20010423 Horjahteluja

20010423 Ulkopuol vaik...

Vanhetessa tulee haittoi rakenteitten myötä, useit juttuin sivuunlaittoi karsastellaan työtä. Nuoremmat ei moista kässää että koton ollaan, aatteluil silt vanha mässää liiket, huomenjollaan. Ruumiilliset reimat takan kansiossa muistoin, tällätavoin aukoo pakan joltisinkin luistoin. Ulkopuol vaik laineetonta tarkkailijan mielest, ei oo hetkee aineetonta kaukan vielä pielest. Kirjoitellaan käs kun pelaa ylös aatoshippui, omil keinoin kunhan kelaa solmieiksee nippui. Rikkautta tällä lailla sydämeensä siirtää, eipä miki näillämailla vähiten siks liirtää.

20010423 Sijalkone omaksi...

Tuvan telkkar teki lakon lähti korjuupolul, peitteleiksin äkist sakon sijaisvärkin kolul. Hinta tuol ol hyvin pieni alle puolensadan, lompsalle käi näppeintieni kämppään, joutais madan. Suurempi on ruutu toki tuumii kaksikaksi, pöydänreunal eduks koki äärettömämp flaksi. Nelitoistatuuma hyllyl ainkin aluks joutaa, teksti puuttuu viimelt myllylt silti aalloil soutaa. Etteik muka telkkaria jotkut silleen moisest, raavaskansal helkkaria paitsi rypeis soises. Aatos-ituin perälaine töllö ompi aina, vaikka menis loppu-maine tihrusteest ei laina.

20010423 Ehkäpä tarpeen on...

Aattelin pitäillä riimeistä lomaa onhan noit tukuttain tullut, mietellä muutenvain jotakin somaa etteipä kiireet ne hullut. Sivuilkaan tälkertaa värssyt ei hyppää jarrut on pohjassa, jumis, hieman kuin oudosti asioist nyppää tuloja noita uis sumis. Ehkäpä tarpeen on tällainen roppi samaahan liiasti suoltaa, hyvityshenkistä, vauhdista stoppi vähemmän kulkua puoltaa. Hiittäkö omistain turhasti meuhkaan osaisin lukita suuni, pukeutuis säkkiin ja karvaiseen reuhkaan tykkäisi tuollaisest luuni. Olemainkapeus vanhalle tarjol senpähän käytävä ääreen, miks ei ne sitten ois pilveilyt varjol rajoittain tehoisen hääreen. Iloitaan siitä, et jalka viel nousee voisihan huonommin olla, pikkasest tiukkaillen ukkona jousee unehtuu haittojen molla.

20010423 Turkasen telkkari...

Tuvassa telkkari rapsahti rikki siitäpä huolta nyt kantaa, orvolle äijälle miinusten tikki suhinaa korvat vaan antaa. Eipä nuo ohjelmat kummia ole siitä ei toki oo huolta, varsinkaan jalkaa en moisesta pole lomaa saa tuijotteist tuolta. Oikeesti noinkaan ei umpeisest vivus kamareis ruudut meil täällä, siltikin mieluusti tupaseen hivus järeempää, kun siellä näällä. Tälkertaa urisee, kuvakin sekoo remonttimiestä tuo vuottaa, perinteenkokemat nyt kun ne lekoo harmia hömpelöst tuottaa. Yksin kun ynnäilee oloaan hiljaa tarvitseis hieman noit ripoi, eipä täs niittele kaveriviljaa udunkaan verrast ei hipoi. Liikuntakykykin ilmeisest laskee kintussa ärheeltä tuntuu, onkohan edessä hiiltyvää kaskee joutuilee järsimään runtuu.

20010423 Kuin oli silloin...

Elämän eväät kel niukillapuolin totisest tietävät haittansa, paljoimman olonsa viettävi huolin kumisten tyhjyyttä aittansa. Nolo ei sellaiselt pakohon juokse hiipisi hiljaa vaik nurkkahan, jostakin tulisi kelju tuo luokse ruveten painostuskurkkahan. Kuin oli silloin kun korvasi tukit apuatarvivan taholta, vaikka ol joutoisis ehdoitta hukit sanoit, et maistuu niin laholta. Muualla toivottiin helpomman aiheit kyyneleenkosteita pyyhkien, yhäkin etsiksit suojaksi kaiheit polku vaik toisella, nyyhkien. Sydän jos kylmänä varjoihin hakee eihän sit estellä kukaan voi, taattuisen tietoisest itseään pakee unhojenpuolisten sävel soi. Anteeksipyynnöissä yhä on järkee muisteltais lapsuuden oppeja, vähemmän tietoiseen koottuja särkee entisis, älyisii roppeja.

20010423 Toki on eristys...

Aina on koittanut juttuja selvii vuosienmäärien suhteessa, siltikin olema yhäkin telvii ei pysy herransa nuhteessa. Miettelyilt puuttuvat kuolaimist ohjat hunningon heitelles varjojaan, todellisperusteilt unehtui pohjat kuin siinä hoitelis tarjojaan. Näinpä ei palkintopallille jouda unohtuu omiaan muistamaan, määrättyyn pisteeseen koskahan souda jutut et alkaisi luistamaan. Toki on eristys sellainen peitto horon tuot tuntua vellissä, yhteisil pitäisi maustella keitto ehdoitta viihtyä hellissä. Mistäs se kömpelö ohjeensa ottaa rahatta, ansoit kulkeissaan, huomisilt tällainen eipähän kottaa omissa ankeis vaan, sulkeissaan. Korjata pitäisi, paikata juuri että ois uusia vartussa, haasteittenmäärä niin julmetun suuri klappia liikasest kartussa.

20010423 Entruita tarvisi...

Usein on ihmisel puutosta eikäpä löydä sih muutosta, rattaat vaan nurskavat haikeast kulkujen suunnat ne vaikeast. Entruuta tarvisi tuhosti jotta ois henkisest muhosti, saattavi tästä viel tallaantuu harmisenmoiseksi mallaantuu. Nivelet alkavat natista eikä saa otetta ratista, kun ei oo edes tuot autoa millä sais sieluunsa hautoa. Ihmiset kääntävät selkänsä julkaisten omansa pelkänsä, alennustilast siis kohoomaan pienestä enemmän tohoomaan. Hullua aatella tyhjiä onhan noit riitosti nyhjiä, kovat jos piippuhun laitetaan ehkäpä tuollailla maitetaan. Omuutta ei pidä potkia lautasil koniinsa lotkia, hivutaan etsimään osaamme täyttämään kokemil posaamme.

20010423 Havantoi tekemäl...

Elämäntarina jokaisen juttu riippumat siitä, vaikka ois suttu, ainuthankertaista jatkua tuossa nuoresta vanhuuteen, tarinanvuossa. Siinä on laaksoa, myöskin tuot mäkee ikää jos riittää niin paljonhan näkee, yhteistä taivalta, orponajuoksuu pääsisis piirteissä rehdiltä tuoksuu. Havaintoi tekemäl oppiikin varmaan vähenee alistus piiristä harmaan, tunnelmatuokioi, kivisii reittei aaltojenharjoilta uusihin heittei. Ykstoikko ei tule hetkessä mieleen vaikka siin ohjautuis pikkasest pieleen, näkemiskyky siin varmasti kasvaa kestoinen vaikute, hyötyistä rasvaa. Ikä sit asettaa rauhaisel janal taatusti joskus myös mentävä manal, ei pidä pelätä suruista loppuu asioist selviää ilman et hoppuu. Kiitellään kaverit, siellä ja tuolla vaikkei näis päivissä ehtaista vuolla, metkaa on ollut, ja harmeikin riitost pitämäs vahvemmin kasassa liitost. -:- Mikä on mahdollista yhdelle -olkoonkin oppina erilaisuudesta Hävittämällä itsessäänolevan aidon -kadottaa samalla lähes kaiken Kyllähän me mieluusti eteviä olisimme -antaisivatpa toiset vaan sille arvonsa Yht-äkkiä vaan joku juttu lakkaa toimimasta -eikä opituista tipankaan hyötyä Näkemyksen kapeus -huomisen apeus Virhe, minkä tekee -ei vielä silloin näytä sellaiselta Kyllähän siinä konseptit hukkuvat -jos jo pelkkä ylläpito, ylirasittaa Suututtaahan se -ettei osaa korjata pirstomaansa Väsyä nyt siihen -ettei löydä lupaamaansa

Pentti Pohjola 20010423 (20010423) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu