20011114Vain kolme lyhyttä


20001125 AINAHAN KATSOILEET...

Järkeäkäyttäen elossa oppii
saamalla tuhansist säikeistä koppii
onnikin varmasti matkassa
kiusaisentuntuinen hatkassa.
Ei pitäis pelätä, mitä tuol eessä
joltinen rohkeus, istuttais reessä
suvella venhon sen piitalla
nautinnanmääristä viitalla.

Ainahan katsoileet, kuka on hukas
ihminen, omassa pienessä rukas
nykäiseet sortuneen kuiville
poskipäänkosteit, ei huiville.
Lähtään siis liikkeelle, nautitaan olost
himmenee pelkoisuus tilanteennolost
kaikkee voi rehdisti selittää
vinkuranoloistaan telittää.

Huominen näyttäisi ottavan föliin
kirpeetä ilmaa vaan laitetaan köliin
niistämisvehjettä tarkoitan
tuvassalöhöilyy karkoitan.
Syksy nyt vaihtelee ilmoja rajust
etananoloisen, nyhtäisten tajust
mieleinen lähellä luullusti
taitais vaan selviä kuullusti.


20001125 EI TULIS LOJUA...

Tuleehan vaikeus jokaista vastaan
elämän heijailles kehdossa lastaan
joskus on kivaa, tai sitten ei
aika meit huomeneen muas vei.
Ei tulis lojua turhasti makuul
sehän se veltostaa ihmistä takuul
kun vielä löytyvi askelta
hyödyt saa olemain kaskelta.

Sekin on aika ehk pian jo käsil
totinen ilme et yksistään pläsil
mietittäis mukavii juttuja
huikkaillen rennosti tuttuja.
Paljon on parastkin kertynyt koppaan
taitojens-äärillä tietysti toppaa
monet nuo vinkeäst vaeltaa
kiva, jos ripun its haltuun saa.

Ei pidä vertautuu entisiin aikoin
hitaanpaa kiirettä tänäisest paikoin
annetaan järjelle tilansa
vapaisel ehtoisel hilansa.
Kiitosta kumpuilee puseron alta
silti ei liputtaa moiselle malta
hyristään hiljalleen hyvistä
nauttien olemain syvistä.


20001125 PEHMEENÄ MIELESSÄ...

Kaikkea tehdä voi monella tapaa
puisissa-ollen, tai hengeltä vapaa
molemmis joukkoja riittelee
ilommast herkemmin kiittelee.
Mitä on lahjaksi alussa saanut
silläpä sapluunal toisille jaanut
riemua lykäten rintahan
hirnumishenkeä pintahan.

Joskus ehk tippa se poskelle valuu
laimentain isompaa innosteenhaluu
ohi kun pääseiksee moisista
kiittelee rauhaisest koisista.
Pehmeenä mielensä jos sitä pitää
kaikkea kivaakin edessä itää
rohkeast roippasee polulle
täyteisten etsintäkolulle.

Useet kyl pyörtäneet jälkiään takas
vanha kun unenta ihkaisen rakas
hilpaajii kateisest tarkkailee
tuntoaan arkuuksis parkkailee.
Aitoa eloo jos kouraansa koppas
kaikkinen antinsa reilusti roppas
ellei se enempiin johdata
täytyy vaan haittansa kohdata.

Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu