20010322 Muistojen vivahteita

20010322 Lahdella laivojen äärille...

Muistojen vivahteet mielehen jäivät lapsuuden poluil kun kuljettiin, silloin ne paistoivat heleinä päivät -tarkasti taltehen suljettiin. Rannalla uiskeluu, venheessäoloo suurelle vuorelle kivuttiin, lompkien louhoksil järkäleinkoloo -monihin mukaviin hivuttiin. Lahdella laivojen äärille kurkkiin utelumieltä se lämmitti, selkreinin talonkin tönkäisiin nurkkiin -poikien porukka kämmitti. Entäs tuo lehmien kauempaanouto suuri kun haka se pelotti, kosteikkopaikkojen tuoksujensouto -aurinko hikisest helotti. Isälle Mantalta tupakan osto sinne kun itse ei ehtinyt, pitkästyspuolel näin pikkuinen kosto -tunnelmii taltehen lehtinyt. Heinää kun latohon tallattiin innoin kuormankin päällä siel painona, olemapuoli ain rehtisin rinnoin -luonne vaik hiljaisen kainona. Useinhan mietteilee joutessaan noita alkuisten vuosiens kulkuja, henkisel leivälleen etsien voita -ilol kun mieles ei sulkuja. Muistissa tarkasti tärkeimmät siellä joitapa unhoita koskaan ei, suloisen aitoa esillä piellä -harmimmat tuuloset unhoon vei. Talvisin tekivät puutöitä illoin pajuihin rekiä laittoivat, rysiä merehen keväällä silloin -ahdin ne antimet maittoivat. Ihan kuin filmiltä heijastuis esiin sirpilläleikkuutkin viljojen, valkeeta riihien nokisiin pesiin -hartaustunnoilla hiljojen. Puintikin raskasta nulikoil lyöntii välises, luan sen tilassa, hätäistä murkinan kiireistä syöntii äkist taas huiteluun hilassa. Mustalla naamalla ilo silt pinnas huumorinhelmiä heittivät, täyteistä tuntua varmaankin rinnas -väsymyspuolens, sen peittivät. Sisarusparvi kun isommaks muuttui ol tuossa sutinaa kyökissä, poikamiessedät he toisinaan suuttui -niskaankin pahimmoil hyökissä. Kuka siit metelist aamuisin varhain oisikaan iloita jaksanut, nukkuisen matin kun vierailu parhain -juurkohta palkkion maksanut. Eihän me juntikat mallailtu tietää häiriöhommis vaik luisteltiin, kutapa kukakin esteitä sietää -omia telmii noit muisteltiin. Vanhin vaik sarjasta iässä olin tietoiset tahdotta kuljeksin, omaani huikkua vaistoisest polin -ahkeran, tohelost suljeksin. Paljon ois enemmän ehtiä voinut sen vasta ukkona älysin, mullei kyl kersana riitosti soinut -turhissa touhuissa hälysin. Hermostusherkäksi kuoriutui pappa puuhiin kun pitänt ois tarttua, kiroilunvoimalla, narujenlappa -ekstraista turha ol varttua.

20010322 Hyvin on haprakka...

Laitan taas itseni uudestaan vaakaan koska on haittoja tiedossa, monia samoja tuhannest jaakaan -uiskellen liemessä miedossa. Kaikkiset tehtävät löperöst poimin antaen arvoja muualle, selityshenkisin hämäränvoimin -itseä komennan ruualle. Tuumailen, miten mut kaverit mieltää sehän on tärkeä seikka juu, haluaak jokainen yhtyydet kieltää -vaikkapa potaskaa puhuis suu. Hyvin on haprakka tunteittenpuoli lotkosti liikettä raajoissa, nupulle herttaisuus aikoja kuoli -tähteet vaan lilluvat vaajoissa. Menetyst tässähän mittailen juuri lieköhän kopas viel evästä, täytyiskö otella nöyrtymäkuuri -paikkansa uusihin revästä. Sattumat seuraavat uppoovaa laivaa var-rikkoon ehkpä jo jouduttu, yhäkin tahtoisi menneitä kaivaa -miten täh erakkoon souduttu.

Pentti Pohjola 20010322 (20010322) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu