20031002 Itsestänsä

Monia haasteita matkalla kohtaa
vuosiensaldo kun suurenee
tyhmyyden poluinkin ajoittain johtaa
ennekuin käsitys juurenee.
Ole ei etevä, syytä on tietää
kun sitä jatkoa hamuaa
pitäis myös moitetta ilommin sietää
arki kun nollaisii lamuaa.

Elämä itsessään, palkinto parhain
vaikka ei tasapäätaitoja
parasta huomata seikat nuo varhain
kaikki ei yritteet aitoja.
Useinkin kirves se kivehen sattuu
toiset ne ohitse pyyhältää
jalkoihins viskoilee tuollosest hattuu
kelkasta kauas kun etäs jää.

Annetaan ymmärtää, pienestä lähtee
ukko kun yritteen virittää
siinä ei haeta taivaalta tähtee
huonommuus pelkästi kirittää.
Nöyryys on yhäti nostava voima
ilookaan eipä sit kuopattu
oma vaik sätintä, päivittäin roima
ehdoint ei tuolloinkaan ruopattu.


20031002 Oisihan varmasti...

Henkiset aseet jos terämmät oisi
piilulla puita noit kumoisi
rasitteenhaastamat esille toisi
yrityspuolellaan lumoisi.
Äijältä loppuivat pakista eväät
keho vaan portsua kulutti
tunteiselt suunnalta harmeni keväät
avuton mielteitä sulutti.

Oisihan varmasti jollakin hyllyl
meikäisen nimelkin painoa
eipä vaan sisua suuntautuu myllyl
haasteet ne tärsytti kainoa.
Niukoista oloista lähdöt ne oli
lapsestalähtien kutisti
juuri, et eineksens eteensä koli
ankarast sielua rutisti.

Ihan kun kohtako kädestä ohjant
syväntein ohitse saatellut
ruuhi vaik monesti esteisiin pohjant
kipeimmät edestä maatellut.
Pilkistää ilokin hetkittäin tänne
kaveripuoli kun kulussa
omuudes senverran lerppuna jänne
yksinään joltises sulussa.


20031002 Sitten jo omilla...

Nuorena vilistää huoliavailla
tuntemat tunnossaan tuskia
vesien äärillä, vuorisil mailla
missään ei tipastkaan fuskia.
Otettu vastahan äitimme huoli
elämäntietä kun punnittu
kaikkinen kopeus sellaises kuoli
vääril ei virkkeillä runnittu.

Sitten jo omilla jaloilla horju
nuoruutens aikaa kun asteli
olemanharmaita niskoiltaan torju
kainuus vaik hikisil kasteli.
Eipähän löytynyt vastetta luuloil
kotihinlurpit kun alotti
vaikka kuin höristi aistinsa kuuloil
harmaalla päiväänsä valotti.

Uskallus puuttui, ja kaikki sen myötä
pelko kun paukahti pykälään
turha ois enentää suunnallaan työtä
yksinhän kuitenkin lopult jään.
Näilläpä malleilla vanhaksi varttu
haaveet silt evääksi oletti
kehnoihin keinoihin hädissään tarttu
pusikonsuuntaankin poletti.


20031002 Elämänyhteys...

Mieltä voi juoksuttaa aamusta iltaan
eikä se puhalla väsysti
ainahan aineksii löytyvi siltaan
kehoisest vaikka kuin räsysti.
Turhia turkistaan yrittää poistaa
iloja kukkuroiks kasata
huomisenvalo näin sirkeesti loistaa
vaakitteet vaistolla tasata.

Elämänyhteys näinpä ei säry
toinen on jatkuvast kuulolla
ohi se viistävi haittaistentäry
ratsastamatta kun luulolla.
Aina voi pakata resuisen repun
tassua toisensa etehen
luonnossa kulkevan huomaavat hepun
rennosti runnovan retehen..

Juurikin, paatti kun persuksen alla
tuhdolla kiva on toimia
laineittenläikyissä, purjeista malla
aistiksii uusia voimia.
Ihmisen tielle on huoltoja tuotu
ensiks jos silloin kun synnytään
soreaks maailma paikoittain luotu
tunteella aatellen hukkaa jään.

Pentti Pohjola 20031002 (20031002) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu