20010323 Mielenlakaisuita

20010323 Arkista patinaa...

Riimeistä roppia mielelle löytää koristaa kummasti arkisenpöytää, halpaa on todella huvia -eikä siin kumarra kuvia. Arkista patinaa sellaiseen siirtää tuntoisen kiemuroi esille piirtää, lähteepä levoton mielestä -isoimmat etsinnät kielestä. Tasaisel tahdilla väsyjä väistää aina sen sopivan, kevyysti päistää, sihdaten hotuja huomiseen -elämän tuoreeseen tuomiseen. Palvelumieltäkin hippunen joukos oleillaan riitosti mukavainpoukos, irti ei koht sitä osaisi -nukuiskin tehosti hosaisi. Uutimet vetäen päivältä naamalt eikäpä lakata tarpeeksisaamalt, jopahan lyyti se piirtelee -huolia tuonnemmaks siirtelee. Helppo on kynää tuot paperil lykkii makuises asennos rennosti tykkii, kaikki näin kohdallaan kunnossa -ikäväin poispesu tunnossa.

20010323 Häviöhenki sä etäämpän...

Ainahan pitänee yrittää oppii saamalla tiedosta käsille koppii, ellei se hommana onnistu -riitosti silloin ei ponnistu. Maailman ajat on tahdottu voittoon yltäillä kultaiseen, sooloisensoittoon, jokaisel riitä ei pallia -sihtaillaan ekstroista mallia. Häviöhenki sä etäämpän pysy toiselta suunnalta mahiksii kysy, nyt olen päättänyt pärjätä -huomista iloiseks värjätä. Kuoppien ylitse kimpoan ruojun ehkäpä näinkin mä pikkasen huojun, silti ei sisua tukista -ryypätään mehua mukista. Elämänohjeita etsiä pitää tuostapa alustast tehoja itää, kunhan ei nukuta pommihin -ruvetaan salamast hommihin. Tohditaan muitakin keinoja etsii samalla vähyyttään ilmaiseks metsii, vääntäen kahvasta kaasua -patojenalle tuot raasua.

20010323 Hulluu ois ootella...

Jokaisel riittävi elämäs siru etteipä toimetta lojoissa viru, siitä on hitsisti hyötyä -huomistaan ei tule myötyä. Aina voi palata lähtöisel kohdal tuosta sit uudesti vauhtihinjohdal, persukset maata vaik raapisi -evästä enemmäks kaapisi. Hulluu ois odottaa matojensyöntii sitäkin karmeeta, ohehenlyöntii, tuonverran haetaan terästä -jatkohon, ensmäisest erästä. Riittävänkanssa on sitä ja tätä turhienvarahan, hommaansa jätä, uunissa taikina paistuilee -elämänatria maistuilee. Leikkiälyömällä patentit löytää keskelle rähinää, sovussa töytää, näin sitä pärjätään huomiseeen -jokaisel arvon sen suomiseen. Nautintaoikeus kerrasta kohdal seikkailumielisiin uusihin johdal, aivan kuin kukka ois rinnassa -timantit entises hinnassa.

20010323 Ihminen tuo unhoo kivan...

Mir se äsken alas tuli ilmakehäs lähes suli, tuosta ei oo enää huolta -siinämieles, päivänpuolta. On kyl melskeit monii muita niuristuttain hädäl suita, ihminen tuo unhoo kivan -hakee esiin, ärsyinrivan. Pitäis nähdä surunluonne kurkistaiksee verhoin tuonne, nälkää, viluu, suurta tuskaa -kofliktit ne muas kuskaa. Tasapuolta ei oo täällä pallosemme pinnanpäällä, lähel ei nyt ihan sitä -hirveydeks, mainiit mitä. Ei siis kaikil olot hyvin työttömyys se kolo syvin, Suomessakin puute kurkkii -nurjemposain menoi surkkii. Kosk me ollaan itsekkäitä haalaellaan esiin näitä, yksilö ei paljoo taitais -vaikka itsens surult aitais.

20010323 Mitä muuta vielä muistais...

Heiketään me vuottenmyötä aika tekee omaa työtä, rapistutaan päiväpäivält -eikä välttyellä näivält. Varastossa silti tietoo nurjapuoli, osin mietoo, kaikel tällä jalka nousee -jännitetään yhä jousee. Uuttakin on tarve oppii sitä mieleistänsä koppii, että huomenvalo paistaa -messevältä matka maistaa. Ystäviä löytyy riitost tuosta suitsuaapi kiitost, palikoille paikat hyvät -itäneinä kelvost jyvät. Mitä muuta vielä muistais sutjakkuus et vauhdil luistais, haitansietoo toki olla -viilipyttymäinen polla. Kaikkee kaunist yhä lisää nyviskellään siten nisää, aika vaikka meistä eroo jälkeentulleit into teroo.

20010323 Malttamatta puntaroida...

Riimi ei se aina tuossa joskus aatos ihan suossa, väsymyksen myötä kertyy -levonjälkeen, uudest vertyy. Kokeilu on siitä malli ettei syty aina nalli, polkimet vaan pyörii tyhjää -yhdensuunan äärel nyhjää. Malttamatta puntaroida eihän kelpoisesti voida, tämä järjen alttarille -puoltolause, ehdoit mille. Sisenny ei aina aihe on se harmillinen vaihe, kuitenkin on ehdotonta -väkistjatkain, tulos sonta. Jollaintaval valikoiden henkisesti herkäst soiden, uskaltelee ujuu tielle -ohjaksissa jopa mielle. Teutaroihan joskus koni ellei himpunvertaa loni, surullista, väkipakko -määrättynä moisel sakko.

20010323 Hakeudutaan haitoist eroon...

Mitämilloin itsest sanoo toisii ymmärtämään anoo, hengessä kun liikaa tuulee -asioita, väärinkuulee. Edestakas paiskoo mieltä stabiilii ei löydy sieltä, rinnanpuolen ryminöitä -valvottelee turhast öitä. Hakeudutaan haitoist eroon näin ei laskut kerry veroon, oppimista tuo se tarvii -väistääksensä harminsarvii. Uudenlöytö ei oo helppoo pykyttäis, ehk siltkin jelppoo, yksinäiselt polut tukos -luultavasti järin lukos. Aina pitäis holtti tietää sitten seurauksii sietää, edeltä ei toki arvaa -missä seuraavaksi karvaa. Valonluukut sieluun auki tämä pinteenpahat lauki, odotellaan omaa hyvää -kohdentaen metkaan jyvää.

20010323 Nopanheitto arvausta...

Hyvää pitää aina vaalii eikä kiusoi puoleens haalii, kirkkain otsin valoo kohti -täyttymyshän tuolta hohti. Nopanheitto arvausta siinä taustaväri musta, varmanpäälle, ihan juuri -kohokohta sehän suuri. Tähtäykset kohti valoo ei tuu nurkantakaa haloo, mennään kuni yhtäjalkaa -sopeutua hommiin alkaa. Kiire pilaa monen jutun sakeennuttaa harmiks sutun, vaik vois tuumii kaikes rauhas -olon eliksiiri kauhas. Yhteispelii ottain arkeen peitteleiksee sielunkarkeen, todentotta tuollalailla -kipeyttä ollaan vailla. Sinisilmin ei kyl mennä -tyhmänrohkeest, leija lennä, päättävyyttä, uskallusta -huominen ei taatust musta.

Pentti Pohjola 20010323 (20010323) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu