20010326 Alemmilt askelmilt

20010326 Syystänsä siksi mä...

Vähän on vähältä hommailuilt sivus matkalla elämän iltaa päin, kiusaisentuntuista oleilla vivus hidastustoimilla jälkeen jäin. Imurinvarsi viel puoleensa kuttuu halkoja pesihin lappailen, mikrossa valmistuu riisistä huttuu enimmän ajan täs vappailen. Kaikkiset kulumat hermoja kysyy tinnitussoinnitkin korvissa, lonkankinvaiva se kestoisna pysyy näin eipä palikkaa sorvissa. Jos pitäis kyyryssä tuokio olla issias itsensä esittää, peruutuspuolista kaikkinen holla tehtävänsujut nuo vesittää. Syystänsä siksi mä värssyjä rustaan aatoksii että veis eteenpäin, rajaisil keinoilla, vähilläin mustaan ikäväks perheettä aikan jäin. Puhtina silti mul sisar ja veljet heidänpä tukeensa turvaudun, näin ei ne kurista arkisenteljet joukkohon mieluusti survaudun.

20010326 Velvoite jokin on...

Puukasa oottelee ukkookin töihin valmiiksi kun se jo pätkitty, ei näillä tunnoilla intoa vöihin haittoja kimppuun kun mätkitty. Laiskotuslinjalta vaikeeta kääntyy tehtävii, että noit tiedossa, vaakaisensuuntahan mieluusti vääntyy niukasti sisua siedossa. Velvoite jokin on ennestään tuttu kymmenein vuosien matkalta, klapien halkomiin sisäinen kuttu miten siin välttyiskään jatkalta. Alkuhunpääsyssä yhä on vaivaa esteitä muka on edessä, sujumapuolta vaan pramille kaivaa kohta noit laineita vedessä. Nyt on jo vieraannus tuttua täällä eikä sen sivuitse harpata, siltikin velvotteit entisii näällä mitä noit pitänee skarpata. Saapipa nähdä, et kirvestä kouraan lisäisii ryysyjä niskahan, pian ma kasallla varmasti touraan vaikka ei yltäile riskahan.

20010326 Jotakin käplehtein...

Vanhana vapaa on liioista töistä punnukset pudonneet aikoja vöistä, ei pitäis suruissa kuurua olemis, alukskaan huurua. Siltikin tuppailee polkimet vippaan ilojen ohehen useast kippaan, läänii vaik jokaisel puolella etteipä sijaansa huolella. Jotakin käplehtein kömpelöin sormin alittain totutust saantojennormin, elämä yhtä kuin pötköä työntelee edellään rötköä. Myöskin on valoa iltojen iloks eipähän hitoissa täytiseks piloks, riimitkin käyvät ne lääkkeestä päästävät pahimmast kääkkeestä. Huhuillaan sinne ja huhuillaan tuonne kun se on mutkainen ihmisen luonne, pannusta höyryt ne vähemmäks ruotelinvarttamme lähemmäs. Sihkurasilmillä reittiä hakein luovimal etäämpää, missä se sakein, kannuksii kaakkimme kylkihin ettei veis päivämme hylkihin.

20010326 Jahkailu kuluttais...

Haitat on haittoja, vaikka ne kieltäis nurjasti tekeväns siltikin mieltäis, etsitään rehdeistä tukea plussaksi saanee sen lukea. Kukaan ei harmeihins kuunansa töytäis itsest vaan metkoja puolia löytäis, siten kun osaisi kipittää aidosti asiat lipittää. Toki ei yhtenään pärställä hymyy sellaises tilassa mieluummin lymyy, eikö näin jokainen toimisi kielteisenkorttinsa poimisi. Yhteistä särvintä arka ei haukkais omassa vähässä mieluummun laukkais, moitteilta tällailla säästyisi vapaaksi vastuista päästyisi. Jahkailu kuluttais turhasti voimii parempi nuukempaa haltuunsa poimii, onni se kuitenkin muualla ehommis piireissä ruualla. Näin tuo on mietitty selityspuoli väkisesvängässä, jotenkin huoli, tahtihintalluuta oppimaan ravinteenvähiään koppimaan.

20010326 Hyvä on lujalta ponnistaa...

Tieto on valttia, eikös juu mikäpä edistäis toinen muu, haetaan kirjoja esille rynnimäl oppien pesille. Sellaiseen itsens kun sijoittaa laiskuudenhaluaan vijoittaa, antaen toiveille rieskoja yhyttäin henkisten lieskoja. Nuppihin kertyilee tänäistä ei ole menemä känäistä, perustus talolle laitettu itsemme edelteil naitettu. Hyvä on lujalta ponnistaa rohkeaa helposti onnistaa, kateisuus kupeilta tiputtuu asiat aidoiksi liputtuu. Nyt voi jo säädellä vipuja tuntemat tipastkaan kipuja, hotu ei sokaise silmiä elo kuin parasta filmiä. Vauhti vaik alkaisi vähetä tantalus todella lähetä, meilläpä tieto on lääkettä korville lyödähän kääkettä.

20010326 Kaikki näin alkaa...

Aina jos miettii et, eihän must mitään naattina itseään alkaakin pitää, herättäin sääliä toisissa kierteessä ikuises, moisissa. Sieltä ei perusteit läimitä lautaan hidutkin aatokset valuvat hautaan, toisten jos orjaksi hävitään mautonta evästä lävitään. Pirteänpyörteitä etsiä pitää sellaisist todella hyötyä itää, ystävät rynnivät lähelle itseään tarjoten nähelle. Kaikki näin alkaa se ekstrasti soimaan ihmiset yleisest parhaasti voimaan, vähistä kertyilee kasoja löytyvi menestystasoja. Maailma alkaa näin vehreesti kukkii poljetaan kilpaillen tallaamaan rukkii, enemmät täyttyvät vuoriksi haittaisten mutkat ne suoriksi. Näin siinä sydän saa lepoa, rauhaa hälyjen hepat tuol kauempan pauhaa, nautitaan uusien tulosta iltojen ihanast sulosta.

20010326 Vaikka ois selällään...

Rajattu jokaisel tietoisenpiiri vaikkapa liehuisi iloisest viiri, tarkempi seuranta osottaa laput et näkimil, posottaa. Vaikka ois selällään laitosten portit taantuvanlaatuisii useinkin sortit, ylemmäs vaikka kuin yrittää syvemmäs mielessä tyrittää. Eikä ees häpeä virheitä myöntää kontturii reilusti julkisest työntää, lahjoilla enimmin liikutaan omimmil oksilla kiikutaan. Toki on taustoissa hirmuisii eroi mistäpä maksetaan taatusti veroi, yrite paljolti määrittää kuta tääl ilokseen käärittää. Maaseutu, kaupunki, kiistely jatkuu ikuinen tarpeeton hankaava vatkuu, koti on jokaisel toiveena huomisenpuolisen hoiveena. Varmasti mielellään iloa kantaa toinen sit toiselle tukea antaa, rinta kun määrätä vapaast saa paras on kotoinen Suomenmaa.

Pentti Pohjola 20010326 (20010326) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu