20030901Hiplailua


20030929 Omasta nupista...

Todesti värssyillä täyttelen aikaa
riimienrytmejä ilmassa kaikaa
hetken ain kanssansa piirissä
ol vaikka vinosti jiirissä.

Aikaa on annettu, olkaatpa hyvät
etsikää itse ne hyötyjenjyvät
laumassaolo ei kannata
itsyyttä tekoiseks rannata.

Omasta nupista hakea passaa
toiset ei aikaansa sellaiseen hassaa
laatu on milloinka mitäkin
jospahan tarvitaan sitäkin.

Ei pidä pelätä, sisälle näkyy
viskataan viistosti etäämmäl täkyy
annetaan lotjamme suljua
herätteinpaikoissa nuljua.

Läheinen kontakti, ehdoitta muihin
siellä voi solmia pestinsä puihin
ankkurin jorpakkoon heittäen
niukemmast kupoolis keittäen.

Yleenskin, yhteisyys oppia pitää
sellaisest maaperäst kehityst itää
entisten polvien tallentein
tuhannest mietityin kallentein,


20030929 Tulpat jos aina...

Nykyinen musiikki korvia koittaa
muuten vaik jukuran haluiskin voittaa
rokki ei ikäisil tällätty
nuoremmil melua mällätty.

Onko se kivaa, et vanhana kuuro
ulkoiset äänet ne, tukkoinen puuro
lapsesta saakka kun läpsitty
ylisen peltisist näpsitty.

Tulpat jos aina on jyskehen eessä
vanhan ei tarvitse, silmänsä veessä
ilmaista säästöä todella
olemat haitoista podella.

Vanhempi tansmusa hiljemmin hoitu
elämän nyrjänteeks niukemmin koitu
akustist ääntä ol pelkästi
sointi siin ihanan helkästi.

Rokinhan räiky, kuin vasikkaa tappais
peltisest pörtiköst kettinkii lappais
tuosta ne nuoret on nirvanas
sydämenkielillä helkkyy kas.

Ukkona aattelee, voihan tät menoo
iloa haetaan, sieltä mis tenoo
vanhemmis värssyissä vetoa
yhtäkään alkais ei etoa.


20030929 Maha jos mouruaa...

Nälkähän aina on ikävä juttu
kokipa sellaista vieras tai tuttu
sitä on kehoista, henkistä
lähtöisin huolien penkistä.

Maha jos mouruaa evästä vailla
sielukin söhryää haittojenmailla
puute on aina tuo kireää
laadussa vastpäätä vireää.

Pöytienääreen siis ikuinen kaipuu
etäällä oleilles hunkioon vaipuu
kaikille silti ei tuotane
onnisen osasta suotane.

Aamul ei tiedä, mit ilalla näkee
senverran seikoissa, kuhmua,mäkee
niinhän tuon täytyykin suojaksi
vartijaa sanotaan luojaksi.

Yhteistä iloa kopassaan kantaa
erheenkin vahingos tulla sen antaa
oppia, oloille nostoiksi
ikinä vähää ei kostoiksi.

Tällaisel polulla jokainen tallaa
omaa tuot paikkaansa yhteisiin mallaa
ylemmäs rapuille kipuaa
kohtaansa arvommaks vipuaa.


20030929 Eipähän tarvitse...

Jotkut ei halua suuntaansa muuttaa
kuka vaan vastuksen, ärtymys tuuttaa
mitä sä siihen nyt haitaksi
itsellä haluu täs, laitaksi.

Sopimus puuttuilee yleensä aina
oikeaa nappia kun ei sit paina
vieterin täytyisi virua
maalaamat seinälle pirua.

Yhteistä oloa useimmat viettää
erisensuuntaista joskus se tiettää
milloinka kullakin keitättää
särmikkäänsanoja heitättää.

Eipähän tarvitse taakaksi ottaa
vuorollaan kutakin kiukustus mottaa
nauretaan vähälle siedolle
loppujenlopuksi, miedolle.

Olemanlahja on selitet vailla
päätetty toisaalla, etäisil mailla
kiitosthan pitäisi pulputa
itsekkyys hiitehen sulputa.

Kesä on pian jo taaksemme saanut
ihan nyt räkityst niskaamme jaanut
silloin ei yhtäkään palellut
tuhdisti lämpöä valellut.





Pentti Pohjola 20030929 (20030929) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu