20011121 Tuotoksia


20011203 Kilvoitusta...

Elämä on iso siilo
tuohon mahtuu moni piilo
ymmärrystä jos sit puuttuu
alkumetreil homma juuttuu.
Vaikkka tarkkais ehtiviä
joilla avut lehtiviä
eipä snaijaa tuota latuu
missä kulunsortti, satuu.

Arki jyrrää toiveet nurin
unohtamal hengenkurin
päreinä tuos sielunsoitto
tulematta kotiin voitto.
Kilvoitusta pitää jatkaa
hokemalla kaikenmatkaa
-mullakin on elos osa
annettuna sellain posa.

Tuon jos muistais aamuin, illoin
ehyynsuuntaan kulku silloin
nöyristyisi taipuin mieli
kauentuisi kimpuist pieli.
Noita jaksaa määritellä
pumpuleihin kääritellä
suruksi vaan, leikinsaral
muuten pelkäst, ohes, varal.


20011203 SILLOIN ISTUI...

Taaksejääneet toimet monet
ei saa millään käyntiin konet
se on vanhuus äijäl esil
mukavat ne menneil kesil.
Silloin istui tyynnä rannas
varpaat kivil, taikka sannas
katsoskellen merenhelmii
sisin sai siin rauhas telmii.

Ihanaa, jot henkee salpas
herkkyydestä silleen, valpas
takana nyt kaikki hyvä
arkisempaan tänään jyvä.
Soveltua sopii koittaa
olemansa valol voittaa
urputteel ei pääse eteen
näkimet siin kostuu veteen.

Pohjavire, onnellinen
haaveensortti ponnellinen
tuo on ehdottomast totta
käänteisest vaik oiskin sotta.
Mitään ei saa sivuun heittää
näkymiä pressuil peittää
kukat kasvaa kesä-ahoil
aatospaikkaa, ettei lahoil.


20011203 MIS OIS OLLUT...

Elo vienyt milloin minne
suunta sitten hortoin sinne
usein peräsintä puuttui
hommaan jopa itsel suuttui.
Kaikenlaisis kiemuroissa
onnahdeltiin todel noissa
aikaa kului ihan hukkaan
harmaansävyi ehti tukkaan.

Mis ois ollut oikee portti
sellaiseen se ajokortti
ettei nurin jokamutkas
virheliikkeil, tyhmänkutkas.
Onnee tarvittu ois tuossa
polkuraajat kun ne suossa
ylemmäs vaik yritteli
syvempään silt pyritteli.

Tunnepuolen asioita
räikytellä rasioita
päällepäisest kaikki kunnos
sirpaleit vaik aisti tunnos.
Suunnitteita noita laati
omaatuntoo valal vaati
nöyräämieltä tuosta riittää
ilonsorttiin saapi liittää.


20011203 LUESKELLAAN ESIL TIEDOT...

Ollaan niinkuin kanat pesäs
toinen jalka aina kesäs
kuvitelmis, ruusupuska
ehennyksist, luoksekuska.
Vaikka kukkaro ois tyhjä
riittää pienkin mielennyhjä
eikä ole köyhä silloin
hakupuoles liiket milloin.

Lueskellaan esil tiedot
paranee näin yhä kiedot
jonkunlainen kuva elost
irtipäästen turhast pelost.
Nautiskellaan päivännousust
tutinaiset, etäs housust
itsekukin ruotelissa
eikä kintunviertä pissa.

Tehokkuudenvaraa yhä
ain ei oikeestlangast nyhä
unohdetaan särmäkohdat
haluisemmin, uusiinjohdat.
Koulimaton kun tuo mieli
pöpeltävä samal kieli
odotukset arvauksis
huomispäivän karvauksis.


20011203 HAASTEISII EI OSAA...

Ihmisel on usein pulma
mutkistuu et elonkulma
ajatukset joten hajoo
liukumäen, tyhjään vajoo.
Haasteisii ei osaa käyttää
mitättömäl koppans täyttää
päätellen, nyt löysin narun
etäs heitän sielunkarun.

Silti räpistelee rysäs
järjenjuoksu kun se pysäs
vaihdekeppi pakinpuolle
liputtaen jopa tuolle.
Tällaisia pitää kestää
ulkotahot, ne vain estää
aatteleiksee, harppaan yli
tyhjyydel kun avoin syli.

Keplottelunmakuu riittää
nauhamaiseks sujut liittää
alaoksilt löytyy pesä
että jonniinmoinen kesä.
Reippahast nyt uuden ääreen
kiprakasta hakein sääreen
peli onhan mielityötä
siin kyl avitusta myötä.


20011203 KALUTKOON VAAN...

Rytmi jos on keltä hukas
miten naamans laittaa
sormet ruovii usein tukas
eittämätönt haittaa.
Sykkeessä on aina jujuu
kiinteätä muotoo
tuonpa paris homma sujuu
eikä löydy vuotoo.

Aikamme on täällä olla
tehden hyötyist työtä
koht jo joudon kartanolla
peläskellen yötä.
Kalutkoon vaan ajanhammas
lahottakoon rauhas
ykskään meist ei puhtolammas
-töhkänsorttii kauhas.

Viiperrellään hyväinperäs
aamuist iltoin saakka
joskushan taas hetki teräs
massapuol vaik raakka.
Ymmärrettäis oikein yskä
lähes puolest sanast
kauempata kiertäis ryskä
oikeet tietoo hanast.


20011203 USEIN YKSIN...

Kiusaa yhä mitä milloin
se on änkyrätä silloin
migreeni nyt tuppaa päälle
kiusantekoo juuri, näälle.
Sateenkaaren värit vippaa
ärheet toisiansa hippaa
ootellaan et nurja loppuu
kun ei ole hommiin hoppuu.

Pitkäpoika jutusteli
mykkänä mul haitarpeli
rannanvelkin saapui näytil
pyhäpäivän tyhjäntäytil.
Usein yksin käpistelen
pikkuruisest näpistelen
töllönhän voi illal avail
muitkin harrasteita tavail.

Näin ne kuluu lotkonpäivät
innosteiset jonnein jäivät
onneks pysyy vielä pystys
hieman liekkii älynystys.
Kiitosvelkaa olen muille
auleimmille hymysuille
tuleek esiin, sit ei tiedä
kun ei selkovesil viedä.


20011203 PIKKUHAITAT...

Mikshän täs on rättiolo
elonlaatu lähes polo
ruoka sehän kelpaa kyllä
enemmäks ei vähää yllä.
Analyysii tuosta rajust
säikeisyyksii hakein tajust
vuottenko tää pelkäst reppu
ettei pärjää kuluis heppu.

Pikkuhaitat laittaat nurkkaan
jostain suosta täältä kurkkaan
onneks kierrot vinttitilas
itsens sellaisihin hilas.
Ei kyl riitä kunnonnostoon
valoisamman, vähilkostoon
huojuvalla narul mennen
tällaist virhet eipä ennen.

Unteluudest ei oo puutet
sieltä pesee kyllä uutet
nauttimisen laatu nollas
tyhjänpäivän tunnet pollas.
Leikkimielt kyl ripe tallel
olkoon linja kuinka kallel
päivännoustuu röntii ylös
eihän kampant vielä hylös.


-:-

Paljous voi muutua vähyydeksi
-täydenhyödyn taulukoita tarkasteltaessa

-:-

Hiljaisuutta tarvitsemme
-löytääksemme sen, mitä ilman emme pärjää

-:-

Yksinään aikaansaadun osa on pienempi
-mitä yleiseti kuvittelisimme

-:-

Kiire on edelläviuhtova haave
-jonka takaa-ajamista tulisi yhäkin varoa

-:-

Miksi aina pitäisi, ja pitäisi
- vaikka moottorista ei löydy lisäkierroksia?

-:-

Olla tyytyväinen osaansa
-kuin, kevennettyä ravia

-:-

Jos sileälle mielii
-täytyy valjastaa, tahto

-:-

Pientä askaretta hamuten
-ja aika saa siivet

-:-

Siten juuri
-ettei haaste ole liian suuri

-:-

Tarvitsematta olla tilivelvollinen
-on sitä perimmäisesti kuitenkin

-:-

Esteet ihmisentiellä ovat niitä
-jotka aiempi elämämme asettanut

-:-

Vähän kerrallaan
-ja totutuksen tunnuksin

Pentti Pohjola 20011203 (20011203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu