20031026 Huteita


20031026 Noista se tarttuili...

Ensin ol mielistä torvinen soitto
senperäst Dallapel liikahti voitto
Vesteris Viljo kun tempasi
poikasta jotenkin hempasi.
Miten voi tuollailla inkraust suoltaa
ylisenmaallista menoa puoltaa
hiiret siin selässä ravasi
toosan kun kohdallaan avasi.

Siinä sit, Laihanen, Manninen, moiset
aukoil viel virtuiseen tekijät toiset
ilo ol soittoaan kuunnella
päiviään huomisiks suunnella.
Ruotsista, Virosta, vanhaista musaa
extralla tyylillä tekijät pusaa
sotii jo ennen sit seurattiin
Erikson koneesta teurattiin.

Noista se tarttuili mielehen toive
hanurist löytyis ehk täälläkin hoive
kulttuuripiirit ei sietäneet
mist oisiit edut tuon tietäneet.
Olleessa vanhassa, mieli yh lepää
nykyisen ränksytteen torjumal epää
on kyllä tänäänkin spelaajii
aidon juur perinteen kelaajii.


20031026 Näistä se enenee...

Anteeks täs pyytelen omia mokii
onhan noit tullutkin särjetyks pokii
sielu kun solmuhun siertynyt
kytkyintenkohdilta hiertynyt.
Pahoja sanoja, rutinaa muuta
irvehen nipistäin vinosti suuta
nuohan ol haittaisten merkkejä
kulhittu kipeitten lerkkejä.

Näistä se enenee erakon taival
siellä on paikkansa, surulla, vaival
turhaa kyl tuollaisist töristä
mukamaks kiusaisna pöristä.
Laatunsamukaan on tietysti tulo
pahimmis pusikois, laihoista kulo
silloin ois apu se tarpeeseen
elo jos juuttunut karpeeseen.

Toveritoimilla linjoja suoriin
ehkpä ei törmätä pähkäisest vuoriin
vesillemennenkään hukuta
iloa pommihin nukuta.
Huolien hamuskat passailee viskoo
siitähän seurailee autmaatist riskoo
jaksavi antura eteillä
laiskempkin huomisiin veteillä.


20031026 Uusia tuulia...

Omasta itsestä etsiä pitää
vieläkö nupista rehevää itää
josta ois hengelle antia
sivuun sais siirrettyy hantia.
Yksi on kullakin hallussaan siivu
tuonpahan pelost ei äkisti hiivu
mutta jos makkarat lopussa
eipähän hilluta hopussa.

Kunniantuntoa, sietoista mieltä
näinpä ei kampeudu tovikskaan tieltä
patterit virralla varattu
reitit ne ronikoist harattu.
Uusia tuulia, purjeittenpintaan
iloista ripeyt roihumaan rintaan
hitsihin pelkojen pollarit
näpeis nyt taattuisten hollarit.

Arkuus ei aarteeksi milloinkaan passaa
kupeista kaluaa, henkeä rassaa
lähdetään vanhoista nahoista
todella kauemmas pahoista.
Jopahan jonottuu metkoja riviin
haaksi ei hankaudu yhtikäs kiviin
ajetaan vaikka sil tuurilla
lippu jo hulmuaa muurilla.


20031026 Kovaahan kaltata...

Ihmisel annettu pollaansa aivot
eipä sais tyhjetä sellaises kaivot
tonkia, perata, pyyhkiä
hetkittäin jopa jo nyyhkiä.
Kovaahan kaltata orpona uusii
tuppailee olemaan entistä muusii
vaikka kuin vispilää heiluttaa
usein ei taitele reiluttaa.

Maailmanmenossa mukana pysyy
tukkoiseskohdassa nöyränä kysyy
ettäkö täältä saa antia
mikä se helpottaa kantia.
Pikkuset röhnimät unehtaa pitää
uusia versoja huominen itää
siinä on onnella osansa
täyttää vaan rohkeilla posansa.

Uupumus iskenee monetkin kerrat
sellaisest järsivät narrit ja herrat
pölyt vaan ravistaa turkista
kohta jo etäällä, surkista.
Lähespä rubikin kuution luokkaa
tarvitaan kirvestä, sahaa ja kuokkaa
ennenkuin antoisat esillä
purtemme selkeillä vesillä.


20031026 Mielessä pakko on...

Useinhan tekojaan jäljestä katuu
elämän ollessa muuta kuin satuu
hommat ne useinkin pielessä
vääriä sanoja kielessä.
Torjumal toistoja, ehkäpä jaksaa
olemanvelkansa ihmisil maksaa
nöyryyttä kotiin kun kuskailee
saattaa, et vähemmän tuskailee.

Mielessä pakko on järjestys löytää
siivota itsensä sisäistä pöytää
huolintapuoltansa herättää
vaarojentullessa terättää.
Ystäväinarvoo ei mitata rahal
tuontähden häivytys, konstina pahal
rohkeast nieleksii lääkkeensä
vaivuttaa hiitehen kääkkeensä.

Oltaisiin rehtejä omille mielteil
stoppia näyttäen äkisti kielteil
huovattais, esteit jos edessä
pyterää linjaises vedessä.
Eipä oo konstista hölpöttää tuosta
ihan jo toista kun kipuaa suosta
rättisen märkänä ruholtaan
välttyen häthätää tuholtaan.

Pentti Pohjola 20031026 (20031026) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu