20031010 Muistuksia


20031010 Muistoissa useinkin...

Lokakuun aamu on kirkas ja virkee
vanhankin katse näin enemmän sirkee
monia päiviä loroillut
syksyn tään harmuutta koroillut.
Ilmat nyt vaihtelee tuntienpätkis
välillä soreaa, märän taas lätkis
pakko on ukonkin virota
omaa ehk raihnuuttaan kirota.

Nuorena tunne ol tukena mieles
hetken ehk huomasi, juttuset pieles
sitten jo kirmasi ahoja
muistamat tipasti lahoja.
Äijänä ollessa hitaus hyytää
olema jarruja useesti pyytää
jaksa ei kaverei kinua
itseään, mihinkään hinua.

Muistoissa ilosti usein kyl kaahaa
hyllyiltä pölyisii näkysäl naahaa
siellä vast määriä tuhdisti
otti, ja puhaltain puhdisti.
Polvisist housuisist, nykyisiin saakka
sekunttein toiveistkaan, juurikaan raakka
etenkin iltaisin pykyttää
nukmatin sylihin lykyttää.


20031010 Leipää kyl näinkin...

Vanhana katuu, et olinpa arka
puuttuili kaikkinen henkinen karka
usko jos parempaan syttynyt
elo ei tällailla myttynyt.
Leipää kyl näinkin on suuhunsa saanut
silti tuot lieskaist ei mielestä jaanut
vaikka jo elkeitä ounaili
omassa hiljases lounaili.

Ei voinut sanoa, - muutoksii virtaan
säihkempää liikettä löytymään pirtaan
henkinen yhtyys et kasvaisi
kulttuuril ihmisii rasvaisi.
Ylinen asenne riisua pitäis
sitten vast vehreä innolla itäis
perusteet niittautuis yhtehen
kokoisi kultaisen lyhtehen.

Noinhan ei ermieltä kukaan ees muistais
juuttumanrippeetkin liepeistä puistais
uusia tuulia esillä
hyödyntyis järkeväin mesillä.
Ohessaolleetkin nousisi ojast
ylpeys paistaisi, isästä, pojast
nyt vasta elämä kunnossa
siintävii ujuillen tunnossa.


20031010 Ellei ois tätä...

Riimeinväsyy tahdonmitta
ellei toimi, hengenlitta
näinkö mua niukitaan
sisikunnast tiukitaan.
Kohta silt taas kynään tarttuu
oiviksia nupist varttuu
ilo silmää siristää
nykyhetkee piristää.

Ellei olis tätä huvii
kumartaisko muita kuvii
ylhääl nytkin löpötän
huoneisissa köpötän.
Jurnuja kuin sienii sateel
älä ole, reima kateel
niveliä natistaa
lepoon liikaa patistaa.

Kuntuutus on loppumetreil
hyvästit taas, hetkenvetreil
ohjeet liikkeist unehtuu
niska häpeest punehtuu.
Misthän saisi, sähköö, virtaa
räppäjäisi tehost pirtaa
kehyksissä ripeän
nyt viel helpost lipeän.


20031010 Töinenpuoli täysin...

Järripäisnä kulkiessa
ovii takan sulkiessa
mitättömiin madaltuu
pielist alhaal että suu.
Kaikki vaik ois ihanhyvin
tähtööpuoli yläjyvin
eihän sinne asiaa
avaksia rasiaa.

Pitäis nähdä, omakohta
sellaiseenhan yhä johta
eikä haavein pilvistä
otet muka kilvistä.
Töinenpuoli täysin takan
selkkailut on aikoi lakan
viihtyy muuta haettu
yksinäistä paettu.

Mielitekoi tukahtaissa
hyvinharvoin pukahtaissa
eväst omast nupista
idunaiheit kupista.
Löytyyhän, jos näkee vaivaa
vähistänsä ruoppain kaivaa
tyytyin esilsaatuihin
sablaamatta laatuihin.

Pentti Pohjola 20031010 (20031010) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu