äidit jäi itkemään rakasta lastaan kohtalonkolhut ol otettu vastaan, ilon se hukutti kyyneltenmäärään -oikeus edennyt, suuntahan väärään. Mitä voi pieni tuol järkäleel tuottaa ainoostaan rehtihin oikuuteens luottaa, omansa, armeijan ripeään mieleen -ettei pääs turmelus ohjaamaan pieleen. Tuollainen kohtalo Suomella eessä puolustustahtoa rajatta reessä, talvsodan kylmistä pakkasist lähti -säteil silt mallemme oikea tähti. Piippojenlaumat kun uraata huusi yhtä meit vastassa, ainakin kuusi, sai siinä soturit liipasint painaa -nokisel hangella rojoili vainaat. Ei ollut valkoisen miehen se puuhaa tarkastiottaen, täydesti huuhaa, massiivivoimas ei rippuukaan tuntoo -pelkästi kauheaa, tappamanruntoo.

20001128 Vaikka kuin päädytty...

Ihmisen tarvitsee herätä ajoin toki silt säädetyin olemainrajoin, ettei vaan kipujaan toiselle heitä -surullaan aurinkoo, yhdeltkään peitä. Raskaalthan tuntuvi tuskaisen reppu eikä nous helposti alustalt peppu, oikein kun keljua, nokka koht lakee -ajatusehtimä, hitaisensakee. Ohjat jos päästelee lerppuvaks aivan pahan on kerran siin pihdeissä vaivan, ystävät tulevat ehdoitta mieleen -etkö vois jelpata, sitäkin kieleen. Vaikka kuin päädytty ahtaaseen nurkkaan sieltäkin homeisist, valompaan kurkkaa, ei ole peliä vislattu poikki -yhäkin kohtuusti uusihin loikki. Tyytymäpuolen ei kiehua pitäis selkeitä aatoksii silloinhan itäis, pelkällä järjel ei maalihin päästä -oloais tunteilla, kulumast säästä. Huomisenhuolet ei tänään saa painaa kokemusperäisilt neuvoja lainaa, etäisyyt hakien, silmien siintoon -yleisest ottaen, kaikkiseen kiintoon.

20001128 Hidasta varmasti...

Ihmisenosa ei aina oo helppoo siksi on suotavaa, myötäisenjelppoo, voihan se käydä, et itse on suossa -kohdassa vaikeas, henkisest tuossa. Kylmäst jos torjuvi jokaisen luotaan alkaa tuo ruuhemme enemmän vuotaan, horkassa hytisee synkeäs yössä -elämän paljaus kolisee vyössä. Otetaan opiksi laiskaisenläksy etteipä ollakaan huomises äksy, taotaan päähämme oikeat säännöt -kestetään nurkumat. linjahanväännöt. Hidasta varmasti montustanousu lepattaa jännitteist useinkin housu, sydäntäavailles kestomme surkee -tuolla vaann tavalla edistyst urkee. Ainahan mokat kyl pysyvät mieles rippeitä terävist, asustaa kieles, mutta kun nöyryyden ohjeekseen ottaa -keveemmin huominen tullessaan mottaa. Lahjasthan nautimme pelkästi juuri etu se kulkijal ehdoitta suuri, taivutaan ennen kuin hämyä liikaa -silläpä silmällä kaverkin tsiikaa.

Pentti Pohjola 20001128 (20001128) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu