20010311 Ristipistoja

20010311 Merkityilt hiihtäjilt...

Ihmisen syyksi voi paljonkin laittaa että se huomisen rientoja haittaa, aatellaan noitakin dopinginpuolii -useelle Lahdessaa kertyili huolii. Syyttelysormella monetkin viisaa kivienheittäjii, yhäti piisaa, maalta muk maine ja kunnia tuossa -huominen porssitaan syystänsä suossa. Kaikilt meilt virheitä tarkates tapaa ulkoinen olenta oisi vaik vapaa, sama on syyllistenpenkeillä olleil -näännytystaktiikka, tiukasti holleil. Merkityilt hiihtäjilt entisyys sivus pariin et vuotehen, irrallaan vivust, menetys pakahtaa tietysti rintaa -tulihan erheelle kauheast hintaa. Aika vast tasailee syntyneet kipeet korjauskeinot ei välttämät ripeet, syyttelyt yleenskin, tekoina helppoo -erinen juttu kun mielessä jelppoo. Varmasti nousee viel puhtoinen huomen sirkeäsilmäiset lapsoset Suomen, erheistään heidänkin täytyilee maksaa -yhä tuot elämän vaatimaa taksaa.

20010311 Jokaisel niksejä käytössä...

Tekemähalu vie huomiseen yhdistäin uudenkin luomiseen, antaen keinoja toimia -koppaseens etuja poimia. Jokaisel niksejä käytössä pitää vaan heijastuu näytössä, kone et alkavi pyöriä -rattahat iloisest hyöriä. Sitten jo seikkoja suoltelee vähiikin etuja puoltelee, ulkoinen merkitys hukassa -sielun kun sisäinen kukassa. Mitä on kirjoihin piirrellyt samalla taaksensa siirrellyt, eikä ees nuukia määrät nuo -rikkaudenpölyjä sieluun tuo. Vaikeaa sellaista kuvata äärisii piirteitä luvata, tajunta yksilökohtainen -moneenkin suuntahan johtainen. Pelkäst jos jässäisi tuolissa kurkkuaanmyötenhän huolissa, lähdetään poluille kulkemaan -tyhjien venttiilei sulkemaan.

20010311 Monttujen ylitse hyppäys...

Annetaan juttujen kulkea portteja ei tarvi sulkea, haittojaan hitosti pelätä -eivät ne rohkeaa selätä. Tuurilla laivatkin merillä paikannus-apuineen perillä, ihminen kun on hän ruorissa -kontaktit taitoisest suorissa. Välttely epäilyi langettaa luottamuspuolista, hangettaa, rehdillä rakentaa siltoja -paikkaillen tulleita kiltoja. Monttujen ylitse hyppäys huomiseen kepeä nyppäys, eikä oo puuhat ne pilalla -täytettä riittävi tilalla. Haaveita saa toki ruokkia kaipuisten peltoa kuokkia, sehän on jokaisen tapaus -ilojenkertymä, vapaus. Edetään ennakot mielessä käsitysselvyyttä kielessä, vuoro on jokaisel omansa -noukkia taltehen somansa.

20010311 Aatoksen annellaan...

Päivästä toisehen kulkea koittaa taakkojenalaisuus ilolla voittaa, kuinka se onnistuu, arvailuntyötä -ainakin nöyryyden mielisi myötä. Joillakin riittävi parempiin kanttii sivussaolijat enemmän hanttii, kaikki voi järkeillä omalla taval -vähemmäst huomioo, itsensä naval. Eristyskulmista silmäillen pelkäst ompahan etäällä keskiöntelkäst, muilla kun käsissään menojenohjat -hepähän laittavat sääntöjenpohjat. Aatoksen annellaan vapaana juosta kaiketi käpälät irrallaan suosta, olemat varsinkaan, kivenä kengäs -haittaisensorttina, ikuises tengäs. Läheistä luontoa silmäillä pitää monia ajatteit varmasti itää, palikat löytävät jetisen kohdan -vaistonkinvaraisen, uusihinjohdan. Kiitoksensanoja ympäril heittää etuisenosansa piilohon peittää, etenkin, vähäisen olessa kysees -henkisen herätteen, täydesti nysees.

20010311 Aivokuori säteil huonost...

Hanikoihin elon tarttui maisemia uusii varttui, jumittuivat olot tähän -se tok auttamatta vähän. Aivokuori säteil huonost happamuutta löytyi kuonost, sivuraide odotteli -missä liian nihkee keli. Näinkin pienest haalaeltu kakkosluokkaa paalaeltu, jopa kolmosestkin ote -pahimmoil jos yltyi sote. Kuvitelmat näitä tuottaa ei voi edistykseens luottaa, sorvinääri ilman miestä -taitavuuksii, esil piestä. Johdonmuan unohteli haprakkahan menokeli, vinotyyleist otti oppii -sehän sietämätönt roppii. Liiottelun tauti iski itsel ollen rakki, piski, kunnioittaa toki muita -heit, ketk vetää hymyyn suita.

20010311 Polku eessä kiemurteli...

Virheitä on helppo tuottaa nurinpäisiin jos sit luottaa, keinot silloin hujanhajan -vääräkohta, teonpajan. Järjestystä alunalkain eikä hetkee ylimalkain, niinkuin tässä suruiks mennyt -kiitostapa oota en nyt. Polku eessä kiemurteli huuhaasointui lauloi peli, äijäparka tuota jatkoi -edistykselt siivet katkoi. Ulospäin ehk rauhallista silt ei kohdal, kauhallista, jäänyt vaille täyttä sielus -kosteana moisest pielus. Haikeuttaan hukkaillessa itsee päiviin pukkaillessa, näkee toiset, touhun-innoin -rakentavin, riemurinnoin. Ei vaan kaikilt tuolleen luista hauikses ei riitost ruista, silti huristellaan uusiin -tyydyskellen laihaan muusiin.

20010311 Valonkajoi pyrkii sihtaan...

Ihmismieli uutta vuottaa miinuksii vaik arki tuottaa, ottais riemunhelmast lujast -etääntyikseen tukonkujast. Kaikenlaisii pikkujuttui suodatteleen olonsuttui, mitä kertyy väenväkist -iloo, nostaelis säkist. Aktiivit on haipuneina unohdukseen vaipuneina, jäntereisyys, ollut, mennyt -tuotapuolta jaksa en nyt. Valonkajoi pyrkii sihtaan elämänsä rakoi tihtaan, ollaksensa jäsen joukos -yhteisihin, lähdös, poukos. Niukentui kun matkanmäärä se ol taitekohta väärä, tyytyy ei ois saanut tuohon -näin ne kärryt juuttui suohon. Hengenpuolla rapinoita innonrippeen kapinoita, päivännousui uusii eessä -renkahia, jälkiveessä.

Pentti Pohjola 20010311 (20010311) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu