20031028 Järkkiä


20031028 Juteltu on kyllä...

Riimitteenhaluja huonuus ei poista
tähti vaik kirkkaana alukskaan loista
pienellä paineella ujuttaa
kynäänsä lehtiöl sujuttaa.
Yrittäin hakea jotakin juonta
että vois iskeä sitten sen suonta
hämärä ehkpä tuos yllättää
kuvite pelkästi myllättää.

Juteltu on kyllä syvistkin seikoist
tulleista lisistä, perin myös heikoist
mukavan haastajan lähellä
ihan kuin toisella tähellä.
Löpinää, runsaana eväänä pitää
ohitse arkisens huijuten itää
reppu siin harteilla kevenee
aatostensektori levenee.

Mutta kun vuosia omissaan lässää
niukemmin tietysti tänäisist kässää
ollen ehk useinkin ulalla
suoraan jos sanoo, niin pulalla.
Hötkyy ei päästetä ikinä ruoriin
luotetaan toimihin rehtisen suoriin
enempää olis ees tarjolla
kohtansa jokaisel varjolla.


20031028 Saattaa, et tarina...

Eniten pelottaa huonuuva muisti
silloinhan lakkaisi aatostenluisti
töppäilyt toistansa seuraisi
pusikonpuolelle teuraisi.
Kärsimäkynnys siin nousisi julmast
jotteipa oikeentuis vähästkään pulmast
naapurit nauraisi tolloa
mentäes, ilman tuot holloa.

Ajatus etsisi suppeinta muotoo
eikä sais paikatuks vähääkään vuotoo
ruuhi näin vesises lastissa
pappara nollaises kastissa.
Saattaa, et tarina näin ihan mene
kestävi pinnemmal olemainvene
tyhjistä suruja sisäistää
joltisest toimiva yhä pää.

Pienetkin vinksahteet värjyä tuottaa
entisist oletteist luokkia puottaa
löytyis ees tuntevii tukijoi
nykpäivän osaavii lukijoi.
Vähänhän hyötyistä useinkin repus
lojaalinliikoja, jässääväs hepus
ohjaus omaan täs ytimeen
lieskojen niukkaiseen kytimeen.


20031028 Jotkut tallaa...

Montaa sorttii meitä täällä
vipeltämäs pallonpäällä
rimppakinttuu, lihavaa
elantonsa eteens saa.
Työttömillä kapeemp leipä
roolinkohtaans haluu eipä
ökyrikkain kastia
manivuoriin rastia.

Jotkut tallaa, varpaat sisään
toiset hajaa senkun lisää
pitkäpeppui, ryhtisii
geeneistänsä, nyhtisii.
Kansakoulupohjalt mennen
sivistys ol pienemp ennen
nuorempia osaajii
lompsaseensa posaajii.

Luottamusta toisilt vuottain
itse ylevyyttä tuottain
eteenpäin tääl menossa
keulaläisket venossa.
Ystäviä ympärillä
merkitystä juuri tällä
onnentoivon ohella
nurjimmin ei kohella.


20031028 Hienoja veljiä...

Kahdella veljellä tälviikol juhlat
iän kun piikeistä sattuvat tuhlat
seitsemänviisi ja perjantai
vanhempi kamuista kukat sai.
Nuorimmal veikalla poistos tuost viisi
etelän aurinkoon kaveri kiisi
sunnuntain sattuvi kohdalle
aatokset häneen tuos johdalla.

Hienoja veljiä, senpähän sanon
ensvuonna vapahdust kalinoist anon
kahdeksatkympit ne esissä
jos vielä sumplaillaan vesissä.
Montaa siis mieltä noist kohoisist kohdist
toisii jo ärsyttää mainita johdist
haluaat paikalta poistua
ettei tuo kestämä soistua.

Yksinääneläväl isompi kynnys
arkinen meininki ujuu jo nynnys
vapaa on valinta toimia
laatunsamukaisest roimia.
Perheisel luontuvi, -  kotona ollaan
siinäpä sitten saa lastia jollaan
lippukin tankohon vedetään
isommas kaavassa edetään.


20031028 Kaksi kun tuntia...

Sotilashommani kelvosti hoitui
tuosta vaan plussia ehkäpä koitui
mitä nyt, luvatta lomalla
kirkolta sapiskal omalla.
Rangaistusmerkintä läiskättiin passiin
kivääri olalla seisomaan sassiin
ämpäri hiekkaa viel repussa
olipa ongelmii hepussa.

Kaksi kun tuntia, tuplasti jässäs
asianvaikuuden ehdoitta kässäs
seisemäst kolme meist suoritti
täytisen määränsä vuoritti.
Mikä sit kullekin tulikaan este
ettei tuo rittänyt henkinen keste
passis kyl numerot hyviä
ilman noit, kotloman ryviä.

Apuinen suuntaaja, suursaaren sodas
niksmannei vastahan tulleessa hodas
heittimenjohtajat mitalein
tässä vaan nauhoitta hommat tein.
Jotenkin menty on kymmenet vuodet
siihen taas sisältyy, vuoksee ja luodet
yhä siis roippaasti hengissä
askellus vähäst jo tengissä.


20031028 Vähyydentunnusta...

Mielessä olisi runsaasti hakuu
ei vaan noit keinoja, joissa ois takuu
saatetaan leimata lörpöksi
kaikkein ehk nurimmast, törpöksi.
Tunsinhan itseni kiusatuks ajoin
että ol sietämä joltisin rajoin
koulussa, armeijan utsissa
aina ei henkisyys putsissa.

Vähyydentunnusta kaikkihan lähti
mulla ol himmeä, johdatteentähti
lukivat pärstältä pötyjä
viskoen kintuille rötyjä.
Haukkumanimiikin paiskoivat mulle
ilollaotetuks, eihän siin tulle
enpä heit tuollaisest moittinut
tehtäväinäärestä loittinut.

Kovin kyl kivisti irvailu mieltä
tullessaan mökänä, teenhakutieltä
sielua rutistain puristi
ihmisen ehdointa kuristi.
Asiain hoidin kuin juurikin piti
palvelumielisyys mussahan iti
loppujenlopuks ehk tajuten
sanomans, vaikutti rajuten.






Pentti Pohjola 20031028 (20031028) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu