20031001 Tänäistystä


20031001 Ihmisseura paras...

Kanssakäynti kevii mieltä
helpotusta löytyin sieltä
teatterit, kapakat
liikkeellähdöt napakat.

Ihmisseura paras lääke
tylsistää jos elonkääke
kotoo meit ei haeta
ellei itse saeta.

Yleensäkin kansanjuhlat
kommunoinneist noissa tuhlat
sukupuolet remuaa
hyvää safkaa samal saa.

Sivistävää, kaikkityyni
poissaolo oma syyni
ulos nuoren luiskahdin
korpieloon tuiskahdin.

Meillä kävi koton joukkoo
eikä mieltänt haitaks loukkoo
uskals suunsa avata
Virojoel ravata.

Nyt ei sujuis ulosanti
juhlapaikkaan vaik ois kanti
habitus se hukassa
kaljunkiiltoo rukassa.


20031001 Riippuvuus ei...

Addikteista hengel taakka
itsemielest usein raakka
piilotteluun hukuttaa
vaikka samoi tukuttaa.

Riippuvuus ei pelkkä hyve
enimmin siin, sielus ryve
hiiskumatta moisesta
saadaan selvää toisesta.

Noista kertyy elonesteet
rankistuvat arjenkesteet
ihminen siin romuna
haavekuvans tomuna.

Lärpätä ei juuri noissa
vikaraiteist lapsuuskoissa
harminhukkaan väännytty
parast vastaan käännytty.

Urheilukin addiktoistaa
rentouden tyystin poistaa
alkoholi haittoineen
muutkin päihteet maittoineen.

Sielu jos se pakotuttaa
karmehilla sakotuttaa
sarvipäänk tää alistus
hukkuin järjen valistus.


20031001 Näinpä joutuu...

Joskus tökkää pahansanan
rakostellen kiukunhanan
sit ei todel haluisi
huomisissa kaluisi.

Tilanteit voi edest löytää
rajaisiin et äkist töytää
ehtimättä aatella
järkisesti saatella.

Näinpä joutuu hikoamaan
vähyyksissään likoamaan
mainepuolen mustuissa
noissa kintuilkustuissa.

Paitsi jää, jos liiast pelkää
takalukkoon silloin telkää
avaimet et hukassa
kostee niskatukassa.

Hämminki se ohi luistaa
vanhankansan jutut muistaa
yö kun perään nukutaan
jälleen ilost kukutaan.

Monenmoista sorttimenttii
ihmiselle lyödään tenttii
vaivaksemme heitetään
sopas sieluu keitetään.


20031001 Ollaan vapaast...

Tärkeintä et homma hoituu
yhteiseksi eduks koituu
raami juuri tärkeä
painotettais järkeä.

Kuvitelmat, kurispitäin
uutuuksia linjaan itäin
näillä mennään vuosia
hamuumatta kuosia.

Pysyvyyttä, alust loppuun
ei kyl silti liianhoppuun
vähän leikin varjolla
mahiksia tarjolla.

Ollaan vapaast, äly sulas
näin ei ykskään nuppi pulas
hyvittynee hollimme
duurittuiksee mollimme.

Alanteitkin ylitellen
mukavia sylitellen
tarkoitusta hakien
kera olon lakien.

Joskus vetää vesiperän
hukkaellen näpeist kerän
siin on luonnon sointua
ehdiskellään tointua.


Pentti Pohjola 20031001 (20031001) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu