20030930 Jarru luistaa


20030930 Leikkiä ja täyttä...

Että mikskö kynä kulkee
aatostyngät talteen sulkee
keventeeksi mielelle
pitkäänenää pielelle.

Kokemuksest tiedän, auttaa
solkkailuu kun nuppiin lauttaa
hetkenpätkän määrissä
olenta siin häärissä.

Leikkiä, ja täyttä totta
juuripa se, kirjainsotta
mitä päivin harrastan
itui ilmast varrastan.

Ulkopuolist toki seuraa
lehtii, telkkaa, innoin teuraa
kavereikin muistelee
jotain turkist puistelee.

Sisarukset,kullanarvos
ehoneehan siinä tarvos
heillä jos ei huolia
nehän valopuolia.

Aina hyvää etsii loppuun
lakaistuista taltii roppuun
se on hieman saalista
perin äijän kaalista.


20030930 Ei oo hätää...

Nappikauppaa täällä elot
huijailevat monet pelot
löytääk kunnon kulkua
väärtymille sulkua.

Yleensä kun paikal jässää
arki harmaaks päivät rässää
kutitelles sisintä
etääntäiksee pisintä.

Samallaista olonsoppaa
kupposehen aina roppaa
muutoshalut katoaa
ilonriput patoaa.

Ei oo hätää. tämän myönnän
haitankärryi silti työnnän
kolotteita kehossa
laskusuuntaa tehossa.

Yöl saa kipreil lonkanvaivas
eikä se oo mikään taivas
heräin hetken pätkissä
kutakulloin mätkissä.


Asento jos sattuu hyvä
mukavankin tunne syvä
kuorsausten puinnissa
höyheneisest uinnissa.


20030930 Kirjatessa jatkust...

Uuteen aamuun herätessä
repaleitaan kerätessä
ilontunnon vaistoaa
yhä uutta taistoaa.

Kirjatessa jatkust mietteet
näkyvillä lähes tietteet
jotain pientä sivussa
verhottuna hivussa.

Medioista aiheit lypsää
tokihan ei tietoo kypsää
valkkaellen valinnat
sanomistkin halinnat.

Yksinoloo opeteltu
haihattelut lopeteltu
ukkorukan nahoissa
liiemmält ei pahoissa.

Hengenpuol kyl kasinaista
vilistelee jopa naista
tuota elon helmeä
omalkohdal, kelmeä.

Tunnetilat jähmetteissä
putronsorttist lähiveissä
uuteen mielis ulottuu
ilman sielu kulottuu.


20030930 Toki juurikin...

Päivittäin täs mieli muuttuu
sitkeyttä, sitä puuttuu
haitta raskas raahata
uuttensuuntaan kaahata.

Miten saisi koneen hurraan
tuon nyt puutteest kieltä purraan
sytytys ei jetissä
viihty liikaa petissä.

Toki juurkin öiseen aikaan
luoteta ei saduntaikaan
hylkäs nuoresta jo tuo
kalikoit vain pyöriin suo.

Jotakin silt hamuttuna
eläntä vaik ramuttuna
nuottei isois kasoissa
värssypuol ehk tasoissa.

Niillä ei oo käyttöhyötyy
henkisest vaan evääkssyötyy
oletteilla ohjailtu
kivikkoihin pohjailtu.

Ihmisoloo tarkatessa
sietämistään parkatessa
vuodet jatkaa kulkuaan
murusia tuosta saan.


Pentti Pohjola 20030930 (20030930) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu