20010410 Myötäleitä ja vastamäkiä

20010410 Josko viel tulisi...

Kyllä sit kaipailee entistä aikaa vuosia taaksepäin tsiikaten, olihan rimpsuista, pitsistä taikaa juttuja muistoista viikaten. Silloin se paisteli lämpöisest päivä helppo ol kinttua heitellä, toiveista monistkin enemp kuin häivä nätillä oloonsa peitellä. Vanhana kireys rusinaks russaa pelko se ainaisna esteenä, happamentunto nyt rostaa tät pussaa orpous jatkuisen kesteenä. Mitenkä pelon tuon taitaiskaan voittaa rohkeast rynnäten pramille, kilkkuvii kelloja intoisest soittaa ehtien viiveettä namille. Syömmensäpohjasta kaikille metkaa tätäpä tahtoisi todella, että sais vatsa se mukavist hetkaa nirppoi ei hiduistkaan podella. Josko viel tulisi sellainen aika pienikin palkintopallille, sanoista tekoihin riittäisi taika kunniannostoa mallille.

20010410 Itse voi pystyttää...

Tämä juur hetki se tärkeintä meille oltaisiin otettui ilolla, suorempii polkuja tarjol ei keille useinkin suunnitteet pilolla. Kuunneltais läheisii avoimin ovin etsien joukoista hituja, mukavaa luullusti perästä tovin sullottais säkkiimme ituja. Maailma valmiiksi meille on tehty nähtäisiin asia kunnolla, vanhalta olijalt eväkset ehty haasteita vaikka viel tunnolla. Jokainen ystävä kultaisenmoinen ei sitä korvaisi mikään muu, aina on portaana toiselle toinen hymyhyn kääntyisi silloin suu. Itse voi pystyttää itselleen esteen väärien arvojen avulla, heipata hiitehen kunniankesteen tulos et porona, savulla. Aateltais tosiaan onnemme suuntaa kompassinnäyttämää juurikin, voitaisko plusemmaks yhäkin muuttaa edistys ehkpä se suurikin.

20010410 Näinpä ne päivämme...

Elämänkulkua seurata pitää toki jo nuoresta saakka, moisesta tavasta hyötyä itää kevenee huomisen taakka. Vertailu läheisiin näppyjä tuottaa juuri tuol saamaisen kantil, itseensä hieman ois tarvetta luottaa napakkuut purtensa vantil. Aina on etevii edessä meillä joilla tuot vauhtia vahvast, geenit myös paremmat tietysti heillä rutistaa hyötyjen kahvast. Tulleilla eväillä uusien ääreen kiitosta hengestä heittäin, joitakin viuhtoja lisäillä sääreen harmuuseentaipunsa peittäin. Näinpä ne päivämme rivihin riittää tulevist kukaan ei ällää, ystäväilmiöst nöyrästi kiittää oikuuden, rattaisiin tällää. Hukattu hyvä ei palaja luokse senpä kun ainaisest muistais, riemujen äärelle ihminen juokse valost et matka se luistais.

20010410 Arkana unohtaa...

Kovin on konstista orpona mennä paljojen vuosien määris, siinä ei toiveet ne pitkälle lennä useinkin aatteluis vääris. Miten vois ruoria reitille vääntää esteitten paljojen paris, lämpimänsanoja riitosti ääntää särmikkyys liiveist et karis. Lossiksilyömisen pelkoa rintaan syvästi kauhistuin moista, elämä sujuilee tasaiseen hintaan myönnytään kiittämään noista. Hyviä hetkiä jokaisen kontol varmasti tulleina tuolla, kulkee ei tarvitse mielellä ontol rypeä naattina suolla. Tarvitaan ystävii yhteisiin toimiin latujenvarsille aina, näinpä sit pystytään hedelmät pomiin kaikkeus ettei se laina. Arkana unohtaa oikuutens reilun sidettä silmille käärii, vähentää tarpeetta työstelynheilun etananvauhdilla häärii.

20010410 Verhoja sivuun...

Harhoja vastaanhan taistellaan juuri polut kun pusikkoon viisaa, erehdysprosentti todella suuri mielisi, ymmärteit piisaa. Kaikista arinta virheensä myöntää unitta öitänsä nukkuu, pahojen mokien määriä työstää ihmisyys rojuun et hukkuu. Verhoja sivuun, ja päivä se paistaa eikäpä voimia koita, nurjinta juuri ois tuollaisist laistaa summerii rohkeesti soita. Enemmät hiipivät ympärilt luokse piiriä pyörivät lähel, jouduppa ihminen, sekahan juokse ootkin jo onneais nähel. Rippeistkin koostuilee suuria määrii jos on vaan toimissaan tarkka, maratonjatkusti kunhan sit häärii uppoo ei omamme parkka. Palkintopallille metka ois päästä kunniankukko et laulais, olemainruhtinas heikkoa säästä ilo jo vuorostaan kaulais.

20010410 Annetaan avaimet...

Kevät on saapunut valoisanmyötä lumesta rippeet vaan tähteenä, avaranoloista paiskella työtä tuollainen intoisen lähteenä. Muutakin mietettä esille purkee riemu kun sydäntä rapsuttaa, vähintä tuo, ettei kukaan oo surkee pölyi noit päältänsä kapsuttaa. Annetaan avaimet ilolle käsiin sehän se osailee avittaa, päivetyspuolista tarttuvi pläsiin hengenkin taidolla ravittaa. Olispa ystävä jolle sais haastaa kipeensä kaivella esille, ei enää tarvitsis mieltänsä raastaa nätisti purren sais vesille. Valoisansuuntahan intoinen veto hukkaisi vuosia monia, omassa hapassaan ainaisuus eto mukavist tahtoisi lonia. Taasen kun kesä se täydeksi puhkee lahdella lainehet liplattaa, maisemataulu meil todella uhkee kelpaapi rantamil viplattaa.

20010410 Silti pitää odotella...

Riimilatu yhä aukee olo vaik on tosiraukee, kummia ei näistä kerry älykkääksi, konsa verry. Silti pitää odotella josko hehkuis vielä hella, raakileesta tulos oiva pisteenpaikka, jopa soiva. Yhtärataa aatos kiertää ohes-olo liikaa hiertää, selvänsaanti usein tukos ähkinöitä riittää ukos. Miksi hitois yleens jaksaa vaikka vaillinaisest raksaa, onkohan se tyhjänpelko ettei tule mistään selko. Kiikunkaakun olentoja tunnonvarpail polentoja, mitäpä täs osais muuta pureksia pitäisk puuta. Tallannut kun tälle tielle kestoiseksi jäänyt mielle, huomisest ei tänään ituu ehkpä oikein, arvuis kituu.

20010410 Karteeneitten takaa...

Mitä kukin meistä tietää sitä voisi kysyy, useakin moisen sietää ruuhi pinnal pysyy. Oltaisiin vaan ehdoit reilui ettei valhe muokkaa, moisel taval jatkust heilui tiukast pitäin kuokkaa. Silti osaamatont löytää tuo on varma juttu, hämympäänkin ehkpä töytää laajempi et suttu. Piilotella vähyyt koittaa reiluisuutta esil, kavereita puolel voittaa löytäin siedonpesil. Karteeneitten takaa sihtaa joko tuen antaat, oikeinjemptit itseens pihtaa varost myöntöi kantaat. Puolipiilos aamust iltaan hegensalvat käytös, nojaillahan yhteissiltaan koht taas uusi näytös.

20010410 Aukoiltu on useit ovii...

Kaikenlaisthan sitä tekee elonpolul menos, unissaankin vetää rekee hollinmatkaa tenos. Vasta sitten kohtans hoksaa alaoksil puussa, nurjii vastaan tietyst poksaa selkeileepi muussa. Aukoiltu on useit ovii pelästetty toisii, näin on sietoon kertynt lovii ei kyl tahtois moisii. Sydänjysket noista kantaa viimepäiviins saakka, jospa kohteet anteeksantaa loiveneiksee taakka. Erhetyksist etäämmälle päivän tunnusssana, korosteista juuri tälle näpeis nykyy hana. Oletukset tunkiolle viedä oli pakko, aikanaanpa hunkiolle maksuunpantu sakko.

20010410 Ryskevauhdist pyrkein...

Tehokkuus on muotisana vapisemaan laittaa, pienel, suljemmalla hana yli-kiireet taittaa. Ryskevauhdist pyrkein sivuun hermo tuolloin lepää, omaloivaan kepeest hivuun korosteiset epää. Noillamielin poluil tallaa aamust iltaan saakka, joskus toki penkoil kallaa mustimmast jos raakka. Anteekspyynnön mantra huulil kumarruksis tuolla, elo niinkuin laaakerkuulil pilvekseisten puolla. Valoo pitää rintaan löytää imuroiden vaikka, eihän silloin muuriin töytää oikeenkohdan paikka. Katumuksen kainalossa ehentynee kunto, siellä kukat kukkii jossa juokseskele tunto.

20010410 Tarjolla nuo elinpäivät...

Orpous se ottaa niukan kainaloonsa ihan, järjestyksen laatii tiukan eristäen pihan. Ulonpana houkutukset ilonhelkyt soivat, vinkkausten koukutukset apatian toivat. Miks ei mulla moiseen haluu sitä usein kysyy, lähtöviival yhä paluu eikä myötäsysyy. Tarjolla nuo elinpäivät ota taikka jätä, usvanääril tajunhäivät pakko seurail tätä. Niukkuudeskin oma puolens hävikeittä aivan, unhottaa voi tulleen huolens reissul pitäin laivan. Pikkuisii on mielenliikkeit ikävuotten paljois, sen sit verran hodunkiikkeit proput näpsäst taljois.

20010410 Mennyttä ei pidä...

Suru tulee usein siitä ette enemmäksi riitä, paljoa kun halajaa lähtöruutuun palajaa. Kertausta kiellonpäälle ollaan menoit heikol jäälle, uusi esi aukeaa päivät toisiks laukeaa. Mennyttä ei pidä surra huulii verillensä purra, tajunnasta oppia sehän halpaa roppia. Että muka paljon mokii nuuskattuina täysin pokii, vahingossa juuri tuo pehmenneenä edes suo. Ylös moisist hivuttuen nöyrän avul kivuttuen, pääsee pyörät liikkumaan hyötysuuntaan kiikkumaan. Värssyt nää vaan pelkkää tyhjää kun sit orpouksis nyhjää, antaa olla liikojen tarpeettomain tsiikojen.

Pentti Pohjola 20010410 (20010410) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu