20010305 Mielenpölyä

20010305 Kevättä kohti...

Maaliskuuta ollaan menos päivänpitemp, se ei tenos, viluin luulis lopuillansa - kohta nauttii kevääst kansa. Päivetystä löytyy pintaan herkänsävyi uiksee rintaan, luonto pian siihen herää -elinvoimaa extraa kerää. Talventunnut luodaan päältä ilon kiljahduksii täältä, onni, että vuosii riittää -helminauhaan, menneen liittää. Krempoist silt ei pääse eroon jonkunmäärän laittaat veroon, se ei estä hyväinhetkii -puistomaisiin tehdään retkii. Aktiivisuus kevääl kasvaa se on mielen suksirasvaa, kyytiä saa nurkas-olot -muutkin tunnetilain polot. Ympäristöö vihree täyttää silloin satumaiselt näyttää, alla nätin pouta-taivaan -eliksiirii löytyy vaivaan.

20010305 Yhteyskatkoista johtunee...

Yksin on ymmällä tarkoitusperist ei löydy itua olevist kerist, jelpparein suuntaankaan viitsis ei -hunningonpuolelle tuo kyl vei. Vaaka nyt kallellaan sinne ja tänne sietoisist lerppuvi löysänä jänne, hitsi kun näivertää mielessä -tulkivensorttista kielessä. Onkohan pelkästi pintaisen sorttii rynkyittää tarpeetta olemainporttii, valheko itseään esittää -suunnitepuolia vesittää. Yhteyskatkoista johtunee tosin että on oikeissa pelkästi osin, runttailut pyörrytti nuppia -kaatoivat alassuin kuppia. Hiljalleen pitäisi vaateri löytää suinpäin kun pahkaa sit seinähän töytää, ruutiaan kuivailla uunissa -viihtyen enemmän duunissa. Jospa viel aurinko sulattais jäätä lievisi vastuksilt heikkoa päätä, näkymät enemmän kukassa -toiveisenkipinää tukassa.

20010305 Miten ja milloin...

Yhteistä toimintaa pitäisi löytää einestä täyttämään henkistenpöytää, näin ei sit oisikaan hukassa -toiveitten idut ne kukassa. Miten ja milloin se hoituisi hyvin että tuost enentyis, ihmisensyvin, tuotapa sietelee aatella -miellettä pidemmäl saatella. Hevosenpotkuja huonoista tullut alkuiset astelmat tyhmyyttä hullut, senkin saa snaijata mielessä -oikeit et lauseita kielessä. Perumishenkeehän ajoittain tuppaa yksilläpaikoin kun päiviinsä kuppaa, olis täst vähästkin erossa -ettei tuost tyhmyydest verossa. Soudulta, huopuulta, kauempaa näyttää erlaiset tuulet jos purjeita täyttää, haaksi voi hajota hommassa -olemal ikuisest kommassa. Aika kyl ohjailee suojaavast meitä viitottain vastuilla huomisenteitä, nöyryyttä pistäen pirtahan -ujuileen sutjakast virtahan.

20010305 Leikkistä perua...

Ihmiset huutavat elonsa perään minäkin riimejä nupistain kerään, eihän nuo toki oo leiville lyönny -yhtäkään aatosta en ole myönny. Tärkeintä juuri et jotakin rassaa mustiakohtia olossaan hassaa, näinpä sen päivän taas paistavan näkee -uusia juttuja huomisis käkee. Kaikilla ei ole taitajan lahjoi pikemmin juuri noit, hullutteinkahjoi, alkuun kun pääsee niin vauhtia piisaa -hektiseen huippeloon menoissa viisaa. Leikkistä perua lapsesta saakka ehdoitta kevenee olojentaakka, näistä kun nautitaan omassa pöydäs -ihan mit silkertaa, sihdissä, löydäs. Nättejä aatoksii paimentaa koittaa ilojenkelloja kohdassaan soittaa, ratkaisunlöydännät helmiä juuri -apuna yleisest, myötäinen tuuri. Välillä tuntuu, kuin tulokset syteen siltikin juurista uusia kyteen, parasta myötäillä henkensäheikkoo -olipa järjel vaik tukkoinen leikkoo.

20010305 Yhtälöt hajoaa...

Telkkari puuduttaa mieltä potaskaa tulee vaan sieltä, ei ole hengelle herkkuu -sielu ei saaneikse terkkuu. Yhtälöt hajoaa käsiin ankeaa ilmeilyy pläsiin, moistahan saanut on riitost -tipankaanvertaa ei kiitost. Orpona olo on rankkaa miten siin henkeään tankkaa, lähtemät turuille kulkeen -harmienhanoja sulkeen. Paljon ois kiitosten aiheit onnistuspuolisten vaiheit, ellei ois sählännyt pilal -kaikki viel jemptisti silal. Itku ei markkinoil auta siinähän peris vaan hauta, tuonne ei kiirettä kellään -metkuutta sijalle tellään. Väliinhän jurppivi mieltä eikä saa etäämmäks sieltä, melkein myös riemuilla osii -oikein kun juttelee tosii.

20010305 Ihan on sama mist...

Elämä ei ole pelkkää tuot metkaa useinkin hönkäilee haittaistenletkaa, milloin on missäkin piuhat ne sekas -arvojenalenteen silloinhan tekas. Pyydyksest löytyy vois kuolleena hiiri haisua itsestään, ettäpä kiiri, varppeillaoloa kaikki tää vaatii -joustavanhavainnot jutuista laatii. Ihan on sama mist ihminen kärsii hermostusperäisnä huolista järsii, jonoissa harmit ne vaappuvat luokse -eikä niit karkuhun kuunansa juokse. Silloinkin, asiat täytisest reilas kertyvii hävikkei mielessään peilas, aurinko paistaa saa syömmehen suoraan -yhäti tummilla oloaan vuoraa. Miksi ei rallatus huulille purkee pärställe vääntäytyy ilmeily surkee, on siinä toisille ankkurinmalli -ei edes unessa riemua salli. Kaikki tää totta ei todella ole noinhanpa mustasti rukkiaan pole, laajast vaan pitäilee suuntia sihtail -olemanlotjaansa tarkemmaks tihtail.

Pentti Pohjola 20010305 (20010305) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu