Polulla poikittain useesti ollaan täälläkin vähäistä määrääni vollaan saatu silt ilmaista kyytiä kaihtaen pahinta hyytiä. Ikinä kylläks ei toiveista tule moisella sähinäl suksimat kule edelteet unehtuu hetkessä aattelut, huomisenretkessä. Kunhan täs löydän sen täyttymäkohdan varmasti paremmin valoa hohdan ihmiset alkavat miettiä onpahan kuvitteel tiettiä. Totuus se toinen, ei eväistä riitä leveäl lakeisel sirppi ei niitä halu, vaik onnesta otattaa yhäkin ajoittain sotattaa. Olemanskanssa on kahtaista mieltä jopahan totuus se paljastuu sieltä ettei voi haittoja kierrellä arkea ohehen vierrellä. Elämänkoulussa perimmäs rivis haittaistenmäärä kun ehdoitta tivis nöyryys tuu vähäistä jelppaamaan passelil kohdalle helppaamaan.
Ihmisentiellä on haittoja vahvast aina ei tartuta kelvosti kahvast silloin on syyllisyys niskassa oikeat, tunkiolviskassa. Haluttais miellyttää yhtä sun toista eihän sit himmeesti kauaksi loista ylimmäl pallille tahto veis alennustila siis stoppiin, seis. Kilpailuvietis on yhäti vaara että voi pusikkoon suistua kaara riippumat korkeista rimoista päästä ei irralleen himoista. Parhaus kimmeltää tähtenä tuolla sivusta eihän sit ekstraista vuolla täytyvi uskaltaa hinkua pyörimät ympärtä rinkua. Usean mielestä paras tuo lääke hitsissä olkoon täält murhe ja kääke nyt on juur tarpeista ponnistaa reipasta varmasti onnistaa. Sisua etsimäs, jokainen juuri kuoppahanpudonnan mahtoisuus suuri housujen tutinaa kaihtamaan paremmal linjalle vaihtamaan.
Ihminen jäykistyy olonsa kuloon eikäpä levähdy valoisansuloon oltuaan tomppeli toimissaan silloin ei yhteys voimissaan. Jurrikanluokse ei yksikään tule kalhu ei moisesti tippaakaan kule elämäntarina niukassa pinttymäin istuissa tiukassa. Haaveillen arkeen ei löydetä siltaa näinpä ei nautita yhdessä iltaa ankeus levittyy peitoksi olema sivuhunheitoksi. Tieto on vääntynyt mutkalle ihan retuuttain tilalle lähespä vihan mishän se onnikin piileillyt vähemmän ihmistä hiileillyt. Päässä ehk tällaiset aatokset kiertää unelmaksjäänehet siellä jos hiertää vatpassielo on tiessänsä märkäilee tantalushiessänsä. Käännetään kelkka, jos suunta on pieleen etsimäl iloja, metkoja mieleen saattaa jo huominen huvittaa jaksaa taas väreillä kuvittaa.
Ihmisen tahto on pinnalle nousta kiristäin etevänsuuntaisest jousta että vois pisteitä kerätä huomisis ilohon herätä. Aina ei sallima vihreetä näytä toiveitten koppasta kukkural täytä raamit ehk laitettu menolle puitteiset, ajoittain tenolle. Silti ei pitäisi huolia kantaa ärseitten ohitse mennä vaan antaa nauttien niukoistkin iloista etääntyin järjellä piloista. Eessä kun selkeenä välkkyvi lahti onpa siin ytimes jemptinen tahti herättyy paineittenpuolista käpsäisten kauaksi huolista. Toki silt röykkyä monenkinmoista ehdoton tärkeys, haittoi ei toista reimarit etsitään silmillä kestävänoloista filmillä. Jos sitä pakenee uuninsa nurkkaan aatellen, rohkeast tuolta nyt kurkkaan se kyllä keino ei onnistu hyllyvält pinnalta ponnistu.
Useesti tuumailee minne vois mennä yhtyyden keihäs kun eipä tuo lennä orpous jässäilee niskassa laatu ih tunkiolviskassa. Tehdyistä etsiksii huomisil turvaa siltikin pöheikköön päivittäin kurvaa onko mut tyhmäksi saatettu älyn et virkeys maatettu. Eipä näil eväillä ruutia synny muttei oo täydesti, torvelo, nynny senverran seikkoja esillä käyty myös osannan pesillä. Väittääkö joku, et toopena laahaa tyhjyydenperästä ainoostaan kaahaa löytyyhän täältäkin jyviä ehk kyllä vähemmän hyviä. Päivästä aina on päästy me iltaan lahonneintilalle uusia siltaan hymyilkää tännekin reilusti vaikkei tuo menekään heilusti. Ruttua naristi intoisest ennen korvien ärsyisiin tyhmästi mennen nytpä vaan kotona käppäilee pienest tuot ruttua näppäilee.
Kaikilla lanttu ei yhtlailla leikkaa parasta hoitua, rennosti veikkaa ottamat vähääkään paineita näprimäl helpompii aineita. Nuoruudeninnollla monikin rynnii kuvitepuoliaan väärästi ynnii sitten jo renklaamaan pakkia jalkainsapotkuiseks lakkia. Yksi ja toinen tääl kakkosen osas elämänlinja jos sivuhun hosas arki niin karvasta maistella hyvästään voimatta taistella. Osaavat, kermat he kuorivat päältä suuntaamme silmäilyt hohkavat jäältä hittoak vastukseks yrität omaapa kohtaasi tyrität. Jopahan eväkset aralta loppuu eikä oo töihinkään kuunansa hoppuu väliäk ulkona ololla rautkangentaipu kun pololla. Siltipä omissaan lähespä tasan yritemäärät, ne kiinteänkasas vähyyden tekemii huolia lähespä pintaisen puolia.
Pentti Pohjola 20020228 (20020228) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu