20010312 Linkkakinttuisena

20010312 Joillekin lykkää kuin...

Ihmisen kyvyistä arvailui riittää monikin menostaan onneaan kiittää, että ol paikalle osunut -onni sit höyhenel hosunut. Monet taas painelee niskansa limas kotoisii töitä viel tekevät himas, silti ei mammonaks aukene -rahaisten reserviks laukene. Joillekin lykkää kun manulle ikään tulojenryöppyä ei estä mikään, vaikka he tuhlaisi rajatta -sammio täyttyvi ajatta. Köyhäksitarkatun turha on potkii olemankoniaan lautasil lotkii, silloin kun näppösiin hilkun saa -onkin jo ehtinyt esteen taa. Harvoin voi olojen ehtoja muuttaa paikkaansa ihmisen arkisuus luuttaa, niinkuin ois käsraudat ranteissa -fiilinginsortti se hanteissa. Vielä ei nälästä olene syyksi oma vaan avuton muuttuvi kyyksi, ellei siit piristy jaksamaan -ilojen kipinöi raksamaan..

20010312 Näin sitä jakselee tahkoaan...

Ilo on elämän voima ja suola ankeisuus sensijaan pelkästi juola, otetaan hyllyiltä omamme -täyttäen riemulla somamme. Näin sitä jakselee tahkoaan kääntää tappiot helposti hyödyiksi vääntää, rempseellä otteella tietysti -kaunista käsillä pietysti. Murheista noista ei etäälle päästä vainkin näis kysymys olojensäästä, jos sitä lyhistyy turhista -tavataan itkujen purhista. Annetaan arvoa kunnianmyötä kaikessa tarvitsee puuhailla työtä, sitten voi rennosti lepäillä -ei tartte varojaan epäillä. Harrastenurkkaansa, juttujenäärel aivoille aatosta, säihkyä säärel, mitä nyt kullakin jonossa -vipellyshalua monossa. Siitä se lähteilee pyörimään pyörä aina ja uusista esillekyörä, tuosta ei luopua koskaan saa -äläpä hitois jää uunintaa.

20010312 Onneksi edelteit...

Henkien taisteluu elämäntiellä etenkin, varjoisenpolulla siellä, siksipä tarpeista oppimaan -täytettä arkehen koppimaan. Onneksi edelteit nykyisin riittää pestin vaan sellaisen sakaraan liittää, turhaa ois jäädäkin roikkumaan -entisten perskoihin koikkumaan. Ystäväsuhteita ei pitäis väistää rohkeast toisemme myönteisest päistää, hilliten harmit ne niukkoihin -laittaen ohjakset tiukkoihin. Kaikilla kivoilla jonkuiset varjot tantaluspuolien itsekkäät tarjot, sotkemas kivoihin kulkua -raahaamas etehen sulkua. Sankaritarinat vaikka ois poissa viihtyisii aatteita asustaa noissa, paras silt luullusti vähissä -ykstoikonsorttia nähissä. Etsitään ihmeessä tiellemme muutost laimimaan haitaksi kertyvää juutost, antamal onnelle osote -jospa sil puoleemme posote.

20010312 Noista voi heittää...

Ikä jos alkaa se kaluta liikaa nuorennusrohtoa herkästi tsiikaa, jostakin urkan et löytäisi -keveemmin huomiseen töytäisi. Onhan noit keinoja useita sorttei lonksumas kutsuvast aukisii porttei, siitä vaan rensselit olalle -tietomme oikeelle tolalle, Kuntoilupuolelta kutsuja kuulee ehkäpä pariinsa menevän luulee, myöskin tuo henkinen houkutus -aatoksenpuolinen koukutus. Noista voi heittää vaik ilmahan noppaa jollekin kantille varmasti toppaa, lähdetään tutustuun asiaan -kukkuraa löytämään rasiaan. Aiemmin toki ol tehtävä työtä vapuudennälkä et rehdisti myötä, tuollaisen kiertämä, väärissä -kunnia syntyilee häärissä. Vanhana valinta todella vapaa monenlaist menijää polulla tapaa, useimmil sirkettä silmissä -aivan kuin näytteleis filmissä.

20010312 Yhtään en värssyä ohita...

Riimejä raapustaa, mieltä kun pakkaa -aatost jos vähänkin, - eipähän lakkaa, olipa muoto vaik surkea -kerilt ei enempii purkea. Yhtään en värssyä ohita tuossa kaikkises keräilyvimmaisen vuossa, hölmöltä vaikka se kuulostaa -ohjeita kelleen ei tippaa jaa. Itselle vänkyröi vääntelen esiin pyrkimäl löytämään, omimmanpesiin, siinä se vaiva ja lunastus -henkisen niukkani punastus. Oppimapuoli kun lapsena nollas kaikissa turhissa näinhänpä rollas, aikuiset moisest jo varotti -silmät kun kauaksi harotti. Mieltymys halpojen romaanein paris siinä se arkisuus kimpusta karis, tuntui kuin itse ois sankari -juttujen jemptiksi vankari. Elämä opetti muunlaista kieltä haittojen sumakin kurkisti sieltä, pysyppä poikanen syrjässä -äkist oot totutust nyrjässä.

Pentti Pohjola 20010312 (20010312) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu