20010320 Kapoista karheelle

20010320 Kivat silt tallentui...

Hiljaisestheikkoja poluilla riittää askeltenpainoja raajoissa, tuostakin seikasta passailee kiittää -venhe et vapaana vaajoista. Yritysmielikin monille tuttuu rivakanrempseetä hihoissa, kuumissaan viskattu niskasta nuttuu -meuhailtu kotoisis pihoissa. Monest myös lämmennyt turhasti polla erheenkinpuolelle painuttu, ulkoa katsoen hukassa holla -omamme vähäisyys vainuttu. Eikä oo kaveri jaksanut kuulla jäiset näin sieluhun solahti, melkein kuin toinen ois hutkaissut puulla -tunnosta paloja kolahti. Kivat silt tallentui helminä mieleen siel ovat sorjasti rinnakkain, oikeita määritteit etsiytyi kieleen -murheisii tuolta ei löydy lain. Näinpä sit kehitys etehen uurtaa luonnonkin lainpa sen armoilla, todella tärkeää suuntaansa puurtaa -haltuhunsaaduilla varmoilla.

20010320 Elämännälkäänsä...

Muistojenpolut on vehreitä kohtii siellä saa rauhassa tuumailla, aremmal mielläkin esille tohtii -henkensä herätteit tsuumailla. Voi niitä kivoja, mit oli ennen sutjakast nuorempan humppailtu, paikasta toisehen liukkaasti mennen -toiveitten kupliikin pumppailtu. Elämännälkäänsä eväksenpuolta löytyili lajeista monista, valoisaa naurua, tirskuista tuolta -nauttien juttujen lonista. Väl-aikatietoja, niitäpä juuri tarvitsi harjoituskaistoiksi, pienestä jutustkin, mielessä suuri -sovittuin arasti vaistoiksi. Kesäinen leppeys mieliä halas rannalle veti kuin pakolla, yhäkin uudelleen aaltoihin palas -vilu vast etyytti sakolla. Nytpä ei moisesta puhetta enää vuosienkuorma kun niskassa, hiljainen liikkuilu tuottavi tenää -sääri ei korkeelle viskassa.

20010320 Kiitoksel päiväinsä...

Aina ei oivalla omaansa tilaa kun se on liiasti lähellä, vaistoisenvoimalla kaikkea pilaa -utuiset tarpeetta nähellä. Sellaisest seurailee isotkin itkut yksityispuolella tosiaan, kipeää aikaansaa henkistenkitkut -etäältäseuraten nollaa vaan. Kiitoksel päiväinsäkulkua muistaa ohi kun erkanee nuivista, normaalitasolla jotenkin luistaa -siunailee poskista kuivista. Luulo ol aisoissa, metsä kun ryski elämänilot ne hukassa, ihmisyyskone se kako ja yski -valkea levisi tukassa. Olipakerran, siih mappihin laittaa putsaillen pölyjä vaatteista, katkerankirpeän ilmeilyn taittaa -nythän jo perillä saatteista. Pitänee katsoa, kunnepa astuu tallates routaisel raitilla, jokaisel ihkainen omansa vastuu -miten on kupillaan maitilla.

20010320 Ajat nyt muuttuneet...

Ihmisel tarkoitus hyötyä tuottaa ettei ois riemut ne korteilla, jokaisen sanahan uskaltain luottaa -pyssäillen naapurein porteilla. Näinpä ne kuluisiit sutjakast päivät sopivan metkasti, jees ja juu, kaikkiset aristeet entisiin jäivät -vähillä pidetään tuosta suu. Ajat nyt muuttuvat vinhalla vauhdil hitaat ei ehditä perässä, kuin siinä remmissä selveiskään lauhdil -ollessaan kesäises terässä. Porukka hajoaa jonojen nauhaks eväät kun entisel ukolla, ämpäri tarvittais, mättäilykauhaks -jotta nuo avaimet lukolla. Kiintoisaa todella tekniikan kiihty vanha on moisesta sivussa, nuoremmil passelii varmasti viihty -öin sekä päivin kun vivussa. Entisten arvo silt sietävi muistaa pelkän tuon vaaterin avulla, huomises paremmin, kevyymmin luistaa -ollaanhan oikeisiin kavulla.

20010320 Kaikki on tuttua...

Miksihän riimeihin huolia laittaa elämänpolku kait sivussa, jospahan alla on joltista haittaa -näpit kun ohjailuvivussa. Suppeat suuntimat, pihalt mit näkee lahdelle katseensa kääntäen, toisaalla sitten jo peltoa, mäkee -asiat eduikseen vääntäen. Kaikki ol tuttua millilleen juuri ikäns tät silmillään sihdannut, tietyst myös ollut on joltinen tuuri -syntymäpaikka, ei pihdannut. Omassa huoneessa unoset yössä kohta, min indeksi nousussa, ponnistuslautana aikanaan työssä -sutinanvipinää housussa. Sesonkimeiningit laittoivat ehtiin ennenkuin esteri kasteli, yhteisest asiat todella tehtiin -hiipakast jokainen asteli. Tuosta myös tyytymyst mielelle kertyi sitten kun hellättiin hommista, ylenkin laveiksi muistelut vertyi -kilpa, jop tulleista kommista.

20010320 Keväimentarkkailu...

Tappiomieli on luullusti pintaa uusi ain värjyttää vanhaakin rintaa, loiske vaan ulos ei aina näy -fuusio siltikin mieles käy. Seulomal päivittäin tullehet aiheet pakosti puristuu ulommaks kaiheet, onnea juurihan moinen tuo -kultaisenverkkohon silmii luo. Keväimentarkkailu rikastaa oloo laittelee etsimään valoisankoloo, talvesta tällailla toipua -pelkistä metkoista voipua. Ajatuspuoli se skarppailee uutta mielien hyödyntää tuot tilaisuutta, suvi kun levähtää etehen -taivahansinistä vetehen. Miljoonat kerrat on tutkailtu tuota esteistenohitse väistäilty suota, yhä on kaverit skarpanneet -silloiksi huolille harpanneet. Yhä siis yrittää täytettä löytää koristain sellaisel elämänpöytää, syntymälahja kun annettu -valmiiksi matkal tän kannettu.

20010320 Liikaa jos odottaa...

Kevät on käsillä tässä ja juuri odotusoletteet, määränä suuri, löytyiskö lohtua mielelle -potkut et antaisi pielelle. Elämänsaldo ehk turhasti kevyt jotenkin litasenviistosis levyt, mitkä ne onnehen ohjaisi -ruuhi ei tarpeetta pohjaisi. Liikaa jos odottaa, mahainen lasku tyngäksi vääntyvi kokijal kasku, vähillään täytyilee pärjätä -kuvitteil huomista värjätä. Periks ei siltikään juuri saa antaa kuormii vaan tyynenä niskassaan kantaa, jokaisel määrätty taakkansa -heikoimmil, täytinen raakkansa. Talvisenharmajat joutavat hiiteen odotusjohteiset laitetaan niiteen, väristä saanemme kangasta -ihanantyylisest langasta. Ulkoinen kuori on esteenä monil lähdetään piruuttaan uusienlonil, tiedä vaik menemään ihastuis -arkisenhaarniskaans vihastuis.

20010320 Siinä saa miettiä...

Jokainen tahtoisi asua kivois handunsa jämäkäst ohjailurivois, ettei noit lipsuja kertyisi -olo et terävään vertyisi. Monast kyl väsymys esteeksi tuppaa parasta vauhtia samalla kuppaa, mitalit ettei ne jaossa -hirmuisen etäällä paossa. Siinä saa miettiä suorat ja väärät kustapa löytyisi tekemiin määrät, laiskuudest etteipä moitittais -itselle paikkamme voitittais. Tahto se taipuilee tilanteenmukaan aina ei hitoissa myötäisensukaan, unelmat karisseet pellolle -nihkeinä myöskin tuol kellolle. Haitoissa piilee silt itujenjuuri korjaustarve kun hirmuisensuuri, pakko on varoja etsiä -rapaista huonointa metsiä. Ulos ei kuulu silt melu ja ryske mielessä sisällä pelkästi jyske, toivois et kelpo siel voittaisi -säveltä sieluisuus soittaisi.

20010320 Vanhuusko tässä jo...

Ylpeinä ommellaan itselle takkii kosk ei oo tullut sit täytistä pakkii, elämän kärjet on edessä -virettä menoises vedessä. Aina ei värssyt ne pollaamme täytä vaikkei sen kummemmal tilanne näytä, sanain vaan tulvat ne tukossa -epäilyi heräjää ukossa. Vanhuusko tässä jo alkavi painaa eikä saa menemilt tipankaan lainaa, tällainen hirvittää hukallaan -riimienrustooko pukallaan. Eihän tää koskaan oo sujunut laadust per-aate siltikin haltuhunsaadust, nytkö näin aikaisin jumittaa -tyhjyyden olohon sumittaa. On kait noit vuosia jemmassa mulla ei pitäis toppuisen lähelle tulla, ainakin rimpuilen tuota päin -valoa putkenhan päästä näin. Katsellaan huilaillen huomista silmiin oisko sil jotakin roolia filmiin, laiskuus tääl kantelee veroa -entisest mielin ei eroa. -

Pentti Pohjola 20010320 (20010320) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu