20031022 Syntyjä

Kirjailijoil laaja kuppi
tuntosarvinen se nuppi
fiktiiviä vuodattaa
romaanin et kasaan saa.
Lukemalla, toistentekoi
vähän omiin monist sekoi
uusi kirja paisteessa
haluuvien maisteessa.

Sivustseurain kovaa pelii
luulis, joskus rötökelii
pakko vaan on naputtaa
roolijakoo laputtaa.
Töisii päivii paiskiessa
yönkinhetkii raiskiessa
arjen siinä sivussa
väsymäänkin hivussa.

Luja tahto ajaa töihin
eikä hetkeks turvavöihin
kaiken peliin laittaen
maalinauhan taittaen.
Palkintoihin huiput yltää
itsens kunnialla kyltää
eliiteissä oleillen
rostakansal koleillen.


20031022 Hauisvoimaa...

Jok mun seuraa aatteenkulkuu
näkee useest juminsulkuu
turhanpäiten esissä
silmät lähes vesissä.
Egoni, se aranlaiska
ylimmäisnä, olen haiska
reppuun lisäin painoa
syyllistysten vainoa.

Hauisvoimaa tipotellen
ähellellen vipotellen
riskei kamui seuraten
omil niukil teuraten.
Narsistiks äl ukkoo merkkaa
ei oo tuota, hengenterkkaa
kaikkein peräs jonossa
raahuuntuntuu monossa,

Omii polkui halus kulkee
työssäorjuun ukset sulkee
mut ei voimaa virittyy
haavemaihin kirittyy.
Tuli apuun, nuotinteko
sanainvärkkyin suuri keko
yhä tuonne toiminta
aihevähäin poiminta.


20031022 Nuorenpanhan...

Vähävähält töistä laistaa
joutilaisuus kaikest paistaa
lisäin orvol vähiä
ennenkään ei lähiä.
Onneks omat jalat toimii
aatoksihin hitui poimii
tok vaan omas mitassa
keveet läpsyy vitassa.

Nuorenpanhan runsaast työtä
kiristellä sai siin vyötä
varhain lehmii ruokkimaan
pellonkulmii kuokkimaan.
Hevonhirnuil appeenlaittoo
toviks oman nälän taittoo
rullana ain menossa
hetket, takakenossa.

Päivän lehdet lukaistessa
kaupoil pyöräl sukaistessa
illal toosaa kuunnellen
telkkarikskin muunnellen.
Ehdointa, et leipää pöydäs
kevennystä arkeen löydäs
tuosta syntyi tarina
hetkittäin vaik marina.


20031022 Nyt taas koivis...

Eipä ollut nivustyrää
mieli siitä jopa hyrää
lääkäri kun tutki tuon
aatokseni muual luon.
Syksy tullut suurin saappain
miinuksille yöt jo raappain
lokakuu näin lopulla
kesänkujeet topulla.

Helteitä se viikot paisko
ikäukon löhöön raisko
varpait kyl ei niprinyt
kolee kinttui kiprinyt.
Nyt taas koivis villasukat
tuulisil jo lämmönhukat
milloinkaan ei parasta
ihanaista varasta.

Tipast liikkeel könttyröintii
aatosituin hönttyröintii
siinä päivä pälähtää
uusi hetkes välähtää.
Ei täs usko joulupukkiin
hotua ei tule rukkiin
moikattu on menennäl
jäähyväiset enennäl.

Pentti Pohjola 20031022 (20031022) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu