20031006 Erilaista


20031006 Silloin ei kysytty...

Raskaimmat työt on nyt koneitten armoil
hyvinkin sattuvii, moottoritarmoil
silti viel, käsistkin käytössä
läähätteenpuhkuista näytössä.
Entinen aika ol muskeleinjuhlaa
harvapa sillensä voimia tuhlaa
urheut viimeiset piipussa
henkensäpitimein riipussa.

Koulutuspuoli on nuorilla esil
järjellä melovat, älyjenvesil
saadakseen keveemmin kakkaran
leipänsäsiivulle makkaran.
Mehän täs vanhat on sodatkin nähty
vintouhka kourassa, porukkaanlähty
lähespä lapsina taisteluun
ruudin ja paukkehen haisteluun.

Silloin ei kysytty, mikä on mieli
ulkoisist jyrkistä, kansal kun pieli
veljet ja isät ol rivissä
hurmeisiinpeitytkin, tivissä.
Vapaus arvona ainoostaan riittää
siihen voi kunniantuntonsa liittää
ei oltu vastuuta karussa
joltista hohtoa tarussa.


20031006 Maaseutuolennas...

Elettiin aikoi, jot nuoret ei muista
tänäisest tuntuis, et olipa puista
ilman noit kiiltävii autoja
muitakaan, surffauslautoja.
Työ oli ensin, ja sitten vast lepo
sunnuntait huokasi tallissa hepo
pelloilla, rahdeissa veteli
ahtaassa kaponen seteli.

Maatalo-olennas lypsävii tarvi
aikaisin alkoi se hoitojenvarvi
sankohon maitoa lirisi
rehut ne pöydille kirisi.
Joutoisuus laskettiin tyhmyydenpiikkiin
eikäpä monikaan halunnut kiikkiin
sääret vaik väsystä tutisi
uutta täs tuuttihin, mutisi.

Nykyisel mallilla äkkiä uupuis
melkein jo aamusta rätiksi nuupuis
haasteet ol silloin ne jyrkemmät
etuiseen nojahan, tyrkemmät.
Vieraasta työstä ketk leipänsä haki
juuripa heillä se ankarin laki
kunta ei tukenut köyhiä
auttamapuolet siin löyhiä.


20031006 Käsii vaik levittäis...

Pitäiskö hävetä, onni kun poissa
haasteissa pokallaan yhtenään noissa
minä en solmuja suorista
hitsiik tuost käsittäis ruorista.
Elämäntakila köysiä tarvii
juurikin välttämään haittojensarvii
tunto et sileä killoilta
päsmäisi rauhassa silloilta.

Käsii vaik levittäis, täällä mä olen
anheetont ruuhtani pollaris polen
maisema muutu ei toiseksi
laatunsa kokee näin loiseksi.
Nyt ei oo ansiolistoja käsil
ylenkin tyhjänä, katsoma pläsil
järkevät juoksivat maalihin
tässä, ees ehitty vaalihin.

Kuvetta käännetty uunimme penkil
eikäpä lähdetty haasteistenlenkil
turha siit perästä ruikuttaa
pimeetä lamppuunsa tuikuttaa.
Safkaa kyl saatuna näinpäkin suuhun
riittäneet eväät ne, eipähän muuhun
ollaan tääl peräises joukossa
viihtyen omassa loukossa.


20031006 Arkinen tyhmyys...

Itseä ei voine pykyttää ylös
jos se on ilmeistä, tulee et hylös
nieltävä karsea kalkkinsa
tuntien vähyydenhalkkinsa.
Älyä jos ei juur kukkurast ole
varmaankaan tahdimmin käskystkään pole
laitansa tuntemus helpottaa
keveemmän olonhan siitä saa.

Mensat on terävänupeille luotu
porrastekorotteet hollille tuotu
sadan ja neljkasin ylitys
riemuista varmasti sylitys.
Arkinen tyhmyys meit enimpii vaivaa
olemanojaa sit huterast kaivaa
tahtoons vaik persuksil potkisi
yhtäpä hölkkyä lotkisi.

Olispa ollutkin älyistä rieskaa
henkisen enenteeks, polttavaa lieskaa
timanttei varmasti taskuissa
huomioon otettu laskuissa.
Kuviterikkaus, silläkin pärjäis
vaistollavedellen huomisii värjäis
riippumat kehonsa rajoista
puutteisen, lahoista majoista.

Pentti Pohjola 20031006 (20031006) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu