20031025 Tyhjistyksiä


20031025 Pelko jos pöksyissä...

Toisilta ihmisilt hyvää on tullut
eripäinaatellen suunnitteet hullut
aina he auttaneet pulassa
sielu et ujuillut sulassa.
Kuinka ois käynytkään, yksinäänmeno
tuossa se väijynyt nurkalla teno
jauhot ois saanut siin suuhunsa
iskenyt pätikän puuhunsa.

Älyyhän ei tule, löhössäollen
siinhän ei vähästkään vetoa pollen
rinta siis kaarelle koristaa
huomista taatusti soristaa.
Pelko jos pöksyissä neuvotta varttuu
kaikkisiin okaisiin yhtmittaa tarttuu
luulojenreppua raahaten
askeleit lyijynä naahaten.

Osaispa kertoa omasta kohdast
ylempäinsuunnalta tulevast johdast
vaikka kuin vähiä saannokset
reilulla lapakal jaannokset.
Ilo myös osata hoidella hommat
etäältä kiertäen kuopat ja kommat
nauttien jokaisest hetkestä
kiittäen kuljetust retkestä.


20031025 Uusihan kiiinnostaa...

Mietitään rauhassa saatuja laatui
noitakin ikävii, alhoihinkaatui
ennekuin pyörät ne sutivat
housujenlahkehet tutivat.
Yhteisii esejä kaikille riittää
kettinginlenkkejä toisiinsa liittää
nöyrällä mielellä pelaten
valoisanvaihtoja selaten.

Uusihan kiinnostaa jokaista meitä
askellushommis ketk lampsuaa teitä
joissa ehk jyrkkiikin kurveja
lähes noit, sieluisensurveja.
Kiitostatuntien paremmin jaksaa
ei tarvi korottaa hyödynnäntaksaa
ihan vaan entisil vaihteilla
rosoiset pysyvät kaihteilla.

Merkitteet lötyvät tekojentakaa
juuri se sisältö onnea jakaa
helminä hohtavat huomiset
kelpailee korjata tuomiset.
Aina jos nurisee, murraa ja pauhaa
turhia töhryjä silloinhan jauhaa
kannoilla hetkessä kääntyä
eikäpä sameisiin nääntyä.


20031025 Kukaan näit ei...

Telkkari kun tympii mieltä
humbuugia suoltaa sieltä
riimikynään takertuu
jonninjoutoon pakertuu.
Kukaan näit ei viitsis lukee
alastomast sanans pukee
leikinvarjol vinoillaan
hötkähyksii pinoillaan.

Olennaltaan lähes tyhjää
silti ääres äijä nyhjää
järkevä ei mallaisi
ojanpohjil kallaisi.
Pakkomielkö ruotelissa
käyntivoiman, sekö pissa
niinkö hukkaan kulussa
ehdotoin et sulussa.

Järkevyyksil ain on rajat
hölmyyksis vaan ohi ajat
tympeyksis täriset
kestoluovuist väriset.
Ajattelu saatu nollaan
vaistonvarast enää hollaan
siinäkö se kuvite
umpikulu huvite.


20031025 Nuorena sit passaa...

Aika ei käy työssä pitkäks
olomuoto vähää sitkäks
hauikses jos haaltoa
ylläpitää aaltoa.
Riuskat otteet olkapäistä
selvitäänhän helpost näistä
mallisista menoista
kuvitelluist tenoista.

Nuorena sit passaa olla
jokasuuntaan riittää holla
typyköitkin kutittaa
poskeens parral sutittaa.
Salammist ei voine puhuu
tuollaisist kyl levii huhuu
kun on kelpo aihetta
vältäskellään kaihetta.

Ukkona täs ankkur pohjas
vapahille töistä ohjas
ellei nurmeen nukutu
olevaisist hukutu.
Kivaa lopult jokavaihe
innoin seas, taikka kaihe
usealla uholla
naristen, tai muholla.


20031025 Ohittuneet soitonnälät...

Joskus väsyy lähtemisist
löytäin sieltä itsens pisist
takakirein tuntemin
hengenpuolens runtemin.
Äijää ilman hyvin pärjäät
keskenäns kun juttui värjäät
nauru raikuin römisee
tanssijalka tömisee.

Hanuriiko pitäs soittaa
kyllästyksein tuossa voittaa
eipä jaksa jahnata
palkeinpuljuu kahnata.
Ohittuneet soitonnälät
lähes nuokin, puheenpälät
yritetty yksinään
tajuaahan pakost tään.

Mieli vaan on, löytää lepoo
estytellä menonhepoo
kotikonnul kuluissa
reudut muut ne suluissa.
Ihmetteleet tuota kantaa
liikunvähä, täytet antaa
paljommist ei apua
oksistoihin kapua.


20031025 Vähäväen joukost...

Jaksamalla taakkans kantaa
positiivin ilmeen antaa
häneen voinee luotella
räpsymättä puotella.
Sinnetänne, kuka huojuu
vimputtaen lepsust ruojuu
jäänee ilman enenteit
kutistaen menenteit.

Leikist tässä ropsin sanoi
aukoellen hivest hanoi
pelkäst illan iloksi
yön et tulo siloksi.
Vähäväen joukost löytyy
täänkin äijän menontöytyy
lähes nollain parista
ruumenii väh karista.

Elämällä päivääpitkin
olonannost tässä litkin
auttavasti aatellen
horjunhuojul saatellen.
Pienil potkuil, vanhanvaras
luulis tuolleen, eikpä paras
rynnimiset lopettain
hiipsiellen uusiin vain.

Pentti Pohjola 20031025 (20031025) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu