20040330 Pikku kiroja


20040330 Tuollaisii päsmärei...

Kaikki ei sopeudu yhteiseen muottiin
vakiolinjaiseen, arkisentuottiin
sentähden sukset väh ristissä
parahin toveruus mistissä.
Ylpeäluonteiset poliiseiks haluu
vähempitoimisii juoruilla kaluu
ettei tuo viitsi ees yrittää
alemmil lavoilkaan pyrittää.

Tuollaisii päsmärei laumoittain lällyy
heillä on muka tuot, älyisenvällyy
nuijempii sopii et moittia
seurastaan kauemmas loittia.
Eten, jos työpaikal hiljempii hakkaa
kunniantunnosta täydesti lakkaa
aina on kankoomas ilolta
näkemät hahmoaan pilolta.

Pystyisii nokkia, ylpeitä ilmeit
kulmienalaisii vihaisii silmeit
sellaisist kuva kun tarkentuu
rodun jo havainnast karkentuu.
Löytyispä enemmän lohtuisii sanoi
auottais ihmisyys nimisii hanoi
jätettäis synkeät moitinnat
elämän parhaitten loitinnat


20040330 Rantojen ruovikoist...

Kevät taas aktivoi siivoiluhommat
naapureil kerryttyy kymmenet kommat
milloinka missäkin käryää
ärseillen tuollaisest täryää.
Sahan jos purua tulelle tarjoo
tunteja, päiviä, maisemii varjoo
osaa myös asuntoon sisälle
eikä sit haluisi lisälle.

Rantojen ruovikot, massaista julmast
ämmät ne haluuvat luistella pulmast
kasaten märkiä vuoriksi
hatikapskonsteilla suoriksi.
Es-isäin tieto jo, märkä ei pala
äläppä järjettä hoitamaan ala
katkuaa useita päiviä
aihuuttaa naapureil näiviä.

Itsvarmoilt eukoilta tikut pois ottaa
heillä kun kupoolis aattelus sottaa
pelästyis, rähjäin kun haukkuisi
juuri et tienovat paukkuisi.
Tuota ei ilkeä tyhmille syöttää
omuutta kestämään, kiusoja vyöttää
siinä jos välit ne poikittaa
etempii polkuja loikittaa.


20040330 Ympristöhaitat...

Riimeistäin selviää, suorat ja mutkat
täyttyneet toiveet, jop inhoiset kutkat
ärtyväl luonteel kun meneillään
allikkovesilkin veneillään.
Ympristöhaitat saa karvat ne pystyyn
järryää aattelu, tiukkuutta rystyyn
eikö vois toisinkin toimia
kerryttää kivoihin loimia.

Niistä et kudoksist valmistais kankaan
huolta ei tarvitsis loveta vankaan
yhteistä ymmärret paijaisi
esteitä edestään raijaisi.
Roskienkärytteet, lopetusmieles
niistä juur ärsyä purkautuu kielest
järjen tuost pitäisi varottaa
ettei sin ensinkään harottaa.

Märkiä roitoi jos kekohon mättää
tuossa nuo pisteensä nollille lättää
naapurit saavat siin kakoa
suunnitel maisemist pakoa.
Eihän tuo vesmärkä roihusta tykkää
paksua kitkerää, päiviä lykkää
arvatkaa, tuleek siit kiitosta
tuntoisten arvojen liitosta.

Pentti Pohjola 20040330 (20040330) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu