20010307 Yksistä ympyröist

20010307 Sitten jo ällättiin...

Arkinen ihminen puutteistaan tietää moitteittensanoikin himpusti sietää, kunhan ei kolhaista pilkalla -henkisenhävikil silkalla. Vuodet jo itsessään vaakoihin laittaa kukkeimmat kuvitteet roskihin taittaa, nöyryys näin ottanut omansa -tallaaja hoksannut somansa. Kaikilla meillä kyl toiveiset suuret lapsuudest juontuvat sellaisiin juuret, haaveittenhaasioil kerätty -ylisii määriikin perätty. Sitten jo ällättiin, väärihin vääntyi pursi kun karikkoin suuntihin kääntyi, ontuili hepomme, hemmaten -nykyisiin uriimme temmaten. Ei ole peli viel täytisest poikki yhäkin lätäkköin ylitse loikki, mitä nyt aika se harmuutti -takaiseen rivihin varmuutti. Onnella osansa tässäkin, tietty päivkirjan sorttista himpusti pietty, miinusten lisänä plussia -täyttämäs reppua, pussia.

20010307 Tervyydenmyötähän...

Elämänvoima sen tietysti määrää loikooko laiskana, intoisest häärää, kullekin tarjotaan osansa -täytellä hyödyillä posansa. Aamust jos saakka on vetoa työhön rensselit paiskaapi nopsasti vyöhön, käymällä hommien kimppuun juu -rallatusmielistä vääntää suu. Kaikki jos kunnossa, sen kyllä aistii puolises päivässä, eineestä maistii, siitä sit suihkavi jatkoihin -vipinää, -hetkeks vaan katkoihin. Tervyydenmyötähän hommat ne hoituu yhteisöniloksi täysinä koituu, muistaen nöyränä oleilla -hävikkii, henkisenkoleilla. Joskus kyl edessä esteitä riittää siltikin tahtoisi lakeistaan niittää, olemal täydesti omillaan -eri taas juttu, kun lomillaan. Päivät ne kuluvat rauhaisna sivu eikäpä olija toivoitta hivu, ihmisen onni on makoisa -tunnelma-alttius sakoisa.

20010307 Pitäisi tankata evästä...

Arkinen olija jukertaa juttuu toisia luoksensa äkisti kuttuu, mikähän hitsi nyt hammastaa -pelkkiä ruumenii vasuun saa. Totista touhua moinen on varmaan käyskellä raittia, tunnolla harmaan, jonojen hännillä luuhaillen -miinuksenmerkkistä puuhaillen. Hukkaan näin valuneet hyödyittä opit pelkästi taanteisist kertyneet kopit, noilla ei portteja avata -iloisenoloisest ravata. Pitäisi tankata evästä uutta vaanien valoisaa tuot tilaisuutta, siinä ei silmät ois vesissä -kukkeimpain laadut kun esissä. Sietäisi mallailla olleita pulmii hakea aidosti uusia kulmii, jopahan joutuma valostuis -elämänolema jalostuis. Kipinänhakua yhäkin putkeen heitetään henkemme ryöppyihin kutkeen, valmista lakeista leikkaamaan -itseä onnehen veikkaamaan.

20010307 Asiankohdassa sisuu...

Vaarojenpelkoa pitäisi välttää sehän se sielua tarpeetta jälttää, turha on kinttujen letistä -parasta, ei nous ees petistä. Asiankohdassa sisuu kyl riittää kunhan on toimintaa, mitäpä niittää, huopailuinkohdassa surettaa -varustust eittämät purettaa. Seikkailumieli on lähtönä hyvä kunhan ei karkeena ylisest jyvä, osaillen oikoilla mutkia -tarkemmin paikkoja tutkia. Hätäisenhommathan useast pieleen ei tule aatosta tarkkana mieleen, luulee vaik olevans voitolla -surkea merkitys koitolla. Yhtä jos jauhelee pitkästi päässä henki se äkisti umpises jäässä, karttoja alassuin tsiikattu -omienoheista, piikattu. Toiveitten tyrskyissä haalenee mehut entisenvoimis vaan keulaiset jehut, jollei tuost milloinkaan herätä -pisteitä koppahan kerätä.

20010307 Hyvähän vanhana...

Pyritään selvimään omaamme mieltä jospahan vastaus löytyisi sieltä, miksi on niukkaa tuo huominen -alhaista laatua tuominen. Käsityspuoliko vastahan laittaa uusien ominnan ettäpä taittaa, sujuttain oudoille laduille -henkisest hikisil kaduille. Maailma tarjoaa tietoa kyllä tyytyvämielisel, siinäkin vyllä, ehomman selon kyl haluais -sakkaumat ettei ne kaluais. Jospa nuo palikat loksaisi kohdal asettain inehmon tarkastijohdal, moittijat jäisivät iloitta -kaikkisest oltaisiin piloitta. Hyvähän vanhana toki on mennä vaik ei tuo ajatus kärkenä lennä, sietämishäviölt säästytään -mullikast laitumil päästytään. Nyt ei oo ajatus koossa se yhtään pelkkää näin potaskaa joutuilee nyhtään, into ei tietoa korvaile -ohje, sä äijä vaan lorvaile.

20010307 Hellitään sitä mik...

Itseään etsivä ihminen jaksaa kyllä se palkkion varmasti maksaa, hyvinä tuntoina huomisen -toisilkin arvonsa suomisen. Nyhertää pitää, vaik taito ois hukas oottelumielellä, henkensä kukas, näillä kyl taatusti pärjätään -eloomme etuisil värjätään. Turhaa ois odottaa, kätensä taskus varmasti saamiset näkyvät laskus, miinustenpuolelle heivaten -näkymät nolliksi veivaten. Hellitään sitä mik iloa antaa erittäin keveetä taakkojaan kantaa, ollaan vaan rauhaisan luottavii -yhteisel asial tuottavii. Palkintopöytä ehk etsijääns vuottaa sellaiseen aihioon täytyvi luottaa, onni on myönteisen mittana -höyhenenlaatuinen, vittana. Sitten voi huokasta, perillä ollaan laituriin purteni rauhassa hollaan, antaen arvoa vaivoille -tuohanpa täytettä aivoille.

Pentti Pohjola 20010307 (20010307) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu