Selän jos krenkkaus heikoin se lenkki kroonises ärsees ei miellytä penkki lojonta tullut siin tutuksi olemaniloisuus rutuksi. Sängyllä vielä ehk kivutta kulkee peitto kun pehmeä haittaiset sulkee siitä jos ylemmäs yrität vaikeanvaiheeseen pyrität. Eipä saa sukkia koipihin nykäst ainakaan ähkämät, puheitta, mykäst sihinää hampaitten raosta kaikkisest kääntäilynpaosta. Jokainen liike tuo tullessaan tuskaa pieninkin kiertymä kipua kuskaa elämän konseptit sotkussa rajaut vähäskin potkussa. Henkisest juuri on , täytises topis aiemminsujunut, uudestiopis nytpä ei hilpasta viheltäin kuunteluoppilaaks noissa jäi. Äläpä köyristy lattianrajaan siinähän kokee sen, kehonsavajaan nauhojensolminta kengissä pahimmas vaiheessa tengissä. Mielestä jättää voi, ulkonahuiskat tilalle tulevat, tiuskat ja tuiskat pirustko tällaista jaetaan rentout pakosti paetaan. Työt tuossa siirtyvät, tulevaan aikaan jois ennen ylettyi hyötyjentaikaan siitä sai mielelle lääkettä sortamaan tällaista kääkettä. Veljeä riipoo nyt paha tuo vaiva rankoja kärryhyn, eipähän kaiva muitakin mielellään suoritti yleistä järjestyst vuoritti. Ihminen laitettu ahtaaseen rakoon eikä pääs tilaansa tippaakaan pakoon -sanoo, ei pitkällään haittaile mutta kun sellain ei maittaile. Ainoa meistä, jok töihin viel taipui ukol mul tässä ei hommihin kaipui vähä ain vähältä lopetti sipria sillailla opetti. Löytyispä veljelle apuja tuossa elämänikävän, kärsimyssuossa saisi taas toiminnan rapeeta ohimaan nykyistä kapeeta.
Pentti Pohjola 20040111 (20040111) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu