20031009 Tilejä


20031009 Kaikki ei koskaan...

Tunteittentulvissa mieli on avoin
heittelynvaarassa useinkin tavoin
koskisii kohtia rutkasti
oikein jos jäsentyy mutkasti.
Vilttienalle ei saisi tuos piiloon
lisää vaan keitteitä kokoilla siiloon
mistä noit alkaisi valkata
itselle ohjuuksi palkata.

Kaikki ei koskaan oo, kaikkien kamui
monenkin mielestä, valtosa ramui
jotka voi jotenkin inhottaa
onneksi etäisyyt silloin saa.
Suosittuin ympäril vilskettä piisaa
järkeen ja tunteeseen ihmises viisaa
rahaisuus ehdoitta ravittaa
menesteenkukkuloil avittaa.

Heikommat hollit on useilla meillä
jotka tääl laahustaa arkisenteillä
vaimotta, lapsitta, yksinään
tajuisko perheinen koskaan tään.
Eipä siis tasan nuo punnukset ilol
monenkin menemät lähespä pilol
aivan jo lähtöisist keinoista
riippumat suunnatuist meinoista.


20031009 Moiselta tieltä ei...

Kuvitteenkanssa jos ihminen painii
taatusti useinkin sellaisest mainii
pelkkä et arki ei huvita
sieluisii syrjiä kuvita.
Näinpä ne aukeaa harrasteil ovet
konstilla tulenee paklatuks lovet
mieli saa haluttuu evästä
sermejä auemmas revästä.

Moiselta tieltä ei paluuta juuri
puseron alla jos roihu se suuri
vähyytens elkeetkin hukkailee
ruuhtansa vesille pukkailee.
Innostus jämähtää kestona kalloon
jatkuvaa liikettä pyörivään palloon
tuhanten tienä on tuttua
uusia haltuunsa kuttua.

Laadul ei väliä, minkä siin mieltää
kunhan sen täytisen nollansa kieltää
ettei vaan pelkkää oo arkea
sietämä silloin niin karkea.
Ahaisii aatoksii, harvasti huomaa
juuri tuon innosteen paikalletuomaa
yhteisön siltikin muistaen
kaikkises kepyydes luistaen.


20031009 Johan se naamaltaan...

Aralla mielellä vastuuta pelkää
vähäisen itsensä yleisilt telkää
koppavan nimi siin heitetään
juoruisenpuurookin keitetään.
Muistathan, sillä ol aiempii mokii
helisti hölmyyttään syyttömäin pokii
vähänkin ilonsa kadotti
toheluut tekoihins ladotti.

Johan se naamaltkin jöröltä näytti
syrjäisen eläjän tunsmerkit täytti
kuka nyt harmaisen huolisi
ennenhän pitkää siin kuolisi.
Yleinen asenne yrmeäks muuttui
kontaktitahtoa muualta puuttui
jutut kun veteli yhtehen
purkaili tekemäns lyhtehen.

Nyt ei oo menemis mutkailunsuuntaa
helposti pääsenee piilohon puuntaa
itse kun lokerons sulkenut
julkiselt hämyhyn kulkenut.
Silti on päivissä uusia häiveit
ei tässä kanneta kukkuroi näiveit
minkä sen oikeeksi tajuaa
kiva, et sillensä rajuaa.


20031009 Nythän tuo sihtailee...

Ihminen tahtois ain toiselleen hyvää
olemas siirtäisi sillaisest jyvää
käsitteet joskus tään kumoaa
yleinen yhteisö lumoaa.
Etkö sä tiedä, et tuossa on vikaa
henkises asentees, rumaa ja likaa
auttamispuolikin toppunut
iloisenvirekin loppunut.

Nythän vaan sihtailee iltaisin telkkaa
potkimat naapurin portille kelkkaa
suvella tietyst et jalkaisin
tavoite, ikäväin halkaisin.
Omissaan ol ehk väsymäinsaantii
ei riitä edemmäs ihmisyysjaantii
koppavan maineenhan siitä saa
ellei tuot itseä kylään jaa.

Joutoisel lörpöllä monetkin pärjää
selän kun takana tuttujaan värjää
-miten tuo tuollaiseks muuttunut
kotoisiin nurkkiinsa juuttunut.
Hällä ehk suosio pienemmäs jaos
ohehentyönnäntää tänäisest paos
sydän kun ystävist erossa
mieltymät pienemmäs terossa.

Pentti Pohjola 20031009 (20031009) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu