20031014 Ylikuvittelun kapeikoissa


20031014 Revähteenpelossa...

Tässä suren hoitotoimii
miinuksia esiinpoimii
kintunvenyst tyräk uus
pommiin sekin tilaisuus.
Hermot niinkuin viulunkielet
taasko mulle, uusii pielet
entishaitoist kantoa
lisääk nurjain antoa.

Miten tätä taasen kestän
ärtyvyyden liian estän
löytyis jostain lohtua
henki ei sais rohtua.
Jos vaan luulen, että tyrä
nivusis ehk pienemp myrä
hihnavedon seuruuta
enemp, hengenteuruuta.

Arveluttaa edeltkäsin
harmaammaksi vetää pläsin
sietää tarkast tuumia
kirpeisest ei kuumia.
Syyllistykset ohittelee
järkevämmän kohittelee
nousis valo ylemmäks
hyväksymä sylemmäks.


20031014 Hauras olen...

Nyt täs tiukkaa, vikaanmenot
kintunjuuresk syntyi tenot
venytys, ja onnistu
tyräk esil ponnistu.
Kohta viikon sitä surrut
hammast yhteen narskain purrut
näinkö vähää ruokitaan
monttuu eteen kuokitaan.

Hauras olen, monestkohtaa
sehän juuri kiusoinjohtaa
monet paikat hajalla
-entisestään, vajalla.
Pitik konstei kovennella
itsetuntoo lovennella
hyvälhyväin nimissä
arjentiedolt pimissä.

Taasko lähii kammottuja
revähteisten ammottuja
nätist oisi sivussa
eikä haittaan hivussa.
Ilmeistä tää, tutunlaista
vaik ei ulospäisest paista
siitä jos vaan alunsaa
nurillansa kohdal maa.


20031014 Tyräkö taas...

Monilla meillä on heikkoja kohtii
turhaa kyl useimmin perästä pohtii
niinkuin mul nivusten seutua
lonkkank ei kestänyt reutua?
Jyrkästi oisi se pitänyt kieltää
edeltä vaarat ne järkisest mieltää
luulin, et tekijä tarkottaa
kipua kintusta karkottaa.

Toisinhan olivat, mentyjenlaadut
haittoina edessä, fölihinsaadut
ei auta, vaikka kuin narisis
yltä et paineiset karisis.
Kuinkapa ymmärtäis reaalist toinen
jolla ei haittana kolmasti moinen
ruotonsa rähjyyttä kuunnella
elämääns uudeksi suunnella.

Lekurink veitsen taas edessä ollaan
itseni pehmeyt juurikin mollaan
"nyhtöön" ei tarvinnut suostua
ennemmin, pakohonjuostua.
Niskaa on hoidettu kymmenet vuodet
pelkkää se jatkuvaa, mukavainsuodet
enskerran jalkaa kun venytti
huolien kukkuraa enytti.


20031014 Oisinpa osannut jarrua...

Nyt tässä kysytään kanttia multa
sisällä sielussa räiskäistä tulta
miksi mä annoinkaan venyttää
lonkan, sen irtoista enyttää.
Palkkana tuosta ehk uusiotyrä
josta sit vuosissa, haittojenkyrä
unohdin, näin voisi tapahtuu
kirotunkelju se napahtuu.

Hoituri reimasti hihnalla nyhti
siinä se hävisi luullusti ryhti
tarkoitan mielistä menoa
koht jopa harmista tenoa.
Oisinpa osannut jarrua painaa
nyt ei tuos, revähteenpelosta lainaa
kovinkin sairasta huomata
ehyyttä tässä ei puomata.

Vahinkok sattui, ja kaatuili kärry
heikkok ei moisesta sisäisest ärry
kyl ei täs ilosta hihkuta
naurujenremakkaa tihkuta.
Jotenkin täytyisi putoilu estää
ikeensä raskaus autoitta kestää
sietämänvähyytkö rinnassa
nihkeänhikeek täs pinnassa.







Pentti Pohjola 20031014 (20031014) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu