20010501 Vappuna

20010501 Suvi saavu vanhan...

Vapun aatton pelimannit, meillä täytti tuvan tänään sitten leivoset ne leikkiin saavat luvan, nyt on Vappu-päivä menos, kuohujuoma kuplii noitten nestein käyttäjien sisuskalut huplii. Varastoista samppapullot käsikoploiks siirtyi eilis-illan kekkereissä huppeliksi piirtyi, työläisjoukot marssimielel, lippuinensa uhoo valkolakkikansakin se nektareita tuhoo. Havis-Manda sai myös lakin, niinkuin aina ennen teekkarit siin kostutteli housut, pärskeisihin mennen, demarit taas, vasen siipi, lippuheiluin marssii joukkoin tullut räpäisyyttä, korjaellen parssii. Lämmintä on siltkin riittänt yli keskiarvon paksuis villasukis suhaan, tarkenee niin harvon, loppukesän helteillä mun raajat hyvin jaksaa sitten vasta täyteisesti elo lämmöl maksaa. Suvi saavu vanhan luokse munkkinesi, simois ettei ihan ulos jää näist nuorisoitten himoist, lakaskellaan rinnasta nuo vuodes tulleet saastat vapunpäivän tuntumilla kevyimmistä haastat. Jäiseskaapis simapullo ukkoakin vuottaa munkkeja ja rinkilöitä juhlanpaikka tuottaa, vappuheila kainalossa hikoo monen paita kerran kevääl vapaal vaihde, saakin silleen laita.

20010501 Siltikin vuottelee...

Ihmisentarpeit on satoja laatui senhän nyt jokainen ymmärtää, äidin jo maidossa perustat saatui puutteittenvaltaan ei sieltä jää. Täytäntöönpanomme toisinen juttu kokemus sellaisen aatteen toi, monilla meillä kyl ymmärrys-suttu lähemmäsyritteet pelkoo loi. Kirjoa riittää näin maisissa melskeis omaa tuot mantraansa höpöttäin, jokaisel hallussa rahat ei helskeis aukisenoloisna köpöttäin. Siltikin vuottelee päiviinsä ilol huokaisten illalla kiitoksen, niin ei oo pahasti yksikään pilol unohtain käytöksens liitoksen. Pienistä haitoista pakko on nousta elämä joskus vaik kuralla, sielussa säikeittäin elpyväst jousta kohdisteet oikeella uralla. Loppu kun hyvin, niin kaiken sen kestää ettei jäis tuntoja järsimään, myönteiset asenteet rosoja estää hitsiikö tyhjistä kärsimään.

20010501 Sairaaloi väistäisi...

Elämä mallaisi ilman tuot kipuu nauttien vuosista monista, heikko tääl kuitenkin ärseisiin lipuu saranain kulumain lonista. Keho on ehyistä etäällä tänään huolia tuollainen kasvattaa, joutuuko todella sellaiseen känään tohtori veitsellä "rasvattaa". Sairaaloi väistäisi, kirurgei juuri ennakko asenteit tuumien, viisi jo kertaa ol moisesta kuuri helpost ei milloinkaan tsuumien. Lonkka nyt ikävii merkkejä antaa askelta vaikea viruttaa, kävelles kipua muassaan kantaa sepä se haitasti piruttaa. Itseä aattelen alaiselt kantilt tuntuma juuri on tuollainen, miksipä hitoissa näyttelen hantilt reippaisen kestävä, ikun en. Aika voi pakottaa muuttamaan mieltä oppilaaks elämän pulpettiin, jospa sit ehyynä lompsisi sieltä haittaisten säkinsuu narul kiin.

20010501 Naamoista heti jo...

Ihmisii laitetaan moneenkin toimeen elämänmatkansa varrella, heikostisujuen kerryttää poimeen kurjimpain sielu et karrella. Monet saa nauttia vaivatta hyväst pitkääkin pitemmist vuosista, jotkut taas tipahtaa kokonaan syväst koska ei älläile kuosista. Naamoista heti jo tilanteen näkee klapit et oikeesti ruodussa. viereisel veikol taas ympäri mäkee hukassa, äsken vast tuodussa. Älyjenmääräthän vaihtelee suurest tuosta saa lukee noist lehdistä, mitätöt miettelyt, lahoja juurest ei edes puhetta ehdistä. Toiset käy kouluja,. menestyy siellä paljon viel muutakin kierrossa, aina on iloisel rehdillä miellä ratkaisut valmiit, jos hierrossa. Vuosien hivutus kasvattaa, tallaa yksilökohtainen juttu näin, sopivaa uskoisi, arjes et mallaa loksuvat palikat oikeinpäin.

20010501 Taipunut koskaan...

Yksissä raameissa kun sitä kulkee haitat ne mieluusti sivuhun sulkee, ellei tuo onnistu, niurailu alkaa mietteitten saralla polkevi jalkaa. Oisipa ollut kuin totutust ennen kaikessa rauhassa huomiseen mennen, jaksaisi siedellä paremmin haitat eivätkä täyttyisi turhilla aitat. Piiloisuus pettymysluonteisist johtuu vähästkin lisästä kestämä rohtuu, ei ole vieteris joustoa enää arjen jo pötköisyys tuottelee tenää. Taipunut koskaan ei yhdelkään mieleen siitäpä syystä juur hommat ne pieleen, kuka ois neuvonut kikkoja reilust oman tuon etunsa, ohitseheilust. Rehdist vaik kertoili stoorinsa toisel väkinäist naurahdust palkaksi moisel, ethän sä ikinä ymmärrä tätä oikeat tehtävät viisaille jätä. Niinpähän juuri ois oikuutta tullut tohelontorveiluist päätelmät hullut, syrjäskin nipistää monesti harmit riippumat vähääkään, kusta sen varmit.

20010501 Täytyy vaan nieleksii...

Ihmisentiellä on useita mutkii tätä nyt Häkkinen varmasti tutkii, johdossa ollen, ja kone siin hajos etuisest keulasta nollille vajos. Siinä ehk sappi jo pirusti kiehuu huonolle tuurille vääntäytyi miehuu, näin saattaa kaikessa esteitä tulla arvaten joskus niin sulla, kuin mulla. Täytyy vaan nieleksii ärtymys hiiteen koettaa hapuilla lankoja niiteen, unohtain kohtalon potkut ne julmat etsien paremmat hyötyjenkulmat. Päiviä toistensa perähän jatkaa askeltain intoisest huomiseen matkaa, kaikki voi sointua vaistoisen varas olemanterveys lääkkeenä paras. Alemmal asenteel hyötyi voi löytää komistain nöyryydel ilojen pöytää, otetaan vinkeistä uusista vaari edustan kaukaisist, pilkistäin saari. Siellä voi rennosti tilanteit tutkii niitäkin, väärästi menneitä mutkii, pelkällä leikillä, eihän sil pärjää oleman lankojais rehdillä värjää.

Pentti Pohjola 20010501 (20010501) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu