20040316 Osaisipa


20040316 Ei ole ikävää...

Jokainen elämä arvoista aikaa
siinä on tunnetta, siinä on taikaa
yksilöin mallisiks muunneltu
tarkalla korvalla kuunneltu.
Älyimmät löytäneet polultaan helmii
senvuoksi jakselee runsaasti telmii
vähemmil pyydöt jo niukemmat
äärien etyydet hiukemmat.

Vilkkaalla järjellä juureviin ehtii
kaikkinen kasvuinen sorjasti lehtii
perheet ja talot ne omittu
jälkinen kasvukin somittu.
Ei ole ikävää, hetkenkäänpätkää
tuollainen ujunta, koskemat jätkää
nurjuutta liiasti tarjossa
pienelkin pilkahteel, varjossa.

Haavia heivataan, turhatkin auki
jossakin piileilee, onnisenhauki
kalaista termiä käyttäen
oletteel huomista täyttäen.
Ainhan voi yrittää etsiä hyvää
silmällä sihdaten pyssynsä jyvää
missä on latingis sietävyys
iloimmil aavisteil, tietävyys.


20040316 Es-isäin isät...

Ihmisten lahjat vie monelle suunnal
sieltä taas tarkemmin tähtyyksin muunnal
että se aidompi aukeaa
ansat ne helpoiten laukeaa.
Sukujentutkinta juurikin esil
tuhannet purjehtii sellaisil vesil
hamasta muinaisest hakien
nyt kera tekniikan lakien.

Peeceellä hoituvat taltehenlaitot
kunhan on valmiina matraalist taitot
hyväl siin muistilla hyristään
korisel päällä taas myristään.
Es-isäin isät, ja tuotrataa kulkein
yhäti lisäistä mappeihin sulkein
heikommil valmiiksi plarattu
äärehenkäynti et varattu.

Kaikessa tieto on, hyötyy ja huvii
selkeentää aatteissa pyörivii kuvii
palaset loksavat kohdalleen
auttaen eksyvät johdalleen.
Oltaisiin otettui, löytöjensuhteen
toimijat tuollaises ohittaa nuhteen
henkinen rikkaus evästää
mikään ei huomiot silloin jää.


20040316 Meikä on luultavast...

Kellä on tarkka tuo nupissa muisti
eittämät parempi, hommienluisti
luontaiset lahjat juur tallella
vähää ei kompuraan kallella.
Meikä on luultavast enemmän nolla
tuostahan seurailee, itseisenmolla
oispahan annettu järkeä
hipoisi normaalii kärkeä.

Liian jos tärkeenä huomiseens harppaa
niukankin periä väkiste larppaa
rentous, evästä enentä
sujuvansorttista menentä.
Tohvelontuntuhan äkiste piinaa
hommista etemmäs mieluusti kiinaa
antaen ohjakset, eduille
käyköötpä vuorostaan reduille.

Yhtä ja toikkoa, käpläysmalli
ettei sit hinkuisest revittää salli
komennot vedetään takaisin
harjakset hävinnein, lakaisin.
Vastuutaottamat päätöstensumist
löysästi vimpaten antailee humist
pönttö ehk vajaana vaeltaa
keveimmät tähkät siin haltuuns saa.

Pentti Pohjola 20040316 (20040316) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu