20030918Etunojaa etsien


20030929 Palapeli ei siin...

Yksin inuu mitämilloin
puutteentuntu vaivaa silloin
eikä nauruun yhytä
hytkymähän ryhytä.

Palapeli ei siin kunnos
kaipaus jos meuhaa tunnos
ystävä ehk kadonnut
sielunluukut padonnut.

Rumat sanat, jospa lenti
mustimmasta nuolet enti
pilaamahan oloa
särkemähän koloa.

Ensimmäiseks, suunnal toppi
nieltynä nyt väärä roppi
ulos äkist rykästä
saasteest kuivil nykästä.

Alkamalla ajatella
ruusuisesti pajatella
silmäniloo erittää
tantalustaan perittää.

Jopa juontuu hommat hyvin
keskiös kun pesii syvin
riemu taasen ruorissa
vinkurois, ja suorissa.


20030929 Syksynilta tummuu...

Tyytyväinen pitää olla
kepehintä hoitaa holla
ilman valon vaivoja
synkennysten kaivoja.

Pilke silmäs jokapäivä
eroohan noin liepeest näivä
ajatuskin juoksuaa
kesäntähteet tuoksuaa.

Lahti välkkyy hopeoita
jaksaa tarkkail innoin noita
kukkaset viel elossa
hieman hallanpelossa.

Syksynilta tummuu äkkii
pahimmoillaan, ihan säkkii
ellei kuu se kurkista
vilkuttele nurkista.

Mars tuol punaisena hohtaa
aatossuunnat etäs johtaa
tätäpiirii kumminkin
planeettaisten summinkin.

Kaikkeuksis eipä rajaa
miljardeil voi valo ajaa
löytämättä ääriä
sisältöönsä kääriä.


20030929 Kolme viikkoo...

Syksy tulee, ulos, tupaan
lämpö käypi juuri hupaan
klapei uuniin mättäen
vilun taakseen jättäen.

Kolme viikkoo helteenhikist
vanhan huonon kiusaan likist
onneks loppui ajoissa
sietämän jo rajoissa.

Ääret tulee kaikes vastaan
eikä ukkon kaasuu nastaan
lööperii vaan skriivailee
osan ajast kiivailee.

Miksi hitois orvon omin
yhteiselo, sehän somin
kolho muotok erotti
sisält pelon terotti.

Turhaa surra menneit aikoi
olhan niissä hiven taikoi
aatoskuvii juoksutti
kuvittelmil tuoksutti.

Pysyisivät huolet poissa
että viihtyis rauhas koissa
velimiehen varjossa
hält kun tukee tarjossa.


20030929 Vanhuus kun valahtaa...

Työtä saa paiskia hartiavoimal
eholla innolla, käytännönroimal
olemat nivelis välystä
rivasta nykästen älystä.

Sellaisen kelpailee juoksua jatkaa
rungossa elimet lötkäen vatkaa
pumpussa tahti kuin sähinä
kaukana ahtainen ähinä.

Vanhuus kun valahtaa yltäisest niskaan
siinähän paljussa olentaa tiskaan
kuluma konkassa viiltelee
enempii oletteit hiiltelee.

Noinkaan ei täydesti lauteilta putoo
harrastet hitusest viihdyksi kutoo
soittoa, laulua, värssyjä
mielelle piristetärssyjä.

Hunninko karkottuu niskasta alas
taasen se rahisee uusihin jalas
onnenkin ovi voi aueta
pelkojenpohtima laueta.

Kotona kelpailee rauhassa olla
tukevin juuri tuo, iloihin holla
näin saanee kompurat karistaa
hiljaisten hallushan makaa maa.


Pentti Pohjola 20030929 (20030929) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu