20010401 Elonruumenia


20011207 < Jokainen ponnistaa...

Kaikkinen harrastus yleensä maksaa
tuota ei tartte ees tuumailla,
ehdotont kuitenkin reippaasti jaksaa
huikkuja tarkemmin tsuumailla.
Pennejä pyörimään surutta laittaa
kohta noit taitoja tulossa,
itsensä looteruus karusti taittaa
miksi ees viihtyisi kulossa.

Jokainen ponnistaa vointinsa mukaan
etevät ehtivät pitkälle,
aivan ei toope oo luullusti kukaan
vaikkakin joutuisi sitkälle.
Ehkpä on kertuusta paljonkin hyötyy
tympeält vaikkapa maistaisi,
keiloja nurin siin tulenee lyötyy
pahimmist edempää laistaisi.

Tolkunhan kanssa sit todella toki
etsimävaihdetta pykälään,
yhteisest-yritteen hyödyksi koki
vaikka noist parhaista jälkeen jää.
Seinähäntuijonta toivehet torjuu
pelkääppä hitsissä kaltaista,
eduinta harrasteen mukana horjuu
valkkaillen viestien altaista.


20011207 < Miksi ees kantaisi...

Ihmisentiellä on montakin mutkaa
ennenkuin nauha tuo taitettu,
miljoonansorttista kutinankutkaa
pontimeks polulle laitettu.
Jaksettais jaakailla elämäniloo
hattua nostaen kamuille,
kerryttäin hiljalleen olojensiloo
reippahast päätyen namuille.

Miksi ees kantaisi huolia repus
annetaan päivien paistella,
kevennystyylistä löytyilee hepust
valoisansuuntaa nyt maistella.
Ajassa-aherrus tulosta tuottaa
epäily mieleltä varastais,
nyt on juur parasta kohtaansa luottaa
enimmät eväät ne haltuuns sais.

Kevät on nurkalla tulossa juuri
sehän se timanttei tarjoaa,
vehreys kaikkinen ampaisee suuri
lehvästöt liioilta varjoaa.
Vuosienmyötä tuot evästä haukant
ympäri ahot ja rinnemaat,
uusientoivossa varsasti laukant
nostaen sivuhun, estehaat.


20011207 < Aikahyvin näinkin...

Kaikki hyvä tulee luokse
ellei sitä pakoon juokse,
juttuhan on juuri tää
sillälailla homma nää.
Pitkälle vaik kuinka kurkkaa
ei saa huomisestaan urkkaa,
rajatieto kielletään
hölmöilyksi mielletään.

Aikahyvin näinkin sujuu
väyläämyöten ruuhi ujuu,
toki pohja kolisee
moitepuolla holisee.
Näppöset kun purren ruoris
käytännöt ei aina suoris,
neuvojiikin ilmeilee
oikein jos tuo pilveilee.

Herätteit siis koppimahan
ehdottomii oppimahan,
kommunoinneil pärjäämään
viihdyil eloo värjäämään.
Luovuus-tsekkaa, pitää huoltaa
aika joskus vinoon puoltaa,
ravinnoksi mielelle
persuspotkut pielelle.


20011207
Päiväkerral kuljetaan
öiksi silmät suljetaan,
mennyt poissa laskuista
tyhjää löyttyy taskuista.
Aamul taasen herätään
olemus se kerätään,
yritteitä putkehen
suunnitellen kutkehen.

Jotkut kanssa kaverin
yllä saman laverin,
orvot voivat suuttua
kosk ei taitoo muuttua.
Elinpäivät lämmittää
monel-lailla kämmittää,
tuskastus ois pahasta
vaikka niukkaa rahasta.

Ystävii kun löytäisi
pehmeest harmiin töytäisi,
riippumatta juurista
alkurailoist suurista.
Kiitosmielel ehtien
toivonidut lehtien,
joskus kerran hellittää
muistonrippeit jälkeen jää.


20011207 < Valoa kyllä on...

Aina ei rempsee meit jokaista potki
takaliskantille, vauhtia lotki,
siltikin jaksettais yrittää
omille oksille pyrittää.
Tuolleenkin tulevat kulkuihin mutkat
hämäränpeitossa pyöriiksee tutkat,
kello kun aikaa se raksuttaa
pitäisi ihmistä jaksuttaa.

Valoa kyllä on, kunhan sen näkee
edumpii aatoksii mielellään käkee,
toisinaan fortuna tarjoaa
paikoin ehk pilvinen varjoaa.
Löytäjänhenkeä etsiä pitää
kaikkea mukavaa itsestään itää,
sehän se reipastaa ruhoa
etäänpän pitelee tuhoa.

Huolii kyl tulee, mut niinhän se aina
peukaloi sattuvast paikkoihins paina,
noin sit ei tarvitse katua
toiset myös antavat latua.
Lätäköt kiertäen ehditään maaliin
sellainen veivaus herättyin kaaliin,
jospahan maltettais ponnistaa
niukkaakin vahingos onnistaa.


Pentti Pohjola 20011207 (20011207) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu