20010314 Tulvaluukuista tipahdelleita

20010314 Vilkuilemaan sivuil laittaa...

Ihmisel on tiedonrajat sitämyöten pelkäst ajat, haaveil ei oo aina siipii -kulkutiel siks sukast hiipii. Vilkuilemaan sivuil laittaa eihän tuost lie toisil haittaa, näkee minne jana johtaa -reaalisens silloin kohtaa. Lapsuusmuistoi ilontuojaks nykyisyydel ehkpä suojaks, mielensyrjään laajakaistaa -tuoreemmalle homma maistaa. siilalelles kohtehia odotellen johtehia, tulos näkyy valotaulus -aitoutta linnunlaulus. Kesänkauniin kertausta hakein aiheil vertausta, onnenkin sen ohittelee -itsellensä kohittelee. Rajallista toki riittää puutteellisest halmet niittää, kiva näinkin, sitä tuumii antaapahan mielen kuumii.

20010314 Tällaista muuten kun...

Jokaisen tahto ois tyyneys löytää istua yhdessä kaveripöytää, ettei siin laitettais menoja tukkoon -avaimii löytyisi jatkuvast lukkoon. Ellei ois voimia, siltikin mentäis huumorintäyttämät remuisest lentäin, unohtuis kerralla aiemmat mokat -riemujenreteiltä nyhdettäis sokat. Kelpaisi kulkea päiväisil ahoil nauruisii naamoja useella tahol, toivotteit viskoen menojen jatkoks -jottei ei yhdeltkään sortuisi katkoks.. Tällaista muuten kuin, - olipa heitto noinhan ei lämmin tuo arkisenkeitto, saduilla vainhan on kaunis se loppu -kulkijanpolul ei moisehen hoppu. Annetaan vuosien valua sormist irrallaan kaikesta ennakkonormist, hyvän vain hoksaisi opiksi ottaa -noinhan ei kenenkään reviirei sottaa. Haaveittenhakua, elämän nälkää määritepuolia, toisesti älkää, levätään ensin, ja lähdetään työhön -kiusaiset jääköhöt unhojen yöhön.

20010314 Itsevarmuus olis voima...

Monest tahtois jatkaa ilol silloinkin kun hommat pilol, eihän murhe elävöitä -tuskaannuttaa lisää öitä. Itsevarmuus oisi voima helpottuisi mielensoima, kevyt säkkiänsä kantaa -tsiikain reilust taivaanrantaa. Toivoa ei sivuunheittää pilvi onnenolon peittää, satain hengen haasioille -kosteut, ei tartteis noille. Viihtypuolta venyttäen huomenhyvän helpost näen, yhteispuuhin askarrellen -etäällä ois rooli pellen. Huppupäässä suunnat sekoo moni ekstra maassa, lekoo, karttalehtii sihtaellen -höperöintii pihtaellen. Jokaisel meil eväit riittää tulleistansa sopis kiittää, arkionnen olles myötä -kelpaa tehdä eteens työtä.

20010314 Ellei ois ahtaalla...

Suututtaa, kun olen peuhannut tyhjist kertyilee itseisen, vähyydennyhjist, hermosto reagoi nurjalla taval -jälkeinen olenta, ikäväst raval. Ellei ois ahtaalla omassa mieles valoisansanoja pursuisi kielest, toivottais jokaisel onnea pelkkää -näin ei oo silloin kun torsosti telkkää. Luulojain yritän ryysyistäin rapsii plussaisii pisteitä haltuhun napsii, jos se ei onnistu, mitä sil voisi -ainakin toiveita oikeaan toisi. Kaikkisenväärissa eihän tääl olla joillakin sektoreil jetissä holla, sanokaa ihmeessä, virhe jos näkyy -yritän korjata äkisti täkyy. Tajunnantietoa vaaleeksi vaihtain vikaisii päätelmii enemmän kaihtain, onni jos hymyäis ukolle sorjast -saisikin palkkion, vähemmäst horjast. Annetaan arvoa jokaisen työlle ottaen ohjeita älyisenvyölle, lauluksi laittaisi aamuin ja illoin -yhteinen hyvähän pirrassa silloin.

20010314 Jotkut voi aatella...

Sanojensorvuista pääse ei eroon yhäkin kyniä moiselle teroon, löytämät itujen ehdotont hyötyy -nälkäänsä tulee myös turhia syötyy. Välillä unohtaa kokonaan tarpeen entiset innosteet ehtivät arpeen, äkkii vaan huomaa, et kynä taas kädes -tietämät tipastkaan, mihin on pädes. Näinpähän määrät ne suuriksi kasvaa läheskään monis ei älyisenrasvaa, mutta kun lähdetty tällaisel tielle -vieköön nyt muassaan rohkeesti mielle. Jotkut voi aatella, tyhjistä onkii itsestäänselvyyksii pelkästi tonkii, noitakin liepeisiin taatusti tarttuu -siltikin hippuja uusista varttuu. Keveellä otteella, juuripa tosin leikkisel mielellä, kivasti osin, ellei oo mylly se jatkuvast käynnis -tuskinpa ensinkään mieluusti näynnis. Huvi ja hyötyhän solmussa näissä pikkuisten riimien tunnelmapäissä, viisaat kyl hymähtää, mitäpä noista -äijä ei eroa, vähyydensoista.

20010314 Tarvitseisko innoin...

Puntaroi kun riimijuttui ilmenee, et paljon suttui, alamittaa isot määrät -keinonpuolet, osin väärät. Tarvitseisko innoin luoda kaikkee pramimmalle tuoda, ettei sekundoja esiin -jättämäl ne piilonpesiin. On vaan tottumuksenvoima hälykelloin lailla soima, jotain pitää nupis liikkuu -turhansorttist, jouten kiikkuu. Että lajitella tehdyt paperkoriin paiskain ehdyt, tuo ei sovi ukon pirtaan -kaik vaan höpö, myötävirtaan. Hämyntäen omaa pesää ei tee naapureilkaan kesää, mutta silti reilu peli -ajassansa ainkin eli. Joku tarve hoputtelee mielensyrjään koputtelee, rakenna vaan värssykasoi -omiashan, ovat tasoi.

20010314 Ei täs ansioilla...

Nurjist itsee irti nyhän lupauksen teenpä pyhän, kunnes miel taas makaa maassa -eloneväät lukos, haassa. Loiskumista sinnetänne omis näpeis ei ain jänne, perussuunta toki iloon -hitisiäkös kuuruis piloon. Valonmäärä yhä enii sekin syrjentelee tenii, joita jossain nurkanseudus -alamittaist, etttä reudus. Ei täs ansioilla mennä sinne saak ei keppi lennä, tyytyminen arjensyliin -pahimmoillaan, jopa hyliin. Yhä löytyy etuinainet hiljentämään myrskylainet, jotta pursi pinnal kestää -kohellukset liiat estää. Toivemiellä, sillä juuri apuna viel hyvätuuri, esit ehommaksi löytää -höyhenemmäst huomeen töytää.

20010314 Eellisin vuosina...

Miten näit vaivojaan pitäiskään kantaa aatoksen muualko siirtyä antaa, vaan kun on kävelynsieto se jumis -hitoistko niskahan iloja sumis. Kaupassakäydessä enentyi haitta jo olis riittävää, ongelmikslaitta, lonkanpa tienoilla ärseys pesii -arkisen rutiinin väkiste kesii. Näinpä tuo kuntoilu, lomille laittaa jatkuvan rutiinin jonoisuus taittaa, sen kyllä ymmärtää, vuosista johtuu -tuoneeko tietoisuus hetkenkään lohtuu. Eellisin vuosina merkkejä tuosta kulumapuolisten saantojenvuosta, pitkään ehk kimpuraa huomisist löytää -jopa tuos, maratonlaatuunkin töytää. Surra ei tuollaista, kevät koht eessä välkkyvänhohtoista löytyvi veessä, lumet kun häippäsee auringonpaistees -näin jopa ihokin päivetysmaistees.. Tiliä elämäst tässä ei puuhail yhäkin olettaa, annetaan nuuhail, hiljemmin kulkien, taikka sit topis -päiviä toistensa niskahan ropis.

20010314 Ikuiset mokat ne...

Kyllä sit välil on todella torvi ei pyöri himpustkaan aatoksensorvi, liikkeen kun kassalla ostoksii maksaa -siinäkin erehtyy, virheisest raksaa. Ikuisest mokat ne kulkevat parves yleenskin onnistus, todella harves, tuhansii kertoja hävetä saanut -piruisensorttisest, vinossa raanut. Hätäisest mielestkö erehteet johtuu sellaisest tiedostkaan kuin olis lohtuu, omassa sisässään huolia kerää -anteeksiantoa itselleen perää. Selvähän se kun tuot koneisest toimii määrätys järjestees juttujaan poimii, yksikin liike jos totutust vinos -erheisenhankalat silloinhan pinos. Järki se pitäisi otella käteen mietellä ensiksi, sitten vast päteen, unehtuu ukolta tuollainen juttu -silloin se virnistää, hittoisensuttu. Elämäns iän saa varppeilla olla koska taas horjuissa säheltää polla, hiukastkin hätiköst miinuksii löytää -arkensa ankariin silloinhan töytää.

Pentti Pohjola 20010314 (20010314) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu