20040315 Juteroita


20040315 Piristeruiskeita mistäpä...

Oma kun vähyys se survoo ja painaa
hänttäröilt mielisi viihdykkeenlainaa
puhetta, soittoa, suoltamaan
yleistä ehentää huoltamaan.
Meiltä, keilt uupuvat lapset ja ämmät
kovinkin ankeat huomisiinkämmät
surutkin liepeestä nyvissä
ituu ei kylvetyis jyvissä.

Piristeruiskeita mistäpä hankkis
vähillä eväillä, riemuja pankkis
eipähän kääritä koreeksi
milläkään ilveellä soreeksi.
Tietysti esteenä henkinen vähyys
senpäisest syystä se karkasi lähyys
arki nyt tummuutta tarjoaa
iloistenkohtiikin varjoaa.

Holotnat tuulet kun tymyää tuntoon
miten sais lähtöjä entratuks kuntoon
sen minkä haasial haluais
pakohonlähtö tuon kaluais.
Annetaan ankkurin makailla pohjas
noukan vaan suuntaisest, eteenpäinohjas
jospa viel joutavuus järkistyy
onnenkin helpeitä kärkistyy.


20040315 Nythän kun pässiä...

Elämänmeno on muuttunut tyystin
aiemmin musiikin astiast ryystin
nyt ovat hanat nuo sulkeneet
toisehen laitahan kulkeneet.
Hanurit haasteli, viulut ne lauloi
ihmisen sisintä sellainen pauloi
vanhaa kun tyyliä tarjolla
paikkaa ei moitteitten varjolla.

Nythän kuin pässiä raahattais lahtiin
sekulii sotkettu jokaiseen tahtiin
viiltävä vinku kun valittaa
asteikkons taatusti alittaa.
Volyymi sensijaan hirveesti mäikää
laatuisenpuuttehen, rydyllä häikää
tolkkua tekijöilt tarvittais
pahimpii sontläjii harvittais.

Mihinkhän kehunnat tuollaises perää
kuolleetkin lähespä inhoissaan herää
tolkku siis täytisest kadonnut
sorjemman soittelun padonnut.
hakekaa takaisin, antelulammet
kääntäkää silmallil hitsissä kammet
erääntyis äkkiä valoa
yhteistä ymmärret jaloa.


20040315 Meitäkin pitäisi...

Se, että telkkariohjelmist ärryn
syrjyää lähespä ojahan kärryn
yksin kun yrittää oleilla
tarjoilut himskutin koleilla.
Nuoriensuuntahan, jousesta tiukkuu
herättää vanhassa eittämät kiukkuu
ollaank täs roskana rokassa
killutaank narun jo nokassa.

Meitäkin pitäisi annilla ruokkii
vähäistä tilkkuumme, tarjoilla kuokkii
selät nyt suuntaamme laitettu
pienikin vire se taitettu.
Rokin sen rytääjii, haasteluin hakein
naisista taasen, ken pölöiltä sakein
tuollainen keitto on ätläkkää
himmeäks ruutuhan pakost jää.

Ohjakset nykysin hoterois käsis
ylmielen virne viel paistelee pläsis
kenenkhän koneilla kulkevat
perinteen taaksensa sulkevat.
Edistemieliseks vääntäät muk kankee
joka on rautaa, ja etenkin ankee
tulkaahan kansalta kysymään
vanhemmis viertelyis pysymään.


20040315 Mitä suotta...

Suomalainen, hän on hiljaa
niinkuin pajut tekis siljaa
-äännä, eikä älähdä
sanasäilä välähdä.
Tällaisia monet juuri
oheenmenoon veto suuri
rauhaa hitsis antakaa
korsi kekoon kantakaa.

Mitä suotta löpisisi
itsens suohon höpisisi
kumoisivat takuulla
pystyssä tai makuulla.
Rauha rinnas rumpsutellaan
omis vähis humpsutellaan
evästä on sielulle
säästöä jop nielulle.

Ylen tärkeis, pölähdyttää
verkkaisesti sölähdyttää
tarinansa pramille
kohtapaikkaans namille.
Väärin usein koko virke
ettei ilmi tipast sirke
monimutkaa vältetään
asemalla kyydist jään.



Pentti Pohjola 20040315 (20040315) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu