20030901 Syyskuu ehti esil


20030901 Mitään ei haittaa...

Aina voi parantaa emlämänlaatuu
siitä, mit geeneissä jokaisel saatuu
kunhan on ytyä toiveissa
rehtistä huomisen hoiveissa.

Ei pitäis narista tulevain eväist
harmaiksi vääntyneist alkuistenkeväist
sisulla tietyllä toimia
välkkyjä esille poimia.

Joillekin riittää, kun hegissä pysyy
tuokin se useast  taitoa kysyy
lahjakkaat lauteilla liikkukoot
etujen rekeillä kiikkukoot..

Voimia jokaiselt, itseltä salas
käytäisiin innommin henkisenkalas
mielelle evästä etsien
nurjuudenpaineita metsien.

Mitään ei haittaa, vaik hikeä tuottaa
senverran pitävi itseensä luottaa
keralla, järjen ja onnisen
vimputtuin ylitse ponnisen.

Tuolloin voi kirkastuu äkisti taivas
unohtuu hetkessä näähkänen vaivas
palkinto odottaa lopussa
eikä tää kulku viel topussa.


20030901 Aina ei ylenny...

Maailma pylläilee uusihin aikoin
kyydissä kuljettaa onneen ja taikoin
jos vaan on rehtiä repussa
irrotet tuolilta pepussa.

Viitsiä juuri sit liikettä löytää
pelkäämät keliä, kartsalle töytää
satais vaik vanhoja akkoja
kammotaan tekemäst lakkoja.

Piina ois myöskin se joutoinen olo
uuninsatakainen, ahdisteenkolo
sen kun sen muistaa, niin pelästyy
tarpeisten satulaan helästyy.

Aina ei ylenny kuvitteenvoimal
ennemmin mieli siin, sätinnänsoimal
lupailut keljusti peruttu
nurjille jutuille heruttu.

Yhteisö asettaa poluille esteit
mitoittaa monia, vaikeankesteit
siitä ei auttele huolestuu
korviensuuntahan tempast suu.

Kuormienkanto voi ilosti luontaa
hetkessä hivahtaa tuonne jo suontaa
missä on vakaalla pohjalla
ruuhtansa näppäräst ohjalla.


20030901 Järjellä juurtuisi...

Monikin juttu kyl kutkuttais mieltä
toteutus puuttuu vaan harmiksi sieltä
aitoja rajoille kannettu
nuhjuisuus tilalle annettu.

Senkanssa lieassa, perin ja toisin
onnesta osalle itseni soisin
riittäisi roitua rinnalle
pulpahtais pärskähtäin pinnalle.

Järjellä juurtuisi oikeat idut
sivuun vois viskata rennosti hidut
mistä nuo säikehet sisälle
ankkurit esteenä lisälle.

Uusia hankkeita hieroen pollaan
stabiilintuntua senperään jollaan
kelpaisi aavoja lasettaa
tähtyytä ylemmäs asettaa.

Leikkistä mieltä, ja rennommanhakuu
jopahan keitosta löytyisi makuu
eikä ain pelkäisi vastuuta
lotjansa ylistä lastuuta.


20030901 Uusia mielisi...

Yhteisön edessä kintut ne horjuu
suuremmat tivailut tietysti torjuu
luulo kun esteitä asettaa
eikä voi rennosti lasettaa.

Itseinen arvelu menoja vähii
pistäen pelkäämään juur tuota lähii
siinä ois lähespä hukassa
kosteantuntua sukassa.

Tarve ois poimia, evästä entää
ohitse sujuvast saantoiset lentää
mitenkä hitsissä huiskaisi
ettei tuo pusikkoon tuiskaisi.

Uusia mielisi taltehensaattaa
ikuisen vähyyden jotenkin maattaa
siitä juur ankkuri pohjassa
kuin tuossa oliskaan ohjassa.

Pienellä mielellä vähiä vääntää
ruoria tarpeetta haittaisiin kääntää
alla ei sileetä syvältä
maali tuo kaikonnut jyvältä.

Siltikin kammutaan uudesti pinnal
eikä niin lasketa, menetteenhinnal
vähistä lähtö kun tapahtuu
jotenkin olema vapahtuu.




Pentti Pohjola 20030901 (20030901) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu