20010429 Sunnuntaisuppeita

20010429 Yhteisiin on helppo...

Haaveratsuin anna mennä tuulispäänä uusiin lennä, kerro kaikil, koht on kesä lämmönpuolest ihan pesä. Vilja sekä heinä enii kuivuuskaan se tuskin tenii, suvella on kiva hyppii ounastuksist monist nyppii. Linnut laulaa, päivä paistaa kukaan tuost ei haluis laistaa, muisteltaisiin nuoruuttamme olonpuolten suoruuttamme. Yhteisiin ol helppo lähtee tavoittamaan taivaalt tähtee, vaikka onni ohi kulki mieleen näinkin ilon sulki. Rannankaislat tuulis taipuu inehmoinen syviin vaipuu, että kesäs onkin mieltä kuvajaisna päilyy sieltä. Saunainsauhut kohoo piipuist illanrauhan, hennonriipuist, mukavaa nyt sulla, mulla edummaksi sielult tulla.

20010429 Kohta saunaan...

Taitaa olla sillälailla kylyy tässä kohta vailla, hehkutellaan kiukaan kylkee sitten sähinöitä sylkee. Yhä metkaa lauteil mennä vesi, kiveinpäälle lennä, anna tulla hikee pintaan ihanuuden laatuu rintaan. Mieli tuossa pehmii, likoo onnellisna iho hikoo, unehtuvat arkitotut kuittailluilta tuntuut potut. Tapainorjuus, pitää myöntää itsens löylynkeskel työntää, melkein nuoremmaksi muuttuu pinnallisuus siitä puuttuu. Saunomisist elol kiitos ehdottomast oikee liitos, harrasta on, pasunperään mielentila löytää terään. Kyllä kelpaa lauteil loikoo ruojuansa suoraks oikoo, toimitus on lahjaa suurta shamanistist alkujuurta.

20010429 Elämä on nyt...

Monet jutut mieltä kiintää vaihtelua täten siintää, yksitoikkoi tunkiolle jotka veisiit hunkiolle. Hengeneväs juuri tärkee lujittelee samal järkee, ellei mitään tuosta opi toheloida silloin sopi. Kiusainpoluil yhä ansat vikareiteil, jopa kansat, ihan niinkuin naru kaulas pysynevät ikäns paulas. Taluttelui monet väistää passeleitaan tahtoin päistää, harmonian suuntaan kääntyy ylemmille oksil vääntyy. Elämä on nyt ja tässä siihen ymppäytyen kässä, jospa kone alkaa hyrii eelteettömät, nuo taas tyrii. Rynnitähän toimintoihin älynvalon poimintoihin, onpa aika edut käytös jatkumoa tarvii näytös.

20010429 Nytpä se vasta...

Jäistä on vapaana kotoinen lahti vahva se suvella tuloinen tahti, perässä ei tahdo pysyä löytää sit omaansa sysyä. Vihreää pönkäilee ruohoa maasta lämpökin ovensa tempaissut haasta, tuonhan sen pitäisi riitellä kaikesta saadusta kiitellä. Nytpä se vasta juur edistyy tienoo yhäkin runsaammin löytyvi hienoo, elämän nektarit virtailee kesä kun lankojaan pirtailee. Heitytään rohkeesti menoihin mukaan satuttain aatokset myötäisensukaan, toimintatarmoa hihkuen ystävämielistä tihkuen. Saisipa nauttia pitkästi näistä aitojen tuntojen lankojenpäistä, ennen kuin siirrytään sivuhun oleman niukempaan hivuhun. Kiitoksii kaikesta polun tään varrelt äijä on mielestään säästynyt karrelt, ellei tuos täydesti erehdy hieman sä stooriini perehdy.

20010429 Unohtaa juttuja...

Huomistaan vielä täs ukko se vuottaa kaikkehen suotuisaan jakselee luottaa, totist kyl touhua kerrassaan eioota, liiasti merrassaan. Muistaisi mukailla elonsa reitit kauempaa kierrellen tuskaisenheitit, riittäispä hitunen sisua kestämäl löytäisi nisua. Unohtaa juttuja minkä sit ehtii tokihan uusia kopassa lehtii, silti on vähemmän määriä kun ei tuot jaksele hääriä. Eilisis vielä ol hitunen potkuu nyt enää millisest mihinkään notkuu, haittojaan ei pitäis muistella soralla ikuna luistella. Vähiksi jäivät ne kouluiset opit ylenkin niukkoja sellaisiin kopit, arkinen laahustus voimassa pelotuskelloikin soimassa. Pappran päivät on valuneet vähiin koskaan ei törmännyt suotuiseen lähiin, näin se ol tietysti parasta etteipä kohtalolt varasta.

20010429 Alamäes kello...

Vuosikymmenii kun kertyy jäykästhän siin uusiin vertyy, sanois melkein, puuha topis nurjansorttei niskaan ropis. Laiskuudesta vatsa kasvoi ylettömäst portsuis rasvoi, makkarat ja riisipuurot vihanneksil, korvat kuurot. Alamäes kello elon tyrkyttäen, mielenselon, ota tiukka ote ruorist nauti, elonpätkist suorist. Pelkäämään jos liikaa alat eivät kanna huomeen jalat, unohdetaan kolotukset sisälpitäin molotukset. Uusi aamu lahjaks tullut keinot meil vaik kuinka hullut, joskus jarrut lyövät pohjaan myrskyilt suojaisehen ohjaan. Vaan onk mulla jutuist tietoo entisis ei ainkaan sietoo, nöyrämieli saavu kupeel tuntuis erikoisen upeelt.

20010429 Hiljaiseksi ajoin...

Iänlisä tuottaa tuskaa haittoja kun aika kuskaa, sieto ettei ehdi peräs kestonjuttu ei näin teräs. Hiljaiseksi ajoin laittaa keskittymää juttuun haittaa, rynnimistä, perimistä vikalinjoil kerimistä. Surkeus kyl pintapuolist miten saiskaan itsens huolist, elämää sit kokoajan palikat ne vaikka hajan. Jonomuodos kommellusta näinkään ei tuo huomen musta, ruikutteluu joutosällin itsevarmuus saanut tällin. Moisest pitäis äkkii nousta viritellen uudest jousta, tarkkaella silmil maalii rauhoitella huolilt kaalii. Kovat joskus toki seikat lyhentyy viel nuuist keikat, tattist tullehista jyvist oisk mul aavistustkaan hyvist.

20010429 Liian vaan lepsusti...

Alhaal oon kulkenut elämäntiellä usein myös todella tuskaisel miellä, omista vähistä sellainen johtuu ettei tuu päivihin parasta lohtuu. Uskonkin asiat tärkeinä koen mullekin suotuja, sellaista hoen, tulee vaan tehtyä mokia yhä rikkoutuu henkisyys, tavoite pyhä. Se kyllä onni, et aamuja riittää menneittenkansioon saapi noit liittää, ystävät jelpparein nuoresta saakka eipä niin rassaile syntisyystaakka. Liian vaan lepsusti vastuuta kantaa vähennysmerkkisist mallia antaa, ripeys unohtui, kivat sai vallan harrastepuolelle painotti kallan. Vanhana voinenee noitakin tutkii oikeanurista, sivuisii mutkii, luuli et kruunua välkymmäks hiois ettei ne lisinä syntymäviois. Järjellä monis ei selailla osaa tunteilla yksistään täytteli posaa, kiitoksii jelpparit, - kaikist teist tykkään elämänkärryi kun tielläni lykkään.

Pentti Pohjola 20010429 (20010429) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu