20030929 Jäämiä


20030929 Silti on jotakin...

Mieltä voi kuohuttaa vähäinen taito
siitä jo äreentyy, sanoilt et vaito
ihan kuin kieli ois kadonnut
elämä luukkunsa padonnut.

Kymmenenet vuodet jos tuollaista sorttii
tarpeetont rynkyillä enää sit porttii
aika on ohitse pyyhännyt
koslille sen ettei kyyhännyt.

Silti on sijalle jotakin saanut
henkensärippeitä ulommas jaanut
tyhmyys se paistavi paremmin
vaiht-ehto, syrjemmin, aremmin.

Olemanilta kait kohtsiltään käsil
uurteittenlisäntä runsasta pläsil
helpompi, kun tuot ei aattele
kuvitteit ryteikköön saattele.

Lämmintä lykkäsi kesäiset päivät
painajaismaisena mielehen jäivät
juuri ne, hikeväinhaennat
normaaleist, etähäl paennat.

Nyt ollaan syksyssä, allakanmukaan
vastahan jupittaa tuskinpa kukaan
muistettais mieltämme piristää
iloa sielusta viristää.


20030929 Koti on koti...

Tikusta asiaa, niinpähän juuri
epäistenkohtien suma kun suuri
omassa itsessä enintä
muualta lisäinen tenintä.

Koti on koti, ja viihtyisä loukko
jonne ei toivottu, remuinen joukko
nykyisin kutsuu vaan kuunnellaan
piirusteit toisiks jos muunnellaan.

Oikeaanosunut onhan tuo toimi
hedelmii käskyst ei mielikseen poimi
lähimmät kamut kyl ymmärtää
immein jos ovensa sisäl jää.

Maailma heiluttaa heppoista purtta
siellä ois kintuissa ärhäävä hurtta
pollaris pitäen paattinsa
takailee huomisen saattinsa.

Erakkoluonteen on näkyvä puoli
ihmisen sisäl kun askaroi huoli
noista ei torvena laulaisi
pikemmin peitteisiin paulaisi.

Syyttelymieli, se ehdoitta väärin
järkevin lukemin, tukevin säärin
huomista rohkeast moikkaamaan
kiukkusenkuopasta loikkaamaan.


20030929 Härkäpää luonteet...

Ihmisen mieltymät paljolti määrää
kuinka hän toimii, ja kuinka hän häärää
ottaako muitakin suuntia
järjellist, tarvii jos muuntia.

Laita ei roskia tulella kyteen
naapuril hommat siin menevät syteen
tuuli jos tuoksuja kuljettaa
ovet ja ikkunat suljettaa.

Härkäpää luonteet ei aattele toista
pitäiskö kumartaa rajalla moista
sytyttää nuotion halulla
homma jos pitkästi alulla.

Karisseit lehtiä sielu ei siedä
täähän se tuttua, kompostiin viedä
ottakoot aromit nenäänsä
löytäkööt lääkkehet tenäänsä.

Syksy ja kevät on pahinta aikaa
jolloinka rapsutus intoinen kaikaa
kohta jo tikkuja raavitaan
lisääkin roinia haavitaan.

Onpahan mummuilla taaperruspuuhat
siinä jää sivuhun komeroinnuuhat
märkä kun kituvast käryää
vahingonilosta täryää.


20030929 Saisi olla puuta...

Pihanseudun kasvustoista
montaa mieltä ollaan noista
toinen laakeet haluaa
joitain moinen kaluaa.

Saisi olla puuta, puskaa
lisää vielä esein kuskaa
rehevyyttä suosien
ohi muotikuosien.

Näinpä joten aatteet ristis
yhteensorvuu lähes mistis
käytännös vast näyttäytyy
miten tulos käyttäytyy.

Ransimatta, röyhyst puskee
viheraaltoo, eikä ruskee
toisinpäin taas outoa
lanitetuist noutoa.

Totutteluu muutos vaatii
itsel kestoisuutta laatii
jompi homma oliskaan
sietävyyttä sille vaan.

Kodinlähel toivois nättii
puist ja pensaist, esilmättii
siitä kesä keventyy
mieliala leventyy.

Pentti Pohjola 20030929 (20030929) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu