20011125 Horjahteluja


20011203 Ulkopuol vaik...

Vanhetessa tulee haittoi
rakenteitten myötä,
useit juttuin sivuunlaittoi
karsastellaan työtä.
Nuoremmat ei moista kässää
että koton ollaan,
aatteluil silt vanha mässää
liiket, huomenjollaan.

Ruumiilliset reimat takan
kansiossa muistoin,
tällätavoin aukoo pakan
joltisinkin luistoin.
Ulkopuol vaik laineetonta
tarkkailijan mielest,
ei oo hetkee aineetonta
kaukan vielä pielest.

Kirjoitellaan käs kun pelaa
ylös aatoshippui,
omil keinoin kunhan kelaa
solmieiksee nippui.
Rikkautta tällä lailla
sydämeensä siirtää,
eipä miki näillämailla
vähiten siks liirtää.


20011203 Sijalkone omaksi...

Tuvan telkkar teki lakon
lähti korjuupolul,
peitteleiksin äkist sakon
sijaisvärkin kolul.
Hinta tuol ol hyvin pieni
alle puolensadan,
lompsalle käi näppeintieni
kämppään, joutais madan.

Suurempi on ruutu toki
tuumii kaksikaksi,
pöydänreunal eduks koki
äärettömämp flaksi.
Nelitoistatuuma hyllyl
ainkin aluks joutaa,
teksti puuttuu viimelt myllylt
silti aalloil soutaa.

Etteik muka telkkaria
jotkut silleen moisest,
raavaskansal helkkaria
paitsi rypeis soises.
Aatos-ituin perälaine
töllö ompi aina,
vaikka menis loppu-maine
tihrusteest ei laina.


20011203 Ehkäpä tarpeen on...

Aattelin pitäillä riimeistä lomaa
onhan noit tukuttain tullut,
mietellä muutenvain jotakin somaa
etteipä kiireet ne hullut.
Sivuilkaan tälkertaa värssyt ei hyppää
jarrut on pohjassa, jumis,
hieman kuin oudosti asioist nyppää
tuloja noita uis sumis.

Ehkäpä tarpeen on tällainen roppi
samaahan liiasti suoltaa,
hyvityshenkistä, vauhdista stoppi
vähemmän kulkua puoltaa.
Hiittäkö omistain turhasti meuhkaan
osaisin lukita suuni,
pukeutuis säkkiin ja karvaiseen reuhkaan
tykkäisi tuollaisest luuni.

Olemainkapeus vanhalle tarjol
senpähän käytävä ääreen,
miks ei ne sitten ois pilveilyt varjol
rajoittain tehoisen hääreen.
Iloitaan siitä, et jalka viel nousee
voisihan huonommin olla,
pikkasest tiukkaillen ukkona jousee
unehtuu haittojen molla.


20011203 Turkasen telkkari...

Tuvassa telkkari rapsahti rikki
siitäpä huolta nyt kantaa,
orvolle äijälle miinusten tikki
suhinaa korvat vaan antaa.
Eipä nuo ohjelmat kummia ole
siitä ei toki oo huolta,
varsinkaan jalkaa en moisesta pole
lomaa saa tuijotteist tuolta.

Oikeesti noinkaan ei umpeisest vivus
kamareis ruudut meil täällä,
siltikin mieluusti tupaseen hivus
järeempää, kun siellä näällä.
Tälkertaa urisee, kuvakin sekoo
remonttimiestä tuo vuottaa,
perinteenkokemat nyt kun ne lekoo
harmia hömpelöst tuottaa.

Yksin kun ynnäilee oloaan hiljaa
tarvitseis hieman noit ripoi,
eipä täs niittele kaveriviljaa
udunkaan verrast ei hipoi.
Liikuntakykykin ilmeisest laskee
kintussa ärheeltä tuntuu,
onkohan edessä hiiltyvää kaskee
joutuilee järsimään runtuu.


20011203 Kuin oli silloin...

Elämän eväät kel niukillapuolin
totisest tietävät haittansa,
paljoimman olonsa viettävi huolin
kumisten tyhjyyttä aittansa.
Nolo ei sellaiselt pakohon juokse
hiipisi hiljaa vaik nurkkahan,
jostakin tulisi kelju tuo luokse
ruveten painostuskurkkahan.

Kuin oli silloin kun korvasi tukit
apuatarvivan taholta,
vaikka ol joutoisis ehdoitta hukit
sanoit, et maistuu niin laholta.
Muualla toivottiin helpomman aiheit
kyyneleenkosteita pyyhkien,
yhäkin etsiksit suojaksi kaiheit
polku vaik toisella, nyyhkien.

Sydän jos kylmänä varjoihin hakee
eihän sit estellä kukaan voi,
taattuisen tietoisest itseään pakee
unhojenpuolisten sävel soi.
Anteeksipyynnöissä yhä on järkee
muisteltais lapsuuden oppeja,
vähemmän tietoiseen koottuja särkee
entisis, älyisii roppeja.


20011203 Toki on eristys...

Aina on koittanut juttuja selvii
vuosienmäärien suhteessa,
siltikin olema yhäkin telvii
ei pysy herransa nuhteessa.
Miettelyilt puuttuvat kuolaimist ohjat
hunningon heitelles varjojaan,
todellisperusteilt unehtui pohjat
kuin siinä hoitelis tarjojaan.

Näinpä ei palkintopallille jouda
unohtuu omiaan muistamaan,
määrättyyn pisteeseen koskahan souda
jutut et alkaisi luistamaan.
Toki on eristys sellainen peitto
horon tuot tuntua vellissä,
yhteisil pitäisi maustella keitto
ehdoitta viihtyä hellissä.

Mistäs se kömpelö ohjeensa ottaa
rahatta, ansoit kulkeissaan,
huomisilt tällainen eipähän kottaa
omissa ankeis vaan, sulkeissaan.
Korjata pitäisi, paikata juuri
että ois uusia vartussa,
haasteittenmäärä niin julmetun suuri
klappia liikasest kartussa.


20011203 Entruita tarvisi...

Usein on ihmisel puutosta
eikäpä löydä sih muutosta,
rattaat vaan nurskavat haikeast
kulkujen suunnat ne vaikeast.
Entruuta tarvisi tuhosti
jotta ois henkisest muhosti,
saattavi tästä viel tallaantuu
harmisenmoiseksi mallaantuu.

Nivelet alkavat natista
eikä saa otetta ratista,
kun ei oo edes tuot autoa
millä sais sieluunsa hautoa.
Ihmiset kääntävät selkänsä
julkaisten omansa pelkänsä,
alennustilast siis kohoomaan
pienestä enemmän tohoomaan.

Hullua aatella tyhjiä
onhan noit riitosti nyhjiä,
kovat jos piippuhun laitetaan
ehkäpä tuollailla maitetaan.
Omuutta ei pidä potkia
lautasil koniinsa lotkia,
hivutaan etsimään osaamme
täyttämään kokemil posaamme.


20011203 Havantoi tekemäl...

Elämäntarina jokaisen juttu
riippumat siitä, vaikka ois suttu,
ainuthankertaista jatkua tuossa
nuoresta vanhuuteen, tarinanvuossa.
Siinä on laaksoa, myöskin tuot mäkee
ikää jos riittää niin paljonhan näkee,
yhteistä taivalta, orponajuoksuu
pääsisis piirteissä rehdiltä tuoksuu.

Havaintoi tekemäl oppiikin varmaan
vähenee alistus piiristä harmaan,
tunnelmatuokioi, kivisii reittei
aaltojenharjoilta uusihin heittei.
Ykstoikko ei tule hetkessä mieleen
vaikka siin ohjautuis pikkasest pieleen,
näkemiskyky siin varmasti kasvaa
kestoinen vaikute, hyötyistä rasvaa.

Ikä sit asettaa rauhaisel janal
taatusti joskus myös mentävä manal,
ei pidä pelätä suruista loppuu
asioist selviää ilman et hoppuu.
Kiitellään kaverit, siellä ja tuolla
vaikkei näis päivissä ehtaista vuolla,
metkaa on ollut, ja harmeikin riitost
pitämäs vahvemmin kasassa liitost.

-:-

Mikä on mahdollista yhdelle
-olkoonkin oppina erilaisuudesta



Hävittämällä itsessäänolevan aidon
-kadottaa samalla lähes kaiken



Kyllähän me mieluusti eteviä olisimme
-antaisivatpa toiset vaan sille arvonsa



Yht-äkkiä vaan joku juttu lakkaa toimimasta
-eikä opituista tipankaan hyötyä



Näkemyksen kapeus
-huomisen apeus



Virhe, minkä tekee
-ei vielä silloin näytä sellaiselta



Kyllähän siinä konseptit hukkuvat
-jos jo pelkkä ylläpito, ylirasittaa



Suututtaahan se
-ettei osaa korjata pirstomaansa



Väsyä nyt siihen
-ettei löydä lupaamaansa



Pentti Pohjola 20011203 (20011203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu